Suomi-konepistooli

Yleistä

Suomi-konepistoolin suunnitteli asesuunnittelija Aimo Lahti vuonna 1931. Suomi-konepistooli on vankkatekoinen ja kestävä. Se on suhteellisen tarkkakäyntinen. Jopa sarjatulella hajonta ei ole kovin suuri. 70 patruunan rumpulipas takasi riittävän tulivoiman. Se oli erityisen tehokas lähietäisyyksillä metsässä peitteisessä maastossa, taisteluhaudoissa ja rynnäkössä. Ase oli myös kaukopartiomiesten erityisessä suosiossa. Asetta on luonnehdittu yhdeksi talvisodan ihmeen osatekijäksi, vaikka talvisotaan niitä ehti lopulta varsin vähän.

Aseen valmistusoikeudet omisti Konepistooli Oy, jotka se myi Tikkakoskin Rauta- ja Puuteollisuus oy:lle. Tästä myöhemmin tuli Tikkakoski oy. Kauppahinta oli 65 000 mk ja 5 % provisio jokaisesta valmistetusta aseesta. Suomi-konepistoolia m/31 valmistettiin Tikkakosken tehtaalla vuosina 1932–1939 Suomen armeijan käyttöön nelisen tuhatta kappaletta.

Talvisodan jälkeen

Talvisodan jälkeen Suomi-konepistoolien valmistusta tehostettiin siten, että jatkosodan alkaessa niitä voitiin jakaa joukoille 9 000 kpl. Sodan loppuun mennessä, Tikkakosken tehtaalla valmistettiin lähes 80 000 Suomi-konepistoolia, joista parikymmentä tuhatta myytiin ulkomaille. Näitä aseita myytiin mm. Ruotsiin ja Sveitsiin. Asetta valmistettiin myös lisenssillä esimerkiksi Tanskassa.

Elokuussa 1951 puolustusvoimien kirjanpidossa oli vielä noin 22 300 kpl. m/31 I ja 27 800 kpl m/31 II (SJR, suujarru) mallista Suomi-konepistoolia ja lisäksi noin 500 kpl m/31 korsumallia. Vuonna 1953 Tikkakoski oy valmisti vielä 3 517 Suomi-konepistoolia keskeneräisistä osista. Vuonna 1957 niitä oli puolustusvoimien kirjanpidossa noin 53 600 kappaletta. Suomi-konepistooleja oli puolustusvoimien varastoissa 1990-luvun loppupuolelle asti.

Toiminta ja ominaisuudet

Suomi-konepistooli m/31 toimii massasulku (blowback) periaatteella. Se lataa, laukaisee ja poistaa hylsyn automaattisesti. Aseella voidaan ampua vaihtimen asennosta riippuen joko kertatulta tai sarjatulta. Vaihtimella on kolme asentoa; sarjatuli (vaihdin edessä), kertatuli (vaihdin keskiasennossa) ja varmistettu (vaihdin taka-asennossa).

Suomi-konepistooli painaa 4,7 kg ja sen täysi 70 patruunan rumpulipas 1,48 kg eli yhteensä 6,2 kg. Aseen kokonaispituus on 870 mm ja piipun pituus 314 mm. Luodin lähtönopeus on 380–400 m/s. Aseen teoreettinen tulinopeus (kadenssi) on noin 700–900 lk./min, käytännön tulinopeuden ollessa noin 200–300 lk./min.

Ase on varustettu takatähtäimellä, jossa on säätövara 500 metriin asti (säädöt 1, 2, 3, 4 ja 5) ja sivusuunnassa siirrettävällä etutähtäimellä. Konepistoolin varusteisiin kuului alkujaan varapiippu, nahkainen kantohihna, lipaslaukku, työkalutasku ja puhdistusvälineet.

