Sukellusvene U-Boot Typ XXI (Elektroboot) oli Saksan laivaston (Kriegsmarine) kehittynein sukellusvenemalli, joka otettiin käyttöön aivan toisen maailmansodan lopulla. XXI oli monella tapaa hyvin edistyksellinen sukellusvene ja jos se olisi saatu taistelutoimiin mukaan pari vuotta aiemmin, olisi se ehkä voinut jopa mullistaa merisodankäynnin luonteen.
Saksalaiset aloittivat uuden sukellusvenetyypin suunnittelutyön jo alkuvuodesta 1941. Suunnittelutyöstä vastasi tohtori Hellmuth Walter, joka kehitti myös Messerschmitt Me 163 moottorin. Walter suunnitteli kokeellisen V80 tyyppisen sukellusveneen, joka vetyperoksidi moottorinsa ja virtaviivaisen muotoilunsa ansiosta oli sukelluksissa selvästi nopeampi kuin mikään aiempi sukellusvene. Ongelmaksi kuitenkin muodostui vetyperoksidi, jota ei ollut tarpeeksi saatavilla ja sukellusveneen pieni koko. Walter astui nyt sivuun jatkaen muita projekteja ja sukellusveneen jatkosuunnittelusta vastasivat nyt insinöörit Friedrich Schürer ja Klaus Bröking. He ottivat suunnitteluun mukaan kaikki Walterin suunnitelmien parhaat puolet ja korvasivat vetyperoksidimoottorin diesel moottorilla. Suunnittelutyön lopputuloksena oli vallankumouksellinen U-Boot Typ XXI.
XXI malliin asennettiin aktiivinen kaikumittain- ja kuuntelulaite (Gruppenhorchgerät und Unterwasser-Ortungsgerät Nibelung. Laitteiston avulla tähtäämisen pystyi suorittamaan ilman periskooppia, joka usein paljasti sukellusveneen sijainnin vihollisen tähystäjille.
Erään tiedon mukaan XXI mallin runko päällystettiin kumilla, vihollisen kaikumittauslaitteistojen kaiun vähentämiseksi. Tämän ansiosta sukellusveneen havaitseminen oli vaikeaa. Alberich-kumipinnoitetta käytettiin esimerkiksi U-Boot Typ VII C -mallisissa U-480, U-485, U-486, U-1105 ja U-1107 sukellusveneissä, sekä Typ XXIII mallisessa U-Boot U-4704:ssä. Alberich-pinnoite valmistettiin synteettisestä kumista ja se liimattiin sukellusveneen pintaan kahtena 2-2,5 mm vahvuisen kerroksena. Tarkoituksena oli estää vihollisen aktiivisen Sonar-järjestelmän (ASDIC) saamasta kaikuja veneen rungosta. Käytännössä pinnoitteen hyöty oli vähäinen, pinnoitteen absorbointikyky oli vain noin 15 %, joten vihollinen pystyi edelleen havaitsemaan pinnoitetutkin sukellusveneet. Kriegsmarinen arkistotietojen mukaan, XXI -mallin sukellusveneitä ei ollut koskaan tarkoitus pinnoittaa.
XXI mallissa oli aiempiin sukellusvene malleihin verrattuna moninkertaisen suuri akusto, joka mahdollisti ajamisen sukelluksissa 4-8 solmun nopeudella jopa 2-3 päivää. Akkujen uudelleenlataaminen vei 3-5 tuntia.
XXI mallissa oli sen keulaan sijoitettuna kuusi torpedoputkea. Asehuoneeseen mahtui 20 kpl 17 G7e(TIII) torpedoa. Torpedot ladattiin putkiin automaattisella hydraulisen järjestelmän avulla. XXI mallilla voitiin ampua 20 torpedoa vain 18 minuutissa.
Kriegsmarinen esikunta vaati 15 sukellusvenettä kuukaudessa, mutta Kriegsmarinen komentaja Admiral Kalr Dönitz vaati nopeampaa rakentamistahtia. Nyt apuun kutsuttiin Wehrwirtschaftsführer Otto Merker, jolla oli kokemusta mm. autojen massatuotannosta. Merker keksi jakaa sukellusveneen valmistus kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa 22 tehdasta rakentaa rungon yhdeksässä eri osassa. Valmiit osat kuljetettiin proomuilla jokia pitkin Itämeren rannalla sijaitseviin satamiin, missä sijaitsi 11 kokoamispaikkaa. Kokoamispaikoissa rungon osat varusteltiin, kiinnitettiin moottorit, akustot, yms. Tämän jälkeen valmiit osat siirrettiin telakoille. Telakoilla valmiit osat hitsattiin yhteen ja sukellusveneet viimeisteltiin. Telakoita oli kolme: Blohm & Voss Hampurissa, AG Weser Bremenissä ja F. Schichau Werke Danzigissa.
