Messerschmitt Me 264

Yleistä

Messerschmitt Me 264 oli saksalainen nelimoottorinen raskaspommikone. Alun perin se oli suunniteltu Kriegsmarinen käyttöön pitkän matkan meritiedustelukoneeksi, mutta se osallistui myös Saksan ilmailuministeriön (Reichsluftfahrtministerium - RLM) järjestämään suunnittelukilpailuun, jonka tuloksena tuli olla pitkän matkan raskaspommikone, ns. ”Amerikabomber”. Nimensä mukaisesti sen tuli pystyä pommittamaan Ranskan ja Azorien tukikohdista käsin Yhdysvaltojen itärannikon kaupunkeja.

Kehitystyö

Messerschmitt AG:n tehtaalla aloitettiin 1930-luvun lopulla projekti P.1061, jonka tarkoituksena tuottaa pitkän matkan tiedustelukone. Suunnittelun tuloksena oli Me 261, jonka pohjalta edelleen kehitettiin Wolfgang Degel, Paul Konrad ja Waldemar Voigt toimesta raskas pitkän matkan pommikone, joka sai nimen Me 264. Kehitystyö edistyi hitaasti, mutta Saksan julistettua sodan Yhdysvalloille 11.12.1941, kiinnostui RLM todella Amerikabomber ohjelmasta. Focke-Wulf tarjosi Ta 400 -pommikonetta, Junkers Ju 390 meritiedustelukonetta ja Heinkel HE 277 pommikonetta. Messerschmitt toi tarjolle Me 264 pommikoneen.

Amerikabomber

ME 264:n hehitystyö edistyi hitaasti, mutta Saksan julistettua sodan Yhdysvalloille 11.12.1941, kiinnostui RLM todella Amerikabomber ohjelmasta. Taustalla oli Reichskanzler Hitlerin vaatimus kehittää korkean teknologian asejärjestelmiä, joiden avulla voitaisiin iske Yhdysvaltojen maaperälle. Hitler oli erityisesti kiinnostunut pommittamaan New Yorkia. Käytännössä pitkän matkan pommikoneiden osalta tämä olisi tarkoittanut Ranskan länsiosien lentotukikohtien käyttämistä, sekä mahdollisesti Portugalille kuuluvan Azorien lentokenttien käyttämistä. Portugalin pääministeri Salazar oli jo antanut saksalaisille luvan tankata U-veneitä ja laivaston aluksia Azoreilla. Salazar kuitenkin myönsi vuonna 1943 luvan liittoutuneille käyttää Azoreita, joten tämä vaihtoehto olisi poissuljettu vuodesta 1943 alkaen.

Amerikabomber ohjelman puitteissa Focke-Wulf tarjosi Ta 400 -pommikonetta, Junkers Ju 390 meritiedustelukonetta ja Heinkel He 277 pommikonetta. Messerschmitt toi tarjolle Me 264 pommikoneen. Jotta New Yorkia olisi voitu pommittaa ja suorittaa paluumatka ilman välitankkausta, olisi toimintasäteen tullut olla vähintään 11 680 kilometriä. Vain Me 264 olisi tarjolla olleista koneista pystynyt tähän. Messerschmitt AG:lla oli suunnitelmissa myös Messerschmitt P.08.01, joka muodoltaan lentäväsiipi ja siinä olisi ollut neljä suihkumoottoria. Tarkoitus oli, että tätä monitoimipommittajaa olisi voitu käyttää myös Yhdysvaltojen pommittamisessa. Kone jäi kuitenkin suunnitelmaksi, eikä sitä rakennettu.

Me 264

Prototyypin Me 264 V1 (RE+EN, W.Nr.26400001) ensilento suoritettiin Augsburgissa 23.12.1942, Flugkapitän Karl Baur toimesta. Testilennon aikana huomattiin moottorien alitehoisuus ja huono ohjattavuus. Huono ohjattavuus johtui todennäköisesti raskaasta siipikuormasta, täydessä pommilastissa. Ensilennolla havaittiin myös ongelma jarruissa. Laskeutuminen meni ylipitkäksi jarrujen vikaantuessa ja prototyyppi vaurioitui jonkin verran. Prototyyppi korjattiin pikaisesti ja sillä suoritettiin useita testilentoja alkuvuodesta 1943. Me 264 V1 tarvitsi melko pitkän kiitotien nousua ja laskua varten, noin 2 400 metriä. Me 264 V1 vaurioitui uudelleen 23.3.1943, suorittaessaan 17 testilentonsa. Elokuussa 1943 prototyyppiin asennettiin tehokkaammat BMW 801 moottorit.

Me 264 V1 prototyyppi oli aseistamaton ja panssaroimaton, mutta seuraavissa prototyypeissä V2 ja V3 oli panssaroitu miehistötilat käsittäen ampumapositiot ja moottorit. V2 ja V3 prototyypit myös aseistettiin. Aluksi koneeseen suunniteltiin Junkers Jumo 211 -moottorit, mutta niiden alitehoisuuden vuoksi niistä oli luovuttava ja ne korvattiin tehokkaammilla BMW 801G -moottoreilla.

Erikoinen yksityiskohta koneessa oli, että sinne oli sijoitettu sängyt miehistön lepäämistä varten ja jopa pieni keittiö ruoanlaittoa varten. Kone siis todellakin suunniteltiin pitkän matkan tehtäviä varten.

Me 264 ei saavuttanut Kriegsmarinen luottamusta ja se hylkäsikin osaltaan Me 264 hankkeen. Kriegsmarine käytti Focke-Wulf 200 Condor koneita ja asetti toiveensa Ju 290 ja Ju 390 koneisiin. Myös Luftwaffe suhtautui koneeseen epäillen ja suosi Amerikabomber ohjelmassa ennemmin vielä rakentamattomia Focke-Wulf Ta 400 ja Heinkel He 277 pommikoneita. RLM puolestaan suosi He 277 pommikoneen kehittämistä.

Me 264 kehitystyötä vaikeutti lisäksi prototyypin Me 264 V1 tuhoutuminen ilmapommituksissa vuoden 1943 lopulla. Myös Me 264 V2 vaurioitui pommituksissa. Keskeneräinen Me 264 V3 tuhoutui 18.7.1944 Memmimgen lentokentän hangaarissa, Yhdysvaltojen ilmavoimien pommituksessa. Tässä ilmapommituksessa kaatui noin 150 Luftwaffen kenttähenkilökuntaan kuuluvaa ja yli 30 lentokonetta.

Virallisesti Me 264 kehitystyö lakkautettiin 23.9.1944, jotta Messerschmitt AG pystyi keskittymään täysin hävittäjätuotantoon. Samalla lakkautettiin myös kilpailevan He 277:n kehitystyö. Raskaalle pitkän matkan pommikoneelle ei enää ollut tarvetta. Tästä johtuen myös Silbervogel-avaruuslentokone (RaBo – Raketen-Bomber) projekti lakkautettiin.

Tekniset tiedot

Lähdeluettelo

• - Warplanes of the Reich, Willian Green, 1970
• - Me 264, en.wikipedia.org, 2.5.2025
• - ME 264, Waffen-Arsenal Band 139

14.5.2012 (10.8.2025 18:11)