Suomi-konepistoolit toimitettiin kahdella piipulla. Aseen piippu on ns. pikavaihdettava, eli sen voi vaihtaa nopeasti kenttäoloissakin ilman työkaluja. Piiput leimattiin merkinnöillä ”I” ja ”II”, eli ns. ykköspiippu ja varapiippu. Piiput valikoitiin koeampumalla 100 metrin matkalta siten, että molemmat piiput osuivat täsmälleen saamaan osumapisteeseen samalla tähtäin säädöllä. Piippuja valmisti Tikkakoski oy:n lisäksi alihankintana Joonas Mataraisen asepaja (myöh. Mikro oy). Laadultaan alihankintana valmistetut piiput olivat vähintään samaa laatua kuin Tikkakoski Oy:n valmistamat.

Piipun rihlaus: kuusi oikeakätistä rihlaa, rihlannousu 250 mm/kierros. Piippujen valmistuksessa käytettiin hintavaa ja samalla laadukasta ruotsalaista kromi-nikkeliterästä. Punahehkuisen kuumaksi ammuttu piippu ei yleensä mennyt pilalle, vaan se palautui jäähtyessään ennalleen. Piipun sai toki ammuttua pilallekin. Tähän tarvittiin kuitenkin jopa 700 laukauksen (10 rumpulipasta) yhtämittainen ampuminen.

Konepistoolin lukko tehtiin erittäin kestäväksi ja ne valmistettiin ruotsalaisesta kromi-nikkeliteräksestä (kuten piiputkin). Lukkojen valmistusmateriaali karkaistiin useita kertoja, tavoitteena oli Rockwell-kovuus (55 HRC). Aseen lukko on siis järeää tekoa ja painaa suhteellisen paljon, jopa 450 g. Ammuttaessa lukon liikkeen pituus on 82–83 mm ja patruunapesässä muodostuva paine on noin 2 600 bar, joka on samalla 9x19 Pb patruunan suurin sallittu pesäpaine.

Suomi-konepistooli oli suhteellisen kallis ja työläs valmistaa. Kalliin siitä teki laadukkaat materiaalit ja suuri työmäärä. Kovan materiaalin työstäminen oli hidasta ja ammattitaitoa vaativaa.

Tekniset tiedot

Toimitukset Puolustusvoimille

• • 1939, 1 172 kpl
• • 1940, 3 600 kpl
• • 1941, 11 475 kpl
• • 1942, 13 067 kpl
• • 1943, 15 933 kpl
• • 1944, 11 600 kpl
• • Yhteensä 56 847 kpl

Teoksessa "Puna-armeija Stalinin tentissä" on armeijankomentaja Vladimir D. Gröndalin arvio huhtikuulta 1940: "yksi automaattiaseella varustautunut suomalainen sotilas taistelee kuin kokonainen meikäläinen ryhmä". Siinä saivat kehuja sekä suomalaiset sotilaat, että Aimo Lahden suunnittelema konepistooli.

Läpäisykyky

Mannerheim

Marsalkka C.G. Mannerheimilla oli oma henkilökohtainen Suomi-konepistooli m/31. Hän sai sen lahjaksi 60-vuotispäivänään 4.6.1937, ollessaan puolustusneuvoston puheenjohtaja. Ilmeisesti lahja oli mieluinen, sillä Mannerheimin tiedetään ampuneen lahja-aseellaan. Nykyisin ase on esillä Sotamuseossa Helsingissä.

Heinäkuussa 1940 Mannerheim lahjoitti talvisodan mottitaisteluissa kunnostautuneelle Jääkäripataljoona 1:lle (JP 1) kymmenen Suomi-konepistoolia, joissa oli hopeinen omistuslaatta. Konepistoolit oli Mannerheimin ohjeen mukaan annettava joukkoyksikön parhaille taistelijoille. Kaksi asetta katosi sodan melskeessä, mutta loput kahdeksan ovat tallella. Yksi on Sotamuseossa, yksi Jalkaväkimuseossa ja kuusi perinne-esineinä Jääkäriprikaatissa, joka vaalii JP 1:n kunniakkaita perinteitä.