Edellä mainitun valmistustavan tarkoituksena oli puristaa sukellusveneen valmistusaika kuuteen kuukauteen. Käytännössä tämä ei kuitenkaan onnistunut, koska useilla osia valmistavista tehtaista oli vain vähän kokemusta laivanrakennuksesta. Telakoilla oli tästä johtuen vielä tehtävä muutoksia osiin, jotta ne voitiin liittää toisiinsa. Samalla nämä ongelmat johtivat myös siihen, että XXI sukellusveneiden rakenteellinen kestävyys ei ollut sitä mitä oli suunniteltu.
Kriegsmarine tilasi XXI mallin sukellusveneitä 6.11.1943 kaikkiaan 1 170 kpl ja ensimmäiset valmistuivat toukokuussa 1943. Kaikkiaan ehdittiin 267:n sukellusveneen rakentaminen aloittaa ja näistä valmiiksi asti ehdittiin viimeistellä 118 kpl.
Uuden sukellusvenemallin testiajot ja miehistöjen koulutus veivät kuitenkin paljon aikaa. Sodan loppuessa oli valmiina vain neljä taisteluvalmista U-Boot Typ XXI sukellusvenettä. Näistä kaksi, U-2511 (Schnee) ja U-3008 ehtivät taistelupartioon ennen sodan loppumista, mutta ne eivät ehtineet mukaan itse taistelutoimiin.
Liittoutuneiden ilmavoimat pommittivat usein saksalaisten laivatelakoita. Näissä pommituksissa tuhoutui kaikkiaan 22 XXI mallin sukellusvenettä. Sodan lopulla 4.5.1945 sukellusveneiden miehistöt upottivat 84 venettä, amiraali Karl Dönitzin käskystä. Näin pyrittiin estämään sukellusveneiden joutuminen liittoutuneiden sotasaaliiksi. Tästä huolimatta 12 sukellusvenettä jäi sotasaaliiksi.
Weser joen rantaan, lähelle Bremeniä rakennettiin massiivinen lentopommituksen kestävä teräsbetonibunkkeri, Valentin sukellusvenetehdas. Bunkkeri oli 426 metriä pitkä, 97 metriä leveä ja 22,5 – 27 metriä korkea. Seinät ja katto olivat 4,5 metriä paksut.
Sukellusveneiden lopullinen kokoaminen ja testaaminen oli tarkoitus suorittaa Valentinen tehtaalla. Valentinin tehtaan rakentaminen aloitettiin jo vuonna 1943 ja saatiin miltei valmiiksi maaliskuussa 1945, kun liittoutuneiden ilmapommitukset vaurioittivat sitä pahasti. Valentin tehdas ei ehtinyt valmistaa yhtään sukellusvenettä.
RAF käytti pommituksessa Avro Lancaster pommikoneita, jotka pudottivat viisi tonnia painavia ns. maanjäristyspommeja ja kymmenen tonnia painavia Grand Slam pommeja. Kaksi Grand Slam pommia läpäisi 4,5 metriä vahvan katon. Yhdysvaltojen ilmavoimat (8th Air Force) uusivat pommituksen 30.3.1945, pudottaen 2 040 kg painavia Disney-pommeja, joilla oli hyvä läpäisykyky. Pudotetusta 60 pommista vain yksi osui, aiheuttaen vähäisiä vaurioita. Saksalaiset kuitenkin hylkäsivät tehtaan, muutaman viikon kuluttua.
| U-Boot Typ XXI | ||
| - tyyppi | sukellusvene | |
| - pituus | 76,7 m | |
| - leveys | 8,0 m | |
| - korkeus | 11,3 m | |
| - syväys | 5,3 m | |
| - uppouma | 1 621 t (2 100 t) | |
| - moottorit | 2 x MAN M6V40 | |
| - sähkömoottorit | 2 x SSW GV232/28 | |
| - nopeus pinnalla | 15,6 / 17,9 solmua | |
| - nopeus sukel. | 17,2 / 6,1 solmua (hilj.) | |
| - toimintamatka | 28 700 km | |
| - sukellussyvyys | 240 m (max. 280 m) | |
| - panssarointi | 17 mm | |
| - aseistus | 6 x 53,3 cm torpedoputkea | |
| - torpedot | 23 x G7e(TIII) + 12 miinaa | |
| - ilmatorjunta | 2 x 2cm Flak C/30 | |
| - tutka 1 | Typ F432 D2 | |
| - tutka 2 | FuMO 65 Hohenwiel U1 | |
| - miehistö | 57 (5+52) | |
| - hinta | 5 750 000 RM | |
24.5.2012 (7.7.2025 08:31)