Gewehr G43

Yleistä

Toisen maailmansodan alkuvaiheessa, vuonna 1940, Saksan asevoimat (Wehrmacht) pyrkivät kehittämään jalkaväkensä tulivoimaa etsimällä puoliautomaattista vaihtoehtoa käytössä olleelle pulttilukkoiselle Mauser Karabiner 98k -kiväärille. Uuden itselataavan sotilaskiväärin suunnittelutyö käynnistettiin vuoden 1940 aikana saksalaisissa Carl Waltherin ja Mauser-Werken asetehtaissa. Kehitystyön tavoitteena oli luoda ase, joka mahdollistaisi suuremman käytännöllisen tulinopeuden säilyttäen samalla sotilaskivääriltä edellytetyn toimintavarmuuden ja kestävyyden.

Kesäkuussa 1941 alkanut Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon lisäsi entisestään kiinnostusta puoliautomaattisiin kivääreihin. Saksalaisjoukot kohtasivat itärintamalla puna-armeijan käyttämiä Tokarev SVT-38- ja SVT-40 -itselataavia kivääreitä, joiden tarjoamat tulivoimaedut osoittivat vastaavan asejärjestelmän sotilaallisen merkityksen. Neuvostoliittolaisista aseista saadut kokemukset vahvistivat jo käynnissä olleen saksalaisen kehitysohjelman tarpeellisuutta. SVT-38 SVT-40

Vuonna 1941 suoritetuissa kokeissa arvioitiin Mauserin ja Waltherin kehittämiä prototyyppejä, jotka molemmat käyttivät Saksan asevoimien vakiintunutta 7.92×57mm Mauser-kiväärinpatruunaa. Aseet saivat mallimerkinnät Gewehr 41(M) ja Gewehr 41(W), joissa kirjaimet M ja W viittasivat niiden valmistajiin. Molemmat mallit perustuivat kaasutoimiseen itselatausjärjestelmään, mutta erosivat toisistaan erityisesti lukko- ja latausmekanismiensa rakenteen osalta. Kaliiperi 7.92x57mm Mauser

Mauserin kehittämä Gewehr 41(M) osoittautui kokeissa teknisesti monimutkaiseksi ja toimintavarmuudeltaan ongelmalliseksi. Erityisesti mekanismin likaantumisherkkyys ja huollon vaativuus heikensivät sen soveltuvuutta vaativiin kenttäolosuhteisiin. Aseen valmistus jäi tämän vuoksi suhteellisen vähäiseksi, vaikka sitä ehdittiin valmistaa Mauser-Werken Oberndorf am Neckarissa sijainneessa tehtaassa eräiden arvioiden mukaan yli 12 000 kappaletta. Mauserin mallissa havaittujen puutteiden seurauksena Saksan asevoimat keskittivät huomionsa Waltherin kehittämään vaihtoehtoon. Gewehr 41(W), lyhennettynä G 41(W), arvioitiin rakenteeltaan tarkoituksenmukaisemmaksi ja toimintavarmuudeltaan paremmaksi, minkä perusteella se valittiin laajamittaiseen tuotantoon. Waltherin kivääristä muodostui näin Saksan ensimmäinen huomattavissa määrin valmistettu puoliautomaattinen sotilaskivääri, vaikka myös sen rakenteessa ilmeni myöhemmin merkittäviä teknisiä ja käyttöön liittyviä ongelmia. Gewehr 41(W)

Gewehr G43

Vaikka Gewehr 41(W) -itselataava kivääri tarjosi perinteisiin pulttilukkokivääreihin verrattuna suuremman käytännöllisen tulinopeuden, sen käyttöä rajoittivat huomattava paino, monimutkainen rakenne sekä erityisesti likaantumisesta aiheutuneet toimintahäiriöt. Näiden puutteiden korjaamiseksi Carl Waltherin asetehdas kehitti vuonna 1943 parannetun mallin, joka sai nimikkeen Gewehr 43 (G 43). Uuden kiväärin suunnittelussa hyödynnettiin Gewehr 41(W)ä saatuja käyttökokemuksia sekä neuvostoliittolaisen Tokarev SVT-40 -kiväärin kaasujärjestelmästä omaksuttuja teknisiä ratkaisuja.