Suomen marsalkka Mannerheim teki vastavierailun Saksaan 27.6.1941. Mannerheim tapasi Saksan valtakunnanjohtaja Adolf Hitlerin Itä-Preussissa Rastenburgiin sijoitetussa komentopaikassa Sudenpesässä (Wolfsschanze). Mannerheim luovutti Hitlerille lahjaksi Suomi-konepistoolin ja 2 000 VPT:n valmistamaa 9x19 Pb patruunaa. Hitler ilahtui lahjasta kovin ja piti sitä suuressa arvossa. Hän testasi asetta henkilökohtaisesti myöhemmin. Erään tiedon mukaan kyseinen konepistooli on nykyisin Pietarilaisen museon kokoelmissa. Lue lisää: Vastavierailu Saksaan / Wolfsschanze

Suomalaisen vapaaehtoisen SS-pataljoonan käytössä oli noin 50 Suomi-konepistoolia vuosina 1941–1943. Pataljoona taisteli Saksan itärintamalla sen eteläisellä rintamanosalla Waffen-SS Division Wikingin osana. Pataljoonassa konepistoolit aiheuttivat ongelmia, koska saksalainen 9x19 patruuna oli selvästi suomalaista heikkotehoisempi aiheuttaen rintamaoloissa suhteettoman paljon häiriöitä. Moni konepistooli päätyikin pois heitetyksi toimimattomina ja turhana painona.

Suomi-konepistooleja toimitettiin pieni määrä myös Puolaan, Kroatiaan ja Bulgariaan. Tanskalaiset valmistivat noin 1 400 kpl Suomi-konepistoolin kopiota (M/41) Madsenin tehtailla. Myös ruotsalainen (Husqvarna) ja sveitsiläinen (Hispano Suiza) valmistivat sitä lisenssillä.

20.Gebirgs-Armee

Heinäkuun 11. päivänä 1942 annettiin Mannerheimin suostumuksella Suomen armeijan lahjana 120 Suomi-konepistoolia Lapissa taistelevalle Saksan 20. vuoristoarmeijalle (20.Gebirgs-Armee). Näiden aseiden mukana toimitettiin jokaiseen aseeseen 2 000 VPT:n valmistamaa patruunaa. Aseet otti vastaan Hauptmann Kuerschner.

ϟϟ-Division Nord

Saksalaisten sotapäiväkirjojen mukaan Kiestingin suunnalla taistelevalla SS-Division Nordilla oli kymmenen Suomi-konepistoolia kirjanpidossaan jo 24.7.1941. Ilmeisesti Suomi-konepistooleja toimitettiin SS-Division Nordille lisää, koska sotapäiväkirjaan on merkitty menetetyiksi 1.7.1941–15.8.1941 välisenä aikana kymmenen Suomi-konepistoolia Sallan suunnalla ja kolme Kiestingin suunnalla ja kuitenkin näitä aseita nähtiin SS-sotilaiden käytössä elokuun lopulla 1941. Suomi-konepistooleja oli divisioonan käytössä aivan sodan lopulle saakka. Asia ilmenee esimerkiksi tiedostelupataljoonan vahvuusilmoituksista huhtikuussa 1945 länsirintamalla.

Kaikkiaan saksalaisille toimitettiin jatkosodan aikana yli 3 000 Suomi-konepistoolia. Ainakin osa näistä aseista oli 2.SS-panssaridivisioonan (2.SS-Panzer-Division Das Reich) käytössä.

Lähdeluettelo

• - Arma Fennica 1 - Suomalaiset aseet, Timo Hyytinen, 1985
• - Arma Fennica 2 - Sotilasaseet, Timo Hyytinen, Jyväskylä 1987
• - Gunwriters - url: http://guns.connect.fi, Suomi - KP/-31 historia I Osa, 16.12.2010
• - Mikrofilmi, Kriegstagebuch SS-Nord Ia 11.6.1941 - 31.12.1941, Sota-arkisto, 2007
• - Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918–1988 osat 1-3, Markku Palokangas
• - Axis history forum, url: http://forum.axishistory.com, 18.12.2010
• - Kaliberi lehti 7/2004, Konepistooli "Suomi", Mika Vuolle

20.12.2010 (11.9.2025 10:06)