Aggregat 4, A4 (V2)

Yleistä

Saksalaiset rakensivat vuonna 1937 Peenemündeen salaisten aseiden keskuksen, Wernher Freiherr von Braunin suosituksesta. Tarkoituksena oli jatkaa vuonna 1936 aloitettua A4-ohjuksen (Aggregat 4) kehitystyötä ja testaamista, salassa muiden maiden tiedustelulta. Itämeren rannalla sijaitsevaan Peenemündeen rakennettiin tätä varten suuri tutkimus- ja testauskeskus. Lue lisää: HVP-Peenemünde

Wernher von Braunin aloitti A4-ohjuksen suunnittelun jo vuonna 1938. Ensimmäisiä testilaukaisuja päästiin suorittamaan jo lokakuussa 1938. Testeissä laukaistiin yli 20 ohjusta, tarkoituksena saada ohjuksen gyroskooppeihin tukeutuva inertiatoiminen ohjausjärjestelmä toimimaan kunnolla.

Onnistuneiden testien jälkeen Peenemünden tiedemiehet pääsivät aloittamaan varsinaisen työn A4-ohjuksen kehittämiseksi. Ohjusta testattiin elo-syyskuussa 1940 Rudolf Hermannin yliääni tuulitunnelissa, ohjuksen aerodynaamisien ominaisuuksien selvittämiseksi.

V2
V2-ohjuksta valmistellaan testilaukaisua varten. Kuva: BA-MA

Ensimmäinen A4V1-testiohjus oli valmis 25.2.1942 ja se laukaustiin 18.3.1942. Testi päättyi kuitenkin epäonnistumiseen. Seuraava testi epäonnistui 13.6.1942, kuten kolmaskin testi 16.8.1942. Neljäs testi 3.10.1942 päättyi onnistuneesti ja ohjus lensi tuolloin 190 km matkan, vain neljän kilometrin päähän maalista. Testejä jatkettiin edelleen tasaiseen tahtiin, välillä onnistuttiin ja välillä epäonnistuttiin. Vaarallisin epäonnistuminen tapahtui 7.1.1943, kun ohjus laukaisun jälkeen räjähti laukaisualueella. Toinen vaarallinen epäonnistuminen tapahtui 30.6.1943, kun testiohjus ohjautui hallitsemattomasti läheiselle Carlshagenin lentokentälle, tuhoten siellä useita Luftwaffen lentokoneita.

Testejä jatkettiin ja ponnistelut tuottivat viimein tulosta ja vuoden 1943 lopulla maailman ensimmäinen ballistinen ohjus oli valmis. Ohjuksen tuotantoon ottamisesta vastasi kenraali Walther Dornbegerin johtama Wa.Pruf 11.

Ballistinen A4-ohjus tunnettiin paremmin nimellä V2 ja saavutti pelottavan maineen länsiliittoutuneiden keskuudessa. Saksan valtakunnan johtaja oli erittäin kiinnostunut kaikista uusista aseista ja hän nimesikin uuden A4-ohjuksen nimellä Kostoase 2 (Vergeltungswaffe 2) eli V2.

V2
V2-ohjuksen testilaukaisu. Kuva: BA-MA

V2

V2-ohjuksen rakettimoottori käytti polttoaineena nestemäistä happea (A-Stoff) ja etanolin ja veden sekoitusta (B-Stoff). Polttoaineen kuljettamiseen laukaisupaikoille oli kehitetty omat ajoneuvonsa. Nestemäinen happi kuljetettiin A-Stoff Anhanger 6 polttoaineperävaunulla, jota veti yleensä Hanomag SS-100 vetoajoneuvo. Hydrogen peroksiidi (T-Stoff) kuljetettiin Kessel.KW.2100 ajoneuvolla. Etanoli (B-Stoff) puolestaan kuljetettiin Kessel.KW.3500 ajoneuvolla.

V2-ohjus kantoi matkassaan 910 kg:n taistelukärjen, jonka räjähdysaine oli amatolia. Ohjukset ammuttiin moottoroidulta laukaisualustalta, jota kutsuttiin nimellä Meillerwagen. Polttoaine tankattiin ohjukseen laukaisupaikalla. Kun laukaisu oli kerran aloitettu, ei sitä voitu enää keskeyttää. Ohjuksen kantama oli noin 320 km, mutta osumatarkkuus huono. Ohjus osui noin 50 % varmuudella, noin 17 km halkaisijaltaan olevaan maaliin.

V2
V2-ohjuksen ohjausjärjestelmän gyroskoopit. Kuva: BA-MA

Peenemünde

Kenraali Walther Dornberger oli jo aloittanut V2-ohjusten massatuotannon valmistelut Peenemündessä, kun elokuun 17.päivänä 1943 brittien ilmavoimat (RAF) hyökkäsi. Ilmapommitukset aiheuttivat mittavaa tuhoa ja näin hidastivat tuntuvasti ohjuksen massatuotannon aloittamista. Ilmapommitus paljasti kuinka haavoittuvat Peenemünden suunnittelu- ja tuotantolaitokset olivat.

Tapahtuneen vuoksi SS otti V2-projektin pois Dornbergeriltä ja siirsi tuotannon maanalaisiin tehtaisiin Nordhauseniin. Samalla alettiin kehittämään liikuteltavaa laukaisualustaa, kiinteiden alustojen ollessa erittäin haavoittuvia ilmapommitusten vuoksi.

Mittelwerk

Saksan armeijan aseosaston päällikkö General der Artillerie Emil Leeb, tilasi 19.10.1943 Mittlerwerk GmbH yhtiötä A4 (V2) raketteja, kaikkiaan 12 000 kpl, hintaan 40 000 RM kappale. Mittelwerk aloittikin pian toimintansa Nordhauseniin rakennetuissa maanalaisissa tiloissa.

Lisäksi valmistettiin kaksi testilaitosta V2-ohjusten testaamista varten, Vorverk Mitte ja Vorverk Süd. Vorverk Mitte sijaitsi 128 km kaakkoon Nordhausenista ja Vorverk Süd, Zipfissä, Itävalassa. Mittelwerkin valmistamat V2-ohjusten moottorit testattiin Vorverk Mittessä. Itävallassa sijaitsevan Rax Werken (Wiener-Neustadt) valmistamat moottorit testattiin Voreverk Südissä. Lue lisää: Mittelwerk, Nordhausen

Tuotanto

V2-ohjuksia valmistettiin alkuun Peenemünden tuotantolaitoksissa. Vuoden 1943 aikana valmistui 300 V2-ohjusta. Operaatio Hydran myötä tuotanto siirrettiin pääosin Mittelwerk tehtaalle. Ensimmäiset viisi V2-ohjusta valmistui Mittelwerk tehtaalta 31.12.1943. Tuotanto jatkui kuitenkin myös Peenemündessä, mutta pienimuotoisena.

V2-ohjuksia koottiin Mitterwerkin toimesta ja se käytti eri komponenttien valmistuksessa alihankkijoita, joita oli kaikkiaan noin 20. Alihankkijoina toimi mm. AEG, Askania AG, BMW, DEMAG, Heinkel, Junkers, Rheinmetall, Ruhrstaal, Siemens, Telefunken ja Walther.

V2-ohjusprojektiin uhratuista voimavaroista kertovat seuraavat luvut. Peenemündessa työskenteli 2 000 tiedemiestä ja 4 000 muuta työntekijää. Mittelwerk käytti työvoimana keskitysleirivankeja, Dora-Mittelwerk leiristä. Erään laskelman mukaan noin 10 000 pakkotyöläistä kuoli huonoissa olosuhteissa, V2-ohjuksia valmistaessaan.

Yhden V2-ohjuksen valmistus maksoi tammikuussa 1944 huikeat 119 600 RM. Maaliskuuhun 1945 mennessä, tuotantokustannukset oli saatu tiputettua 50 000 RM ohjukselta. Kaikkiaan V2-ohjuksia valmistettiin 6 422 kpl (erään tiedon mukaan jopa 10 000 kpl). Pääasiallisina maaleina olivat Lontoo ja Antwerpen. V2-Ohjuksen maalin tuli olla suhteellisen suuri, sillä sen osumatarkkuus oli kehnonlainen. Talvella 1944-1945 valmistui keskimäärin 618 V2-ohjusta kuukaudessa.


V2 tuotanto
 
Kuukausi Peenemünde Mittelwerk Yhteensä
 
1943 300 0 300
1/1944 30 50 80
2/1944 30 86 116
3/1944 20 170 190
4/1944 15 253 268
5/1944 15 437 452
6/1944 15 132 147
7/1944 15 86 101
8/1944 15 374 389
9/1944 15 629 644
10/1944 15 628 643
11/1944 15 662 677
12/1944 5 613 618
1/1945 0 690 690
2/1945 0 617 617
3/1945 0 490 490
Yhteensä 505 5 917 6 422
     
 


V2
V2-ohjuksen polttoainesäiliöitä Mittelwerk tuotantolinjalla. Kuva: BA-MA

Tekniset tiedot

V2
 
- tyyppi ballistinen ohjus
- pituus 14,3 m
- siipileveys 3,56 m
- halkaisija 1,65 m
- paino 12 500 kg
- taistelukärki 910 kg
- nopeus 5 500 km/h
- kantama 320 km
- laukaisu miehistö 20
 

Operaatio Hydra

Winston Churchill hyväksyi operaatio Hyrdan 29.6.1943. Tarkoituksena oli tuhota Peenemünde tutkimus- ja tuotantolaitokset ilmapommituksella. RAF Bomber Command iski 520 raskaan pommikoneen voimin Peenemündeen yöllä 17.-18.8.1943. Tarkoituksen oli ensisijaisesti osua Peenemünden teknikoiden asuinalueelle, tarkoituksena surmata V2-projektin insinöörit ja teknikot. Pommituksessa kolmannes kaikista pommeista osui kuitenkin pakkotyöläisten asuinalueelle. V2-ohjusten tuotantolaitokset vaurioituivat vain osittain. Pommituksessa kuoli 735 henkilöä, joista 213 oli pakkotyöläisiä. Vain kaksi vanhempaa insinööriä kuoli pommituksessa. Brittien tappiot olivat 40 pommikonetta.

Kiinteät laukaisualustat

Hitler oli elokuussa 1942 käskenyt rakentaa Ranskan Calaisiin ja Cherbourgiin V2-ohjuksien laukaisutukikohdat. Laukaisubunkkerit olivat erittäin massiiviset ja vetivät tietenkin puoleensa länsiliittoutuneiden pommikoneita. Niitä pommitettiinkin ahkerasti vuosina 1943 ja 1944. Bunkkerit eivät pommitusten vuoksi koskaan tulleet operatiivisiksi ja suunnitelmat ampua näistä tukikohdista satoja raketteja viikossa, kariutuivat.

Operaatio Pingviini

Kun liittoutuneiden etenevät joukot olivat vallanneet Ranskassa sijainneet V1-rakettien laukaisualustat, käski Hitler 15.9.1944 aloittaa operaatio Pingviinin. Tarkoitus oli ampua V2-ohjuksia liikkuvilta alustoilta (Meillerwagen) Lontooseen Hollannin maaperältä käsin (mm. Haagin kilpa-autoradalta), joka oli vielä tuolloin saksalaisten miehittämä. Operaation johtoon määrättiin SS-kenraali Hans Kammler. Hänen komennossaan oli V2-ohjuksilla aseistettu 485.moottoroitutykistöpataljoona (485.Motorisiert-Artillerie-Battaillon).

Kaikkiaan saksalaiset ampuivat noin 1 300 V2-ohjusta Lontooseen. 1115 (86 %) niistä osui Ison-Britannian maaperälle ja 1 115:sta 518 (40 %) osui itse Lontooseen. Virallisen lähteen mukaan ohjukset aiheuttivat 2 724 ihmisen kuoleman ja 6 467 vammautui vakavasti.

V2-ballistinenohjus oli mitä ilmeisimmin yksi Kolmannen valtakunnan monista virheistä, sijoittaa nopeasti väheneviä resursseja uusiin aseisiin, jotka olivat tuhovoimaansa nähden kohtuuttoman kalliita. V2-ohjuksiin uhratuilla varoilla ja resursseilla olisi valmistettu kymmeniätuhansia lentokoneita. Suunnitelmissa oli myös rakentaa mannertenvälinen ohjus, A-10.

V2
V2-ohjus Meilerwagen kuljetusalustalla. Kuva: BA-MA

V2
V2-ohjuksen tankkaaminen ennen laukaisua. Kuva: BA-MA

V2
V2-ohjuksen valmistelua laukaisua varten. Kuva: BA-MA

V2
V2-ohjuksen laukaisu. Kuva: BA-MA

Lähdeluettelo

  • - V2 Aufbruch zur Raumfahrt, Joachim Engelman, Waffen-Arsenal, Band 91
  • - V-2 Ballistic Missile, Robert Calow, Steven Zaloga, Osprey
  • - The Mittelwerk/Mittelbau/Camp Dora, url:http://www.v2rocket.com, 17.12.2011, Paul Grigorieff
  • - Third Reich in Ruins, url: http://www.thirdreichruins.com, 17.12.2011
  • - Toisen maailmansodan loppunäytös 1945, Brian Gardner
  • - Wikipedia, url: http://en.wikipedia.org, 17.12.2011

17.12.2011 (26.6.2025 11:52)