Gewehr 43 merkittävin rakenteellinen uudistus oli edeltäjänsä piipunsuuhun sijoitetun kaasunkeräysjärjestelmän korvaaminen yksinkertaisemmalla, piipun kaasunottoaukkoon perustuvalla lyhytiskuisella kaasumäntäjärjestelmällä. Lisäksi ase varustettiin irrotettavalla kymmenen patruunan lippaalla, mikä helpotti sen lataamista ja käsittelyä kenttäolosuhteissa. Rakenteellisten muutosten ansiosta Gewehr 43 oli edeltäjäänsä kevyempi, toimintavarmempi ja käytännöllisempi jalkaväen yleisase.

Aseen kehitystyötä ja tuotantoa leimasivat kuitenkin Saksan sotateollisuuteen kohdistuneet kasvavat paineet. Nopeasti lisääntyneet tuotantovaatimukset, raaka-aineiden saatavuusongelmat sekä valmistusmenetelmien yksinkertaistaminen johtivat aseiden viimeistelyssä ja valmistuslaadussa esiintyneisiin vaihteluihin. Puutteet saattoivat vaikuttaa erityisesti aseiden toimintavarmuuteen ja osumatarkkuuteen. Laatuongelmista huolimatta Gewehr 43 piipun käyttöiäksi on eräissä lähteissä arvioitu noin 8 000 laukausta, joskin todellinen kestävyys riippui muun muassa valmistuslaadusta, ampumatarvikkeista ja aseen huollosta.

Gewehr 43 suunnittelussa huomioitiin myös mahdollisuus optisen tähtäimen asentamiseen. Vuoden 1943 loppupuolelta lähtien osaan kivääreistä asennettiin nelinkertaisella suurennoksella varustettu ZF 4 -tähtäinkiikari (Zielfernrohr 4), joka oli tarkoitettu erityisesti tarkkuusammuntaan. Optisella tähtäimellä varustettujen itselataavien kiväärien käyttöönotolla pyrittiin parantamaan jalkaväkijoukkojen kykyä tulittaa nopeasti useita erillisiä maaleja. Tähtäinkiväärien kehittämiseen kohdistui myös Saksan sotilasjohdon kiinnostusta, ja Reichsführer-SS Heinrich Himmler kuului niiden käyttöönottoa edistäneisiin henkilöihin. Zielfernröhr 4 (ZF 4)

Gewehr 43 käyttö tarkka-ampujien aseena ei kuitenkaan täysin syrjäyttänyt perinteisiä pulttilukkoisia tarkka-ampujakivääreitä. Mauser Karabiner 98k säilytti asemansa erityisesti pitkän matkan tarkkuusammunnassa, sillä huolellisesti valikoidut ja optisella tähtäimellä varustetut pulttilukkokiväärit tarjosivat usein paremman osumatarkkuuden. Gewehr 43 vahvuutena puolestaan oli puoliautomaattisen toimintaperiaatteen mahdollistama suurempi tulinopeus, joka soveltui erityisesti nopeasti vaihtuviin taistelutilanteisiin.

Huhtikuun 25. päivänä 1944 Gewehr 43 virallinen mallimerkintä muutettiin muotoon Karabiner 43 (K 43). Nimikkeen muuttaminen ei itsessään merkinnyt uuden asemallin käyttöönottoa eikä välitöntä rakenteellista muutosta, vaan kyseessä oli ensisijaisesti hallinnollinen uudelleennimeäminen. Aseen tuotannon aikana toteutettiin kuitenkin erillisiä valmistusteknisiä ja rakenteellisia muutoksia, minkä vuoksi eri valmistusajankohtien kivääreissä esiintyy yksityiskohtaisia eroavaisuuksia.

Tekniset tiedot

Tuotanto

Gewehr 43 (G 43) -itselataavan kiväärin sarjatuotanto käynnistyi vuoden 1943 loppupuolella. Aseen valmistukseen osallistui kolme saksalaista asetehdasta: Walther-Werke, Berlin-Lübecker Maschinenfabrik ja Gustloff-Werke. Tuotantoa pyrittiin laajentamaan nopeasti Saksan asevoimien kasvavan itselataavien kiväärien tarpeen tyydyttämiseksi. Yhden kiväärin valmistuskustannuksiksi on esitetty noin 150 valtakunnanmarkkaa (Reichsmark, RM), joskin kustannukset saattoivat vaihdella tuotantoajankohdan ja valmistajan mukaan. Gewehr 43 -kiväärien valmistajat voidaan tunnistaa aseisiin merkityistä tehdastunnuksista ja Waffenamt-tarkastusleimoista. Valmistajakohtaiset tunnukset olivat seuraavat:

