Messerschmitt Me 163 Komet oli rakettimoottorikäyttöinen hävittäjä. Se oli Saksan Luftwaffen ainut rakettimoottorikäyttöinen hävittäjä, joka oli operatiivisessa käytössä toisen maailmansodan aikana. Koneen kehitti Messerschmitt AG tehtaalla insinööri Alexander Lippisch. Koneen ensilento tapahtui 1.9.1941 ja operatiiviseen käyttöön se otettiin vuoden 1944 aikana.
Insinööri Alexander Lippisch aloitti rakettimoottoria käyttävän hävittäjän kehitystyön jo vuonna 1937. Lippisch siirtyi 2.1.1939 työskentelemään Messerschmitt AG:n tiloihin Augsburgiin. Siellä hän sai tehtäväkseen johtaa osastoa L (Abteilung L), joka työskenteli Projekt X parissa. Kyseessä oli rakettikäyttöisen hävittäjän kehittäminen.
Alun perin koneessa suunniteltiin käytettävän Walter R-1-203 moottoria, mutta moottori havaittiin pian todella epäluotettavaksi. Kehitystyö edistyi kuitenkin vauhdikkaasti ja uuden konemallin ensilento suoritettiin 1.9.1941. Ensilento onnistui ja joulukuussa 1941 aloitettiin parannetun Me 163B version kehitystyö, jota kaavailtiin sarjatuotantoon. B-versioon päätettiin ottaa Walter HWk 109-500 rakettimoottori, jonka kehitystyö oli kuitenkin vielä kesken.
Major Wolfgang Späten johtama Erprobungskommando 16 (EK 16) testasi Me 163 A versiota vuoden 1942 lopulla. Testeihin oli annettu kahdeksan Me 163A konetta. Testit suoritettiin Peenemündessä (Erprobunfsstelle Peenemünde-West) lentokentällä.
Aluksi valmistettiin 30 kpl Me 163 B-0 versiota, jotka oli aseistettu 20mm MG 151/20 konetykeillä. B-1 mallissa siirryttiin käyttämään tehokkaampaa 30mm MK 108 konetykkiä. MK 108 konetykin ongelma oli ammuksen projektiilin matala lähtönopeus, vain noin 500 m/s. Tähtääminen ja hitaiden valojuovatoiminnolla varustettujen projektiilien seuraaminen, osuvatko kohteeseen vai eivät ja tulen korjaaminen oli vaikeaa suuressa nopeudessa ja samalla piti vielä välttää törmääminen vihollisen pommikoneisiin. Kaikesta tästä johtuen lentäjällä ei jäänyt paljoakaan aikaa tähtäämiseen. Me 163 B-1 hävittäjällä pystyi lentämään 7,5 minuutin mittaisen operatiivisen lennon. Me 163B V1 prototyypin ensilento suoritettiin 26.6.1942, testilentäjä Heini Dittmarin toimesta.
Peenemünden pommituksen jälkeen 17.8.1943, EK 16 siirrettiin sotilaslentokentälle, Bad Zwishenahniin. Vielä saman kuun aikana EK 16 vastaanotti Me 163 B version. Major Späte lensi ensimmäisen taistelulennon 13.5.1944.
Waldemar Voigt aloitti Oberammergau projektin, jonka tarkoituksena oli korjata aiemman mallin B-1 ongelmat. Uuden mallin nimeksi tuli Me 163 C-1. Uudessa mallissa oli suuremmat siivet, suurempi polttoainetankki ja paineistettu ohjaamo. Muutoksien avulla kone pystyi saavuttamaan aiempaa korkeamman lentopinnan, 15 850 m. Samalla operatiivinen lentoaika kasvoi 12 minuuttiin.
Me 163 projekti siirrettiin nyt Junkersin Dessaun tehtaalle ja johtoon asetettiin Heinrich Hertel. Hertelin tiimi tehtävänä oli viimeistellä C-malli. Hertel huomasi heti, ettei konetta ollut optimoitu sarjatuotantoon sopivaksi ja myös laskeutumistelineen kanssa oli vielä ongelmia. Heinäkuussa 1944 testilentäjä Heini Dittmar saavutti prototyypillä 1 130 km/h nopeuden, mikä oli samalla epävirallinen maailman ennätys.
Elokuussa 1944 Saksan ilmailuministeriö (RLM) kuitenkin palautti projektin takaisin Messerschmitt yhtiölle, missä Hertelin suunnitelmien pohjalta koneesta tuli nyt Me 263. Kone valmis sarjatuotantoon vuoden 1945 alkupuolella, mutta puna-armeija valtasi alueen, missä koneen tuotantoon kaavailtu tehdas sijaitsi.
