Wunderwaffen

Tässä osiossa tarkastellaan Saksan asevoimien toisen maailmansodan aikana kehittämiä ja käyttämiä teknisesti edistyneitä asejärjestelmiä, joista käytettiin sodan loppuvaiheessa yleisnimitystä Wunderwaffen eli niin sanotut ”ihmeaseet”. Käsitteellä viitattiin erityisesti uudenlaista teknologiaa hyödyntäneisiin asejärjestelmiin, kuten suihku- ja rakettimoottorikäyttöisiin lentokoneisiin sekä erilaisiin rakettiaseisiin. Osa näistä järjestelmistä edusti aikansa teknologisen kehityksen kärkeä ja sisälsi ratkaisuja, jotka vaikuttivat merkittävästi myös sodanjälkeiseen ase- ja ilmailuteknologian kehitykseen.

Näiden asejärjestelmien kehitystyö kiihtyi erityisesti sodan loppuvaiheessa, jolloin Saksan sotilaallinen ja strateginen asema oli jo olennaisesti heikentynyt. Kehityshankkeisiin kohdistettiin huomattavia teknisiä ja teollisia resursseja, ja niiden taustalla oli joukko uusia aerodynaamisia, rakenteellisia, propulsion sekä asejärjestelmien teknisiä ratkaisuja. Vaikka kaikkia suunniteltuja järjestelmiä ei onnistuttu saattamaan operatiiviseen käyttöön, osa niistä ehdittiin ottaa rajoitetusti käyttöön sodan viimeisinä vuosina.

Tällä osiolla esitellyt asejärjestelmät eivät pääosin liittyneet Kuusamo–Kiestinki-suunnan sotatoimiin, eikä niitä käytetty operatiivisesti Suomessa. Niiden tarkastelu on kuitenkin perusteltua osana kokonaisuutta, sillä ne kuvaavat toisen maailmansodan aikaista teknologista kehitystä sekä Saksan pyrkimyksiä vastata muuttuneeseen sotilaalliseen tilanteeseen uusien asejärjestelmien avulla. Lisäksi useat sodan aikana kehitetyt tekniset ratkaisut muodostivat osaltaan lähtökohdan sodanjälkeiselle ilmailu-, ohjus- ja asejärjestelmien kehitykselle.