• • Walther-Werke: valmistajatunnus ac, Waffenamt-tarkastusleima WaA 359.
• • Berlin-Lübecker Maschinenfabrik: valmistajatunnus duv, vuodesta 1945 lähtien qve, Waffenamt-tarkastusleima WaA 214.
• • Gustloff-Werke: valmistajatunnus bcd, Waffenamt-tarkastusleimat WaA 749 ja WaA 134.

Gewehr 43 ja myöhemmin Karabiner 43 (K 43) kokonaisvalmistusmäärästä esitetyt arviot vaihtelevat lähteittäin. Tuotannon kokonaismääräksi on arvioitu noin 402 713–462 000 kivääriä. Erään tuotantotilaston mukaan aseita valmistettiin vuosina 1943–1945 yhteensä 402 713 kappaletta. Tämän arvion mukaiset vuosittaiset valmistusmäärät olivat seuraavat:

• 1943: 3 209 kivääriä
• 1944: 299 798 kivääriä
• 1945: 99 706 kivääriä

Tuotanto kuukausittain vuonna 1944

• • 1/1944, 15 013 kpl
• • 2/1944, 19 623 kpl
• • 3/1944, 18 594 kpl
• • 4/1944, 24 500 kpl
• • 5/1944, 28 020 kpl
• • 6/1944, 30 600 kpl
• • 7/1944, 33 100 kpl
• • 8/1944, 29 271 kpl
• • 9/1944, 27 020 kpl
• • 10/1944, 29 700 kpl
• • 11/1944, 32 500 kpl (K43)
• • 12/1944, 36 415 kpl (k43)

K43 1945

• • 1/1945, 38 000 kpl
• • 2/1945, 36 415 kpl
• • 3/1945, ? kpl

Tuotantomäärien huomattava kasvu vuonna 1944 kuvastaa Saksan sotateollisuuden pyrkimystä lisätä itselataavien kiväärien osuutta jalkaväen aseistuksessa. Reichsführer-SS Heinrich Himmlerin kerrotaan vaatineen Gewehr 43 tuotannon nostamista 25 000 kivääriin kuukaudessa. Käytettävissä olevien tietojen mukaan kyseinen kuukausittainen tuotantotaso saavutettiin ensimmäisen kerran huhtikuussa 1944.

Gewehr 43 -kivääreitä valmistettiin myös optisella tähtäimellä varustettaviksi tarkkuusammuntaversioiksi. Erään arvion mukaan kaikkiaan 53 435 kivääriä varustettiin tähtäinkiikarilla. Näissä aseissa käytettiin pääasiassa nelinkertaisella suurennoksella varustettua ZF 4 -tähtäintä (Zielfernrohr 4). Optisella tähtäimellä varustettujen kiväärien tarkoituksena oli täydentää perinteisten pulttilukkoisten tarkka-ampujakiväärien käyttöä ja parantaa jalkaväkijoukkojen kykyä kohdistaa nopeaa ja tarkkaa tulta yksittäisiin maaleihin.

Gewehr 43 tuotanto jatkui Karabiner 43 -mallimerkinnällä toisen maailmansodan loppuvaiheisiin saakka. Aseen valmistusmäärät osoittavat, että itselataavien kiväärien tuotantoa onnistuttiin lisäämään huomattavasti sodan viimeisinä vuosina. Tuotannon laajentamista rajoittivat kuitenkin raaka-aineiden saatavuus, liittoutuneiden pommitukset sekä Saksan sotateollisuuden yleinen heikkeneminen sodan loppuvaiheessa.

Walther Werke

Gewehr G43 -kiväärin valmistus aloitettiin ensimmäisenä Waltherin tehtailla vuoden 1943 lopulla. Walther valmisti kivääreitä kahdella eri tehtaalla: Walther-Werke ja Werke II, Neuengamme K.Z. Joihinkin aseen osiin lyötiin N-kirjain osoittamaan valmistuspaikkaa. Tehtaat ehtivät valmistaa arviolta 3 200 kivääriä ennen vuoden loppua. Tuotanto loppui Walther-tehtaalla Zella-Mehliksessä 4.4.1945 amerikkalaisten joukkojen vallattua tehtaan. Walther Werke II:n Karabiner K43 tuotanto Neuengammessa, lähellä Hampuria jatkui aina 2.5.1945 asti.

