8.8cm Flak 18, 36 ja 37

Yleistä

8.8cm Flak 18/36 ilmatorjuntatykki (8.8cm Flak – 8.8cm Flugabwehrkanone) on mahdollisesti legendaarisin saksalainen toisen maailmansodan aikainen tykki. Saksalaiset kutsuivat tykkiä nimellä ”Acht-acht” eli "kasi kasi", joka kuvaa tykin kaliiperia. Tykkiä käytettiin menestyksellä niin ilmamaalien, kuin myös maamaalien torjuntaan.

8.8cm Flak 18

8.8cm Flak ilmatorjuntatykki oli alun perin tarkoitettu ilmatorjuntatykiksi, mutta se soveltui erinomaisesti myös panssarintorjuntaan. 8.8cm Flak 18 suunniteltiin jo 1920-luvun lopulla ja ilmatorjuntajoukot alkoivat saada asetta käyttöönsä vuonna 1933. Tykkiä siirrettäessä se asetettiin seitsemän tonnia painavalle vetotrailerille (Sonderanhänger 201). Tykin valmistuskustannukset olivat 31 750 RM.

8.8cm Flak 18 nähtiin ensikerran taistelussa Espanjan sisällissodan aikana vuosina 1936–1939. Siellä huomattiin, että tykki soveltuu myös kiinteiden maamaalien, kuten bunkkerien tuhoamiseen. Vuonna 1936 tykistä ilmestyi parannettu versio, jonka nimeksi tuli 8.8cm Flak 36.

8.8cm Flak 36

Parannettu versio 8.8cm Flak 36 otettiin käyttöön vuosien 1936–1937 aikana. Siinä oli kaksiosainen putki, joka helpotti ja nopeutti tuntuvasti vaurioituneen putken vaihtoa. Putken kuluessa tarvitsi vaihtaa vain sisusputken kuluneet osat. Tykillä voitiin nyt ampua myös vetotrailerin päältä. Uuteen malliin asennettiin myös suojakilpi miehistön suojaksi. Flak 36:n osat oli suunniteltu paremmin massatuotantoon sopiviksi.

Kun tykkiä siirrettiin, se asetettiin uudelleen suunnitellun vetotrailerin (Sonderanhänger 202) päälle. Tykin liikutteluun käytettiin tyypillisesti Sd.Kfz.7, Sd.Kfz.8 tai vaihtoehtoisesti Sd.Kfz.9 puolitelavetäjiä. Nämä ajoneuvot kykenivät vetämään tykin ja kuljettamaan mukanaan tykin miehistön. Ammukset kuljetettiin erillisissä, tähän käyttötarkoitukseen suunnitelluissa ajoneuvoissa. 8.8cm Flak 36 versiosta kehitettiin vuonna 1942 kuuluisan Pz.Kpfw. VI Tiger panssarivaunun panssarikanuuna 8.8cm KwK 36 L/56.

8.8cm Flak 37

8.8cm Flak 37 oli parannettu versio vanhemmasta mallista. Suurin uudistus oli maalitiedon siirtojärjestelmä (Übertragungser 37). Mallien 18, 36 ja 37 käyttivät samoja ampumatarvikkeita, myös niiden osat suurimmalta osalta suoraan vaihtokelpoisia.

Tykissä käytettiin suora-ammuntaan Z.F.20E (Flakzielfernrohr 20E) teleskooppi tyyppistä optista tähtäinlaitetta. Tähtäimessä oli nelinkertainen suurennos ja tähtäin kuvio oli samankaltainen kuin rynnäkkötykkienkin. Tähtäimiä valmisti ainakin C.A. Steinheil Söhne Optische Werke (bmt) Münchenissä ja Carl Zeiss Militarabteilung Jena (blc).

Toiminta

Tykin lataustoiminta oli puoliautomaattinen. Laukauksen jälkeen hylsy poistui automaattisesti ja kiilalukko jäi auki, valmiina uutta laukausta varten. Kun uusi laukaus työnnettiin putkeen, sulkeutui lukko automaattisesti ja jäi vireeseen odottamaan laukaisua. Tykin teoreettinen tulinopeus oli noin 20 laukausta minuutissa, käytännön tulinopeuden ollessa 12 laukausta minuutissa. Nelihaaraiselle ristilavetille asennetun tykin suuntaaminen tapahtui käsin. Tykkiä voitiin kääntää yhteen suuntaa maksimissa kaksi kierrosta, eli 720 astetta. Maksimi koro oli 85 astetta. Tykin miehistönä oli 11 henkilöä; johtaja, kaksi suuntaajaa, lataaja, sytytinviiveen asettaja, viisi ammusmiestä ja kuljettaja. Vanhin ammusmies toimi tykin varajohtajana ja vastasi tykin ampumatarvikkeista.

