Sota-ajan tapahtumat Kuusamo–Kiestinki suunnalla 1941–1944
Kuusamon
sotahistorian
tutkimusryhmä
Sotahistorian tutkimusryhmä on tutkinut Kuusamo-Kiestinki suunnan historiaa,
jo vuodesta 1999 alkaen. Ensimmäinen julkaisu oli 2009 ja vuonna 2022 julkaistiin kirja
Salpalinja Kuusamossa ja nyt seuraava historiateos Korpisota 1941–1944, on vielä työn alla,
mutta valmistunee muutaman vuoden sisällä.
Sotatoimialue
Kuusamo-Kiestinki
Sivustolla esitellään Pohjois-Vienan sotatoimialuetta, kylät, maantiet, vaarat, vesistöt, sillat yms. Esittelyn tarkoituksena, on helpottaa lukijaa hahmottamaan tapahtumien paikat entistä paremmin...
Joukko-osastot
Kuusamo-Kiestinki suunnalla 1941–1944 toimineiden suomalaisten, saksalaisten ja neuvostoliittolaisten joukkojen lyhyet historiikit.
Taistelukalusto
Kuusamo-Kiestinki suunnalla 1941–1944 käytössä olleen taistelukaluston esittely: lentokoneet, panssarivaunut, tykit, kranaatinheittimet, panssarintorjuntatykit ja ilmatorjuntatykit.
Jatkosodan tapahtumia - osa 2
Mannerheimin vastavierailu Saksaan 27.-28.6.1942
Adolf Hitler oli 19.6.1941 esittänyt toivomuksen, että Generalmajor Rudolf Schmundt tulee Suomeen noutamaan Suomen marsalkka Mannerheimin ja
tämän seurueen Saksaan vierailulle. Yksityiskuljetuksen järjestämistä Mannerheimille, voisi pitää huomattavana kunnioituksen osoituksena Hitlerin
suunnalta.
Suomalainen sotilasvirkamies Felix Forsman sai tehtäväkseen filmata koko vierailu ja aineiston pohjalta tehtiin myöhemmin Finlandia-uutiskatsaus
numero 52. Mukana oli myös TK-valokuvaaja Kalle Sjöblom. Kuvaajat Forsman ja Sjöblom lensivät Saksaan jo etukäteen, jossa heidät otti vastaan
kenraaliluutnantti Paavo Talvela. Talvela toimi Mannerheimin edustajana Hitlerin päämajassa, Sudenpesässä (Wolfsschanze). Dokumenttiohjaaja Pia Andell on myös tehnyt filmimateriaalin pohjalta erinomaisen dokumenttielokuvan Göringin sauva.
Hitler pääadjutantti Generalmajor Rudolf Schmundt toimi Hitlerin henkilökohtaisena lähettinä ja saapui Helsinkiin ilmeisesti jo 26.6.1942.
Aamulla 27.6.1942 Generalmajor Schmundt ja Saksan yhteyskenraali Waldemar Erfurth nauttivat aamulla aamiaisen hotellilla ja ajoivat Malmin
lentokentälle odottamaan marsalkka Mannerheimin saapumista. Hitlerin Focke-Wulf Condor 200 C-3/U9 (KE+IX) -erikoiskonetta (WNr. 2000099) lensi
Hitlerin luottolentäjä Hans Baur. Tämä lentokone oli sama, millä Hitler vieraili Suomessa 4.6.1942. Lentokone laskeutui Itä-Preussiin Rastenburgin
lentokentälle (Flugplatz Rastenburg) 27.6.1942 klo 10.00. Rastenburgin betonipinnoitettu lentokenttä oli avattu uudelleen joulukuussa 1941
pidennettynä, joten se sopi nyt myös Focke-Wulf FW 200 Condor -erikoiskoneellekin.
Lentokentällä odottivat Saksan maavoimien esikuntapäällikkö Generalfeldmarschall Wilhelm Keitel, kenraaliluutnantti Paavo Talvela, eversti Horn sekä suuri saksalainen kunniakomppania. Jotka kaikki olivat saman mittaisia, valokuvaaja Forsmanin huomion mukaan ”valikoituja arjalaisia”.
Condor-lentokone rullasi vastaanottokomitean kohdalle ja koneesta tuli ensimmäisenä ulos Mannerheimin adjutantti everstiluutnantti Ragnar
Grönvall, joka ilmoitti Forsmanille, ettei koneesta laskeutuvaa Mannerheimiä saa kuva, kipeän polven vuoksi. Filmi todellakin katkeaa siihen
kun Mannerheim ilmestyy lentokoneen sivuovelle, asetettujen puuportaiden yläpäähän. Mannerheim laskeutui koneesta vaivalloisesti kepin kanssa,
mutta tämän jälkeen keppi jäi ja Mannerheim esiintyi ryhdikkäästi kunniakomppanian edessä. Myös kuvaaminen jatkuu välittömästi siitä, kun kävelykeppi on laitettu sivuun. Mannerheimin perässä koneesta tuli ulos Saksan yhteyskenraali Waldemar Erfurth.
Suomen marsalkka Mannerheim tarkasti ryhdikkään kunniakomppanian, yhdessä Generalfeldmarschall Wilhelm Keitelin kanssa. Mannerheim esiintyy
tarkastuksessa ryhdikkäästi, polvikivustaan huolimatta.
Rastenburgin lentokentältä siirryttiin autokolonnassa noin yhdeksän kilometrin matka Wolfsschanzen lähellä olevalle rautatieasemalle
Görlitziin, jossa odotti Hitlerin erikoisjuna (Führer Sonderzug), joka oli asetettu Mannerheimin käytettäväksi. Mannerheim saapui
junalle klo 10.25 ja kävi ”pesemässä kätensä” VIP-vaunussa nro 10232, odottaessaan Hitlerin saapumista.
Hitler saapui klo 10.45 Mercedes Benz avoautolla Görlitzin juna-asemalle, jolloin junavaunun nro 10232 edessä, esiteltiin Mannerheimin
seurueen suomalaiset upseerit kenraaliluutnantti W.E. Tuompo, kenraaliluutnantti Paavo Talvela, tiedustelupäällikkö eversti Aladar
Paasonen, sotilasasiamies eversti Walther Horn, majuri Junkern, lääkintämajuri Lauri Kalaja, kapteeni Lehmus ja Mannerheimin adjutantti
everstiluutnantti Ragnar Grönwall.
Esittelyiden jälkeen siirryttiin Hitlerin avoautoon ja ajettiin johtajan päämajaan, Sudenpesään. Sudenpesän eli johtajan päämajan
(Führerhauptquartier Wolfsschanze) rakentaminen oli aloitettu jo vuonna 1940 Rastenburgiin, lähinnä operaatio Barbarossaa silmällä
pitäen. Sudenpesä koostui suuresta joukosta betonibunkkereita ja erilaisista puurakenteisista parakeista ja pienistä taloista.
Koko alue oli ympäröity monimutkaisilla puolustusrakennelmilla. Sudenpesässä työskenteli kaikkiaan noin 2 000 henkilöä.
Sudenpesässä marsalkka Mannerheimiä ja hänen seuruettaan odotti mm. Reichsführer-SS Heinrich Himmler, puolueministeri Martin
Bormann, valtakunnankansliapäällikkö Hans Heinrich Lammers, suurlähettiläs Walther Hawel ja lehdistöpäällikkö tohtori Otto Dietrich.
Suomalaisille upseereille jaettiin korkeita saksalaisia kunniamerkkejä. Ilmeisesti heti tämän jälkeen Hitler tarjosi Mannerheimille
ja tämän seurueelle kevyen aamupalan Sudenpesän teehuoneella.
Sudenpesässä
Saksan maavoimien pääesikunnan (OKW – Oberkommando der Wehrmacht) karttahuoneessa operaatiopäällikkö General der Artillerie Alfred Jodl
selosti klo 12.15 alkaen rintamatapahtumia, eri rintamilla. Paikalla oli Hitlerin ja Mannerheimin lisäksi myös Generalfeldmarschall Wilhelm
Keitel, esikuntapäällikkö Generaloberst Franz Halder, kenraaliluutnantti W.E. Tuompo, kenraaliluutnantti Paavo Talvela. Lue Lisää:
FHQ Wolfsschanze
Kenraali Paavo Talvelan muistelmien mukaan Hitler yritti valaa Mannerheimiin voitonuskoa mm. paljastamalla joitakin tietoja tulossa
olevista salaisista aseista, sekä uusista operaatiosuunnitelmistaan. Suomen mukana olo oli Saksalle todella tärkeää, sillä Suomen
armeija oli Saksan vahvin liittolainen itärintamalla.
Hitler ei puhunut tulevasta kesähyökkäyksen tavoitteista, mutta hahmotteli kuitenkin kartalla tulevan Suur-Suomen rajoja ja puhui
itseään kiinnostavasta aiheesta, nimittäin öljystä. Öljyvarojen puute oli yksi Saksan armeijan suurimmista ongelmista.
Lahja Hitlerille
Päämajan tiedotusosaston päällikkö kapteeni Kalle Lehmus oli ehdottanut, että Hitlerille luovutettaisiin lahjaksi Suomi-konepistooli.
Mannerheim oli heti hyväksynyt tämän idean.
Mannerheim luovutti hienoon koteloon pakatun Suomi-konepistoolin Hitlerille, joka ojensi sen heti adjutantilleen, kommentoimatta mitenkään.
Hitler oli vierailun jälkeen pyytänyt aseen nähtäväkseen ja ampunutkin sillä bunkkerinsa pihamaalla.
Hitler tarjosi klo 14.00 alkaen Mannerheimille hyvin pelkistetyn kenttälounaan, jonka yhteydessä ei nostettu maljoja, eikä puheita pidetty. Vierailu Sudenpesään päättyi lounaaseen.
Maavoimien yleisesikunta – OKH - Mauerwald
Päämajasta siirryttiin läheiselle Görlitzin rautatieasemalle, josta edelleen ilmeisesti Hitlerin junalla Mauerwaldiin, joka sijaitsi noin 18 kilometriä ckoilliseen Sudenpesästä. Mauerwaldissa tutustuttiin Saksan maavoimien yleisesikuntaan (OKH). Mauerwaldin rautatiepysäkillä Mannerheimiä vastassa olivat sotamarsalkka Wilhelm Keitel ja OKH:n esikuntapäällikkö Generaloberst Franz Halder. Seurueeseen liittyi pian myös Großadmiral Erich Reader ja Göringin adjutantti General der Flieger Karl Bodenschatz.
Mauerwaldissa Mannerheimiä odotti OKH:n ovella yllätys. Reichskanzler Adolf Hitler oli kiirehtinyt häntä vastaan tännekin. Mannerheimille esiteltiin Saksan maavoimien yleisesikunnan (OKH) eri osastojen toimintaa.
Göringin metsästysmaja
Mauerwaldissa siirryttiin kävellen läheiselle rautatiepysäkille, jossa odotti Göringin edustusjuna (Göring Sonderzug). Hitler saattoi Mannerheimin junalle ja siitä alkoi noin 60 km pituinen junamatka Reichsmarschall Hermann Göringin luo.
Reichsmarschall Hermann Göring oli marsalkka Mannerheimiä vastassa Goldapin rautatieasemalla. Göring oli pukeutunut vaaleaan juhlaunivormuun ja tervehti Mannerheimiä, Erfurthin muistiinpanojen mukaan aika eloisasti ja kovaäänisesti. Kun muodollisuudet oli saatu pois päiväjärjestyksestä, puettiin Mannerheimille ja Göringille univormun päälle pitkät manttelit alkavan avoautomatkan ajaksi. Tämän jälkeen seurue siirtyi odottaviin autoihin, joilla siirryttiin noin 13 km matka Göringin metsästysmajalle, Reichsjägerhof Rominteniin. Mannerheim ja Göring ajoivat seurueen kärjessä Mercedes-Benz ”Grosser Mercedes (w150) Cabriolet tyyppisellä autoautolla (Rek. IA-125521).
Göringiä pidettiin suurena Suomen ystävänä ja hänellä oli hyvät suhteet Mannerheimiin jo 1930-luvulta alkaen. Talvisodan aikana Göring järjesti Suomelle merkittävää apua, epäsuorasti Ruotsin kautta. Göring, piti Saksan Luftwaffen komentajan ominaisuudessa Mannerheimille tilannekatsauksen karttahuoneessa.
Göring tarjosi Mannerheimille hienosti katetun juhlaillallisen, jota voisi pitää melkoisena vastakohtana Hitlerin tarjoamalle, hieman karulle kenttälounaalle. Illallisen pitkä ruokalista alkoi kilpikonnaliemellä. Kattauksessa astiat olivat kuuluisaa Meissenin posliinia. Illallisen jälkeen nautittiin kahvi ja konjakki muhkeissa nojatuoleissa.
Illallisen jälkeen Göring piti Suomen armeijaa ylistävän puheen, jossa hän puhui talvisodasta suurena historiallisena sankaritekona. Tämän jälkeen hän antoi Mannerheimille Saksan lentäjien kultaisen merkin, briljantein koristeltuna.
Suomalaiset lahjoittivat Göringin metsästysmajalla saksalaisille upseereille suomalaisia Iisakki Järvenpään AKS-puukkoja. Kyseessä ei ole Akateemisen Karjala-Seuran (AKS) virallinen puukko, vaan Iisakki Järvenpään valmistama epävirallinen versio.
Pois lähtiessään, jo istuessaan autossa Mannerheim vielä tarjosi Göringille sikarin, joka todennäköisesti oli aito kuubalainen sikari, joita Mannerheim poltti ja lahjoittikin juhlatilaisuuksissa. Sikareiden ystävä Göring, nuuhkaisi sikaria tyytyväisenä, jolloin Mannerheim lupasi toimittaa koko laatikollisen samaa tavaraa.
Aamulla (28.6.) Mannerheim siirtyi autoilla seurueensa kanssa, noin 100 km matkan Romintenista Rastenburgin lentokentälle, josta edelleen Focke-Wulf 200 Condor -erikoiskoneella XE-IX, Suomeen. Mannerheim pääsi jo paluulennon aikana tutustumaan matkan aikana otettujen valokuvien vedoksiin. Kaksi tuntia kestäneellä paluu matkalla havaittiin viisi venäläistä hävittäjää ja konekivääriampujat kiirehtivät ampumapaikoilleen. Venäläiset eivät kuitenkaan Condor-konetta havainneet ja se laskeutui Suomessa Malmin lentokentälle. Kentällä Mannerheimiä vastassa oli kenraali Walden.
Samana päivän alkoi Saksan armeijan, Armeijaryhmä Etelän (Heeresgruppe Süd) kesäoffensiivi itärintaman eteläosassa, Kharkovan ja Kurskin suunnilla. Offensiivin tarkoituksena oli ottaa haltuun Neuvostoliiton öljyalue Kaukasuksella ja saavuttaa Stalingrad.