Gustloff-Werke

Gustloff-Werke asekonserni aloitti Gewehr G43(W) kiväärin tuotannon vuoden 1944 alussa Bushenwaldin K.Z.-tehtaalla. Gustloff-Werke oli ainut käsiasetehdas, joka oli suoraan Kansallissosialistisen puolueen johdossa.

Kesällä 1944 brittien ilmavoimat (RAF) pommittivat tehdasta luullen pommittavansa V1-risteilyohjusten tehdasta. Tehdashalli sai pahoja osumia ja tuotanto käytännössä loppui. Gustloff ehti valmistaa noin 50 000 kivääriä ennen tuhoisaa pommitusta.

Berlin-Lübecker Maschinenfabrik

Gewehr G43 -kiväärin valmistus aloitettiin Berlin-Lübecker Maschinenfabrik (BLM) tehtaalla vuoden 1944 alussa Gewehr G41(W) tuotannon päätyttyä. Tehdas ehti valmistaa noin 20 000 kivääriä ennen kuin aseen nimi muutettiin ja uudeksi nimeksi tuli Karabiner K43.

Lipas

Gewehr G43 -puoliautomaattikiväärissä on teräspellistä prässätty kymmenen patruunan lipas. Lippaiden pintakäsittelynä käytettiin sinistystä, mustaksi maalausta ja fosfatointia (värisävyt harmaasta, oliivin vihreään ja jopa miltei mustaan.). Lippaissa on merkintä G43 tai vaihtoehtoisesti K43. Lippaissa ei ollut sarjanumeroita.sarjanumeroita.

Lippaita valmistivat ainakin seuraavat tehtaat:

• • Gold und Silberscheidanstalt, Idar-Oberstein, (ACW, WaA A98)
• • Südmetall A.G., Mussbach, (AVX, WaA 204)
• • Olympia Bueromaschinenwerke A.G., Erfurt, (AYE, WaA B43)
• • Yale und Towne Manufacturing und Co, Velbert, (AWJ, WaA B79)
• • Grohmann und Sohn Metallwarenfabrik, Wuerbenthal, (GCB, WaA B98)

Zielfernröhr 4 (ZF 4)

ZF 4 -tähtäinkiikareiden valmistus aloitettiin vuoden 1943 lopulla. Tähtäimiä tilattiin aluksi vain 50 000 kpl, vaikka suoranainen tarve olisi ollut n. 150 000 kpl. Lokakuussa 1943 valmistui ensimmäinen 500 kappaleen erä. Marras-joulukuussa tuotanto nousi jo 1 000 kpl/kk. Myös ZF 4 -tähtäinkiikarin ongelmaksi muodostui huono laatu. Tuotannolla oli valtava kiire ja tämä näkyi ongelmissa laadun kanssa. Tästä johtuen oli maaliskuuhun 1944 mennessä toimitettu vain 9 000 laatutarkastuksen läpäissyttä kiikaritähtäintä. Ilmeisesti sodan loppuun mennessä, ehdittiin toimittaa noin 57 000 kpl, ZF 4 -tähtäimellä varustettua kivääriä. Zielfernröhr 4 (ZF 4)

Lähdeluettelo

• - The German Sniper, Peter R. Senich
• - G43/K43 Collectors Homepage, url: http://www.gewehr43.com, 3.10.2012
• - Catalog of Enemy Ordnance, url: http://www.lonesentry.com, 3.10.2012
• - World Guns, url: http://world.guns.ru, 3.10.2012
• - A History of the Gewehr 41 and 43, url: http://www.germansoldier.co.uk, 3.10.2012
• - Anlage zu WaA Nr.2709/44 g Kdos des Heereswaffenamtes, 11/1944
• - Organisationabteilung III, Nr. 105 516/ 45 g.Kdos, 8.2.1945
• - Datenblätter für Heeres-Waffen, -Fahrzeuge und -Gerät, W127, Karl Pawlas
• - CE: G43-MP44 Collectors Service, url: https://www.claus.espeholt.dk, 26.4.2019

3.10.2012 (3.11.2026 16:21)