Tekniset tiedot

Ampumatarvikkeet

• • 8.8cm Sprenggranatpatrone L/4.5 (Kz.)
• • 8.8cm Sprenggranatpatrone L/4.5 (Kz.) (Üb.W)
• • 8.8cm Sprenggranatpatrone L/4.5 (Kz.) Stg. (Üb.W)
• • 8.8cm Sprenggranatpatrone L/4.5 (Kz.) Pr.zugz. (Üb.W)
• • 8.8cm Sprenggranatpatrone L/4.5 (Kz.) (Üb.R.)
• • 8.8cm Sprenggranatpatrone L/4.5 (Kz.) (L.S.)
• • 8.8cm Sprenggranatpatrone L/4.5 (Kz.) Bl.)
• • 8.8cm Granatepatrone (Ansch.)
• • 8.8cm Panzergranatpatrone
• • 8.8cm Panzergranatpatrone 39
• • 8.8cm Panzergranatpatrone 40

Sirpalekranaatit oli tarkoitettu lähinnä ilmatorjuntaa varten. Tykki kykeni ampumaan 8 kg painavan sirpalekranaatin projektiilin maksimissaan, noin 6 500 metrin korkeuteen. Räjähtäessään projektiili hajosi 1 500 osaan. Sirpaleet kykenivät tuhoamaan lentokoneen 10 metrin säteellä räjähdyksestä ja vaurioittamaan lentokonetta vielä 120 metrin päässä.

Läpäisykyky

Tuotanto

8.8cm Flak ilmatorjuntatykkejä valmistivat Krupp ja Rheinmetall asekonsernit. Vuosien 1933–1945 tuotanto, käsittäen mallit 18, 36 ja 37 oli kaikkiaan 20 754 kpl. Tykin (8.8cm Flak 37) valmistuskustannukset olivat 33 600 RM.

*) Huom! Tuotantoluvuissa on mukana 8.8cm Flak 18, 36 ja 37 (Tuotantoluvut koottu useista eri lähteistä ja luvuissa tuntuu olevan epätarkkuuksia)

8.8cm Flak 37 ilmatorjunnassa

Vuonna 1944 Saksan ilmatorjuntatykistössä palveli noin kaksi miljoonaa miestä. Kotimaan ilmapuolustuksen joukoista tosin monet olivat koulupoikia tai rintamapalvelukseen liian vanhoja, jopa sotavankeja oli mukana. Silti ilmatorjunta pystyi ampumaan vuonna 1944 alas 3 501 amerikkalaista lentokonetta. Joskus se pystyi jopa loistaviin tuloksiin. Esimerkiksi 24.3.1944 RAF menetti Berliinin yllä 72 pommikonetta, joista ilmatorjunnan alas ampumia 50 konetta.

Ilmatorjuntatykistö kasvoi Saksassa koko sodan ajan. Huippu saavutettiin vuonna 1944. Elokuussa 1944 Saksan ilmatorjunnalla oli käytössään 10 704 kpl 8.8cm Flak 18, 36 ja 37 ilmatorjuntatykkiä.

On vielä todettava, ettei viholliskoneiden pudottaminen ilmatorjuntatykeillä ollut kovinkaan taloudellista, sillä keskimäärin yhden lentokoneen alas ampumiseksi täytyi ampua 3 343 ammusta. Kun ammukset muutetaan rahaksi, saadaan summaksi 267 440 RM yhtä lentokonetta kohti.

8.8cm Flak panssarintorjunnassa

Ensikerran saksalaiset käyttivät 8.8cm Flak ilmatorjuntatykkejä panssarintorjunnassa kesäkuussa 1940 Ranskan sotaretken aikana. Sotaretken aikana tykeillä tuhottiin 152 panssarivaunua ja 151 bunkkeria.

Tykit tulivat todella kuuluisiksi Pohjois-Afrikan aavikkosodassa, jossa Erwin Rommelin Afrika Korps kuritti brittien panssarivaunuja. Vuoden 1941 aikana näillä tykeillä tuhottiin 264 brittien panssarivaunua.

Operaatio Barbarossan aikana 8.8cm Flak ilmatorjuntatykki oli oikeastaan ainut ase, joka oli todella tehokas puna-armeijan uusia T-34/76 ja KV-1 panssarivaunuja vastaan. Panssaritorjunnassa tykki pystyi 500 metrin etäisyydeltä, 60 asteen osumakulmalla puhkaisemaan 103 mm panssaria.

Suomessa

Suomi osti Saksasta keväällä 1943, 18 kpl 8.8cm Flak 37 ilmatorjuntatykkiä. Tykit toimitettiin vetotrailerilla (Sonderanhänder 202). Tykkejä ostettiin kesäkuussa 1944 kaikkiaan 72 kpl lisää. Nämä tykit toimitettiin ilman vetolavettia, eikä niissä ollut ristilavettia. Nämä tykit voitiin asentaa pulttaamalla kiinteille ampuma-alustoille. Suomen armeijassa ase tunnettiin nimellä 88 ItK/37 ja kiinteälle jalustalle pultattavan mallin nimike oli 88 ItK/37 RMBK.

