Gewehr G41(W)

Yleistä

Toisen maailmansodan alkuvaiheessa Saksan asevoimat (Wehrmacht) pyrkivät kehittämään jalkaväkensä tulivoimaa ottamalla käyttöön itselataavan kiväärin perinteisen pulttilukkoisen Mauser Karabiner 98k -kiväärin rinnalle. Puoliautomaattisen kiväärin keskeisenä etuna oli mahdollisuus ampua peräkkäisiä laukauksia ilman lukon käsin tapahtuvaa latausliikettä, mikä mahdollisti suuremman käytännöllisen tulinopeuden erityisesti nopeasti muuttuvissa taistelutilanteissa.

Saksan maavoimien (Heer) aseviranomaiset käynnistivät vuonna 1940 uuden itselataavan sotilaskiväärin kehitysohjelman, johon osallistuivat asevalmistajat Carl Walther ja Mauser-Werke. Molemmat yritykset suunnittelivat omat prototyyppinsä, joiden tuli käyttää Saksan asevoimien vakiintunutta 7.92×57mm Mauser-kiväärinpatruunaa. Suunnittelutyötä ohjasivat sotilasviranomaisten asettamat tekniset vaatimukset, joihin kuului muun muassa kielto porata piippuun kaasunottoaukkoa. Tämä rajoitus vaikutti olennaisesti molempien aseiden toimintamekanismien rakenteeseen. Kaliiperi 7.92x57mm Mauser

Kesäkuussa 1941 alkanut Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon toi saksalaisjoukot kosketuksiin puna-armeijan käyttämien Tokarev SVT-38- ja SVT-40 -itselataavien kiväärien kanssa. Neuvostoliittolaisten aseiden käyttö taistelukentällä osoitti puoliautomaattisten kiväärien tarjoamat taktiset mahdollisuudet ja lisäsi Saksan asevoimien kiinnostusta vastaavan asejärjestelmän kehittämiseen. Saksalaisten oma suunnittelutyö oli kuitenkin käynnistynyt jo ennen Neuvostoliittoon kohdistunutta hyökkäystä.

Vuonna 1941 suoritetuissa kokeissa arvioitiin Mauserin kehittämää Gewehr 41(M) -kivääriä sekä Waltherin suunnittelemaa Gewehr 41(W) -mallia. Molemmat aseet perustuivat kaasutoimiseen itselatausjärjestelmään, jossa ruutikaasujen paine hyödynnettiin aseen latausmekanismin toiminnassa. Kummassakin mallissa käytettiin piipun suulle sijoitