Partisaanitoiminta
Neuvostoliittolaisten partisaanien toiminta Suomen itärajan tuntumassa käynnistyi jo kesällä 1941. Toiminnan taustalla oli Josef Stalinin 3. heinäkuuta 1941 antama partisaanisodankäyntiä koskenut käsky, jonka keskeisenä tavoitteena oli vihollisen toimintaedellytysten heikentäminen ja miehitettyjen alueiden infrastruktuurin tuhoaminen. Käskyn seurauksena Neuvostoliiton miehittämille ja rintaman läheisyydessä sijainneille alueille alettiin muodostaa partisaaniosastoja, joiden henkilöstö koostui neuvostoliittolaisten lisäksi muun muassa karjalaisista ja suomalaisista sekä joissakin tapauksissa myös rikoksista tuomituista henkilöistä.
Partisaani- ja desanttitoiminta kohdistui sodan aikana myös Suomen itärajan läheisiin kuntiin. Vuosina 1941–1944 partisaanien ja desanttien toiminnan seurauksena näissä kunnissa sai surmansa yhteensä 182 henkilöä. Kuusamon suunnalla surmansa sai 11 siviiliä, minkä lisäksi neljän henkilön ilmoitettiin kadonneen. Siviiliuhrit muodostavat kuitenkin vain osan alueella tapahtuneista menetyksistä, sillä tarkastelussa on huomioitava myös partisaanien ja desanttien suorittamat suomalaisten ja saksalaisten sotilaiden surmat.