Tykit sijoitettiin Helsingin, Tampereen, Turun ja Kotkan ilmapuolustukseen. Tykkien tulen ohjaamisessa käytettiin saksalaisvalmisteisia mekaanisia tulenjohtotietokoneita (Kommando Gerät 40 ja Kommando Hilfs Gerät 35). Maalinosoituksessa käytettiin apuna saksalaisvalmisteisia tutkia FuMG 62 Würzburg 39 T versio C ja FuMG Freya A1. Lue lisää: Würzburg 39TC  /  Freya

Tykit palvelivat Suomen puolustusvoimia suhteellisen pitkään, sillä ne poistettiin ilmatorjunnan käytöstä vasta vuonna 1977. Ne muutettiin rannikkotykistön käyttöön sopiviksi ja palvelivat siellä aina vuoteen 2000 asti.

Suomalaiset nimitykset ampumatarvikkeille

• • 88 itakrv 50/60-RMB (HE, 900 g amatolia, projektiili 9,0 kg, Vo 837 m/s)
• • 88 itakrv rj 50/60-RMB (HE, 900 g amatolia, projektiili 9,0 kg, Vo 837 m/s)
• • 88 psakrv 54/65-K (APHE, 117 g amatolia, 31 g penthrit, projektiili 9,5 kg, Vo 820 m/s)
• • 88 psakrv rj 54/65-K (APHE 117 g amatolia, 31 g penthrit, projektiili 9,5 kg, Vo 820 m/s)
• • 88 pshkrv 54/65-K, (APHE 64 g RDX, projektiili 10,2 kg, Vo 820 m/s)

AOK Norwegen

Pohjois-Suomeen kesällä 1941 saapuneella saksalaisella AOK Norwegenin (myöh. AOK Lappland) ilmatorjuntajoukoilla oli käytössään useita kymmeniä, keveitä 2cm Flak ilmatorjuntatorjuntatykkejä (2cm Flak 30 ja 38). Nämä kevyet ilmatorjuntatykit oli tarkoitettu lähinnä kohteiden lähitorjuntaan. Niitä käytettiin myös satunnaisesti jalkaväen tukiaseena, vihollisen elävää voimaa, sekä panssaroituja kohteita vastaan.

Suomeen saapuneista divisioonista, ainoastaan SS-divisioona Nordilla oli oma ilmatorjuntaosasto. Muille divisioonille armeijakunnat jakoivat ilmatorjuntapattereita tarpeen mukaan. Suurin Suomen alueella toiminut saksalainen ilmatorjuntaosasto, oli 13. ilmatorjuntaprikaati (XIII Flak-Brigade). Sen pääasiallinen tehtävä oli suojata Petsamo-Kolosjoki alueen tärkeä nikkelikaivos. 27.8.1944 13. ilmatorjuntaprikaatilla oli keveiden ja keskiraskaiden ilmatorjuntatykkien lisäksi kaikkiaan 76 kpl 8.8cm Flak 18, 36 ja 37 ilmatorjuntatykkiä.

SS-Division Nord

Saksalainen SS-divisioona Nord taisteli vuosina 1941–1944 Kiestingin suunnalla. Divisioonan ilmatorjuntaosaston raskaspatteristo oli aseistettu 8.8cm Flak 36/37 tykein (4 kpl). Patteriston ampumatarvikemäärät olivat pienet, samoin ammuskulutus. Kiestingin korvessa oli suhteellisen harvoin 8.8cm Flak ilmatorjuntatykille sopivia maaleja.

Lähdeluettelo

• - Lone Sentry - German 88 mm Antiaircraft Gun Materiel 29.7.1943, url: http://www.lonesentry.com, 3.3.2012
• - Die 8.8cm Flak, Handbuch für den Flakartillerie 1939
• - Das Deutsche Reich und der Zweite Weltkrieg, vol. 5, part 1
• - Das Heer 1939 - 1945
• - L.Dv.4402/1, Die Munition der Flakartillerie, 1942
• - L.Dv.4414/3, Die Munition der 8.8cm Flak 18, 36 und 37, 1942
• - Sturmvogel, url: http://sturmvogel.orbat.com, 13.3.2012
• - Lexikon der Wehrmacht, url: http://www.lexikon-der-wehrmacht.de, 26.8.2012
• - Weapons and Fighting Tactics of the Waffen-SS, Dr. S.Hart and Dr. R.Hart
• - SS-Division Nord Qu.Abt. – Kriegstagebuch II/2 – 1.4.1941–31.12.1941, F21/139, T354/139
• - SS-Gebirgs-Division Nord Ib, 16.6.1942–31.12.1942, F21/142
• - 6.SS.Gebirgs-Division Nord, Kriegstagebuch Ib, 1.1.1943–30.8.1943

26.8.2012 (27.9.2022 22:25)