Heinäkuussa 1944 testilentäjä Heini Dittmar saavutti koneella 1 130 km/h nopeuden, mikä oli samalla epävirallinen maailman ennätys.
Me 163B Komet rakettihävittäjää valmistettiin Messerschmitt Regendburg-Obertraubling tehtaalla. Koneessa käytetyt Walter-rakettimoottorit valmistettiin Klemm Teknik toimesta Stuttgart-Böblingen tehtaalla. Regendburg-Obertraubling tehdas tarvittiin vuoden 1943 lopulla pelkästään Messerschmitt Bf 109 hävittäjän tuotantoon, joten Me 163 tuotanto siirrettiin Stuttgartiin, Klemm Teknik tehtaalle.
Me 163B Komet rakettihävittäjän sarjatuotanto aloitettiin syksyllä 1944 ja ennen vuoden loppua oli valmistettu 370 konetta. Kaikkiaan koneita valmistettiin noin 430-450 kpl, joista 327 kpl toimitettiin Luftwaffelle.
| Messerschmitt Me 163 | ||
| - tyyppi | rakettihävittäjä | |
| - miehistö | 1 (lentäjä) | |
| - moottori | Walter HWK 109-509A-2 | |
| - työntövoima | 14,71 kN | |
| - nopeus (max) | 900 km/h | |
| - nousunopeus | 81 m/min | |
| - lakikorkeus | 12 500 m | |
| - toimintamatka | - km | |
| - polttoainetankki | 468 kg + 1550 kg | |
| - siipiväli | 9,3 m | |
| - kokonaispituus | 5,7 m | |
| - korkeus | 2,5 m | |
| - siipipinta-ala | 19,6 m2 | |
| - paino (tyhjä) | 1 905 kg | |
| - paino (lastattu) | 4 309 kg (max) | |
| - aseistus | 2 x 30 mm MK 108 | |
| - ammukset | 60 x 30mm | |
| - radio | FuG 16ZE ja FuG 25a (IFF) | |
| - | - | |
Me 163 Komet hävittäjä otettiin virallisesti Luftwaffen operatiiviseen käyttöön 8.9.1944. Koneen käyttämistä vaikeutti liittoutuneiden ilmapommitus, jo oli elokuussa 1944 tuhonnut kriittisen C-Stoff polttoaineen tuotantolaitoksen Kielissä.
Me 163 Komet hävittäjää käytettiin pääasiassa vuoden 1945 aikana. Ilmataisteluissa menetettiin kymmenen Me 163 konetta ja niillä ammuttiin alas 9-18 (lähteestä riippuen) vihollisen lentokonetta.
Major Späte perusti keväällä 1944 ensimmäisen rakettikoneita käyttävän lentorykmentin, Jagdgeschwader 400, Brandisin lentokentällä. Rykmentin tehtävänä oli suojella Leunan synteettisen öljyn tuotantolaitoksia. Feldwebel Siegfried oli osaston menestynein lentäjä, onnistuen pudottamaan Me 163 koneellaan kolme vihollisen pommikonetta.
16.8.1944 viisi Me 163 konetta hyökkäsi B-17 pommikoneita vastaan. Ilmataistelussa pudotettiin kaksi B-17 konetta ja saksalaisten menettäessä yhden Me 163 koneen, P-51 hävittäjän ampuessa sen alas.
Erikoisin tapaus lienee, kun Leutnant Fritz Kelb 10.4.1945 ampui Me 163 koneellaan kokeellisella Sondergerät SG 500 Jagdfaust aseella, pudottaen RAF:n Lancaster pommikoneen.
Me 163 lentäjät nousivat tyypillisesti 10 700 – 12 000 metrin lentokorkeuteen, vihollisen pommikonemuodostelmien yläpuolelle ja syöksyivät sitten pareittain pommikone muodostelman läpi. Syöksyn aikana lentäjät yrittivät tietenkin ampua vihollisen koneita alas ja palasivat takaisin lentokentälle. Lentäjät raportoivat, että oli mahdollista tehdä toinenkin syöksy, jos ammuksia vielä riitti. Jotkut lentäjät puhuivat jopa neljästä syöksystä, jos pommikone lensi yksin.
Operatiivisessa käytössä oli sodan aikana vain pieni määrä Me 163 koneita, mutta ne onnistuivat siitä huolimatta järkyttämään vihollisen lentäjiä. Suurella nopeudella ohi syöksyvät ja 30mm ammuksia ampuvat Me 163 koneet antoivat helposti vaikutelman, ettei pommikoneilla ollut juurikaan mahdollisuuksia niitä vastaan.
24.5.2011 (14.10.2025 10:13)