Saksalaiset kehittivät superraskaan rautatietykin ja ottivat sen operatiiviseen käyttöön vuoden 1942. Kyseessä on edelleen maailman suuri tykki. Niitä rakennettiin vain kaksi kappaletta ja niiden käyttöaste jäi verrattain vähäiseksi. Tykit olivat valtavan kokoisia sekä erittäin painavia, minkä vuoksi niiden liikuttelu paikasta toiseen ja tuliasemavalmistelu olivat hidasta. Voidaankin sanoa, että tykkeihin käytetyt resurssit olisi voinut käyttää tehokkaamminkin.
Saksalaiset aloittivat superraskaan rautatietykin kehittämisen Kruppin tehtaalla Essenissä vuonna 1934. Tykki oli tarkoitettu raskaasti linnoitettuja kohteita vastaan (esim. Ranskan Maginot linja). Sen tuli kyetä tuhoamaan Maginot-linjan raskaimmatkin linnoitukset. Tykin vaatimuksiin kuului yli 35 km kantama ja kyky läpäistä seitsemän metriä teräsbetonia ja yksi metri panssarilevyä. Tykkien suunnittelusta vastasi Kruppin tehtaalla professori Erich Müller. Painavan tykin siirtelyyn kehitettiin uusi rautatiemoottori diesel-electric D 311. Sen avulla tykkiä siirrettiin rautateitse parikiskoilla.
Hitler tilasi alun perin kolme tykkiä Krupp konsernilta, mutta lopulta tykkejä valmistettiin vain kaksi kappaletta ja ne saivat nimikseen Dora ja Gustav. Tykkejä kutsuttiin yleisesti nimikkeellä Dora, mutta toinen tykeistä sai nimekseen Gustav, Krupp konsernin edellisen johtajan Gustav Krupp mukaan. Tykit eivät kuitenkaan ehtineet valmistua Ranskan sotaretkeen mennessä.
Generaloberst Heinz Guderian oli keväällä 1941 mukana tykin esittelytilaisuudessa, jossa Alfred Krupp esitteli uuden aseen. Kruppin tehtaiden edustaja Erich Müller kertoi Hitlerille, että tykkiä voitaisiin käyttää panssarivaunuja vastaan. Tästä kauhistuneen Guderian ilmaisi mielipiteensä, kertoen ettei tykillä ainakaan panssarivaunuihin osuttaisi. Tykkiä käytettiinkin suurten linnoitusten murtamisessa Sevastopolissa.
Tykkien testiammunnat suoritettiin 10.9.1941 Hillerslebenin testiradalla. Tykit olivat täysin valmiit tammikuussa 1942, jolloin ne luovutettiin raskaalle tykistöyksikölle (E) 672.
Tykkiin oli olemassa ammuksia kahta eri tyyppiä. Sirpalekranaatti, joka sisälsi räjähdysainetta 700 kg, sen kantama oli noin 45 – 47 km ja nopeus 820 m/s. Panssarikranaatissa (teräsbetonin läpäisijä) oli 250 kg:n räjähdyspanos, sen kantama oli 37 km ja nopeus 720 m/s. Molemmat ammukset olivat kartussi tyyppisiä, eli kranaatti ja hylsy ladattiin putkeen erikseen. Ammukseen ajopanos oli 1 350 kg savutonta ruutia. Tykin tulinopeus oli yksi laukaus noin 45 minuutissa. Tykin tuliasemaan valmistelu puolestaan kesti noin kuusi viikkoa.
Tykin miehistö oli 1 420 miestä. Heitä johti kenraalimajuri ja eversti. Suojana oli kaksi ilmatorjuntapatteristoa. Tykin siirtämiseen ja huoltamiseen tarvittavan junan pituus oli noin 1.5 km. Tykin koko miehistö oli noin 4 000 miestä, laskien mukaan käyttöhenkilökunnan, huolto ja ylläpidon sekä suojamiehistön
| Gustav ja Dora | ||
| - tyyppi | rautatietykki | |
| - miehistö | 1 420 | |
| - kaliiperi | 80,0 cm | |
| - leveys | 7,1 m | |
| - korkeus | 11,6 m | |
| - paino | 1 350 000 kg | |
| - putken pituus | 32,5 m (L/40,6) | |
| - putken paino | 400 000 kg | |
| - ammuksen paino | 7 100 kg (Pz.Gr.) | |
| - latausaika | 2noin 45 min | |
| - hinta | 7 000 000 RM | |
Dora ja Gustav tykit siirretiin Krimin niemimaalle, Sevastopolin edustalle kesäkuussa 1942. Kunkin tykin ampumakuntoon saattamisessa meni 250 mieheltä kolme päivää.
Dora tykillä ammuttiin kesäkuussa 1942 Sevastopolin linnoitukseen viiden päivän aikana 48 laukausta. Gustav puolestaan tuhosi kahdeksalla laukauksella vihollisen rannikkotykistön asemat ja vielä samana päivänä kuudella laukauksella Stalin linnoituksen. 6.6.1942 se tuhosi Molotov linnoituksen seitsemällä laukauksella. Lisäksi se ampui yhdeksän laukausta Severnaya lahden linnoitukseen, tuhoten sen kokonaan. Gustav tykillä ammuttiin 7.6.1942 seitsemän laukausta, saamatta aikaan mitään erityistä. Muutaman päivän kuluttua se kuitenkin tuhosi Siberia linnakkeen viidellä laukauksella. Myös Dora osallistui tuhoamalla useita suuria kohteita.
Taistelun jälkeen Gustavin putki oli kulutettu loppuun ja se lähetettiin takaisin Kruppin tehtaalle Esseniin. Tykkiin asennettiin tämän jälkeen paikoilleen sen varaputki.
Sevastopolin taistelun jälkeen Dora siirrettiin Leningradin rintamalle. Leningradia se ei kuitenkaan ehtinyt tulittaa ja se siirrettiin vuoden 1943 aikana lähelle Chemnizin kaupunkia. Syyskuussa 1944 se ilmestyi Varsovan ulkopuolelle. Tykki tuotiin sinne Varsovan kansannousun vuoksi. Sillä ammuttiin 30 laukausta Varsovan ghettoon.
Saksalaiset tuhosivat Dora ja Gustav tykit ennen antautumista keväällä 1945. Toinen tykeistä tuhottiin sen miehistön toimesta vuonna 1945 lähellä Metzenhofia, Bavariassa. Myös toinen tykki tuhottiin. Tarkoituksena oli, ettei viholliselle jätetty mitään käyttökelpoista.
Tykki olikin hyvä esimerkki voimavarojen järjettömästä tuhlaamisesta. Tykkeihin kulutetuilla resursseilla olisi erään arvion mukaan valmistanut noin 500 raskasta Tiger panssarivaunua, joilla olisi varmasti ollut taisteluiden kannalta suurempi merkitys, kuin näillä superraskailla tykeillä.
23.5.2012 (31.7.2025 11:04)