 |
 |
 |
Peenemündessa sijaitsi vuodesta 1937 alkaen kolmannen valtakunnan maavoimien tutkimuskeskus (Heeresversuchsstelle Peenemünde - HVP). Tässä tutkimuskeskuksessa kehitettiin esimerkiksi V2 ballistisetohjukset ja Wasserfall ilmatorjuntaohjukset. Peenemündessä suoritettiin myös V1 risteilyohjusten ja Schmetterling rakettien koelaukaisuja.
Saksalaiset rakensivat vuonna 1937 Peenemündeen salaisten aseiden keskuksen, Wernher Freiherr von Braunin suosituksesta. Tarkoituksena oli jatkaa vuonna 1936 aloitettua A4-ohjuksen (Aggregat 4, myöh. V2) kehitystyötä ja testaamista, salassa muiden maiden tiedustelulta. Itämeren rannalla sijaitsevaan Peenemündeen rakennettiin tätä varten suuri tutkimus- ja testauskeskus. Alueella sijaitsi myös erilaisia tehtaita ja työpajoja, joissa valmistettiin em. aseita ja niiden osia.
Itse rakentamisesta vastasi Organisation Todt ja joukko yksityisiä rakennusliikkeitä. OT:n alaisuudessa työskenteli puolalaisia pakkotyöläisiä ja neuvostoliittolaisia sotavankeja. He pystyttivät tehdashalleja, varastorakennuksia, asuntoja, laboratorioita ja koeasemia.
 Heeresversuchsstelle Peenemünde (HVP) kesällä 1943. kartta: © TH 2025 |
Peenemündeen sijoitetun tutkimusyksikön (HVP) johtaja oli Generalmajor Walter Dornberger. Wernher von Braun puolestaan oli HVP:n tekninen johtaja ja apulaisjohtajana toimi Dr. Walter Thiel. HVP:n kuului yhdeksän eriosastoa.
Erilaisten rakettiprojektien puitteissa Peenemündessä kehitettiin V2-ballistinen ohjus, Wasserfall-, Schmetterling, Rheintochter, Taifun ja Enzian ohjukset. Peenemündessä suunniteltiin myös pitkän matkan V3-ohjusta, jota oli tarkoitus käyttää Yhdysvaltoja vastaan.
Tohtori Rudolph Hermann johti Peenemündessa aerodynaamista instituuttia, jonka käytössä oli tuulitunneli. Hermannin alaisuudessa työskenteli melkoinen joukko teknikkoja ja insinöörejä, joiden määrä nousi vuonna 1943 jopa 200 henkilöön.
Peenemündeen oli sijoitettu myös Heimat-Artillerie-Park 11, joka oli käytännössä ilmatorjuntaohjusten testaus patteri. Wernher von Braunin nuorin veli Magnus von Braun, työskenteli kemistinä ilmatorjuntaohjusten kehitysprojektissa.
Luftwaffe testasi 28.10.1942 Karlshagenissa (Peenemünde-West) V1-risteilyohjuksen ampumista Focke Wulf Fw 200 Kondor koneesta. Ohjus todettiin hyvin suunnitelluksi ja stabiiliksi. Seuraava testi suoritettiin 10.12.1942, tällä kertaa V1-ohjuksessa oli myös taistelukärki mukana. Lue lisää: V1-risteilyohjus
Walther von Brauchitsch antoi marraskuussa 1938 käskyn perustaa Peenemündeen A4-ohjusten tuotantolaitos. Työtä johti Walter Dornberger. Tuotantolaitos (Werke Süd) oli valmis kesällä 1943. Heinäkuussa 1943 valmistui myös valtava hangaari (Fertigunghalle F-1), jossa ohjusten sarjatuotanto oli tarkoitus suorittaa. Lue lisää: V2-ballistinenohjus
Toukokuussa1944 Hs 117 Schmetterling ohjusta testattiin, jolloin Karlshagenissa (Peenemünde) ammuttiin kaikkiaan 22 Hs 117 Schmetterling ilmatorjuntaohjusta. Muutostöiden jälkeen sarjatuotantoon päästiin joulukuussa 1944. Lue lisää: HS 117 Schmetterling
Kenraali Walther Dornberger oli jo aloittanut V2-ohjusten massatuotannon valmistelut Peenemündessä, kun elokuun 17.päivänä 1943 brittien ilmavoimat (RAF) hyökkäsi.
RAF pommitti yöllä 17.8.1943 Peenemünden koelaitosta. Ilmaiskuun osallistui 598 raskasta pommikonetta, jotka lähestyivät rannikkoa lentäen pinnassa, täydessä kuun valossa. Samaan aikaan oli Berliinin suuntaan lähetetty harhautusmielessä Mosquito-yksikkö, joka veti puoleensa saksalaisten torjuntahävittäjiä. Harhautus veti puoleensa jopa 203 saksalaista torjuntahävittäjää, jotka oli sijoitettu Peenemünden lähialueiden lentokentille. Hyökkäys suoritettiin kolmena aaltona, pudottaen noin 2 000 tonnia pommeja. Peenemünde laitoksen päällikkö Obest Dr. Walter Dornberger toteaa pommituksen jälkeen, että vauriot jäivät yllättävän vähäisiksi, esimerkiksi ratkaiseviin laitoksiin kuten tuulitunneliin, koekenttiin ja mittausrakennukseen ei osuttu. Täysosumia tuli kuitenkin Tressenheiden pakkotyöläisleiriin (30 parakista 18 tuhoutui) ja saksalaisten tiedemiesten asuntoihin. Britit menettivät kymmenen pommikonetta, jolloin 290 englantilaista ei palannut taistelulennolta takaisin. Ilmapommitukset aiheuttivat mittavaa tuhoa ja näin hidastivat ohjuksen massatuotannon aloittamista.
Reichskanzler Hitler syytti puolustuksen epäonnistumisesta Luftwaffea ja siten syytös kohdistui myös Luftwaffen komentajaan Hermann Göringiin. Taustalla oli myös samana yönä tapahtunut Yhdysvaltain ilmavoimien pommitus Regensburgiin ja Schweinfurtiin. Puolustuksessa vastuussa ollut Generaloberst Hans Jeschonnek riisti itseltään hengen, Göringin kanssa käymänsä puhelinkeskustelun jälkeen 18.8.1943.
Myös Wasserfall-projekti kärsi melkoisen takaiskun, kun Dr. Walter Thiel kuoli englannin ilmavoimien (RAF) pommittaessa operaatio Hydran aikana 17.-18.8.1943 V2-tuontatolaitosta Peenemündessä. Operaatio Hydra aiheutti Peenemündessä melkoista vahinkoa, lisäksi kuoli kaikkiaan 732 ihmistä, joista arviolta 500-600 oli ulkomaalaisia työvelvollisia. Britit menettivät 40 pommikonetta, joiden mukana 290 miestä.
Ilmapommitus paljasti kuinka haavoittuvat Peenemünden suunnittelu- ja tuotantolaitokset olivat. Tapahtuneen vuoksi SS otti V2-projektin pois Dornbergeriltä lokakuussa 1943 ja siirsi tuotannon maanalaisiin tehtaisiin Nordhauseniin. Samalla alettiin kehittämään liikuteltavaa laukaisualustaa, kiinteiden alustojen ollessa erittäin haavoittuvia ilmapommitusten vuoksi.
17.12.2011 (5.8.2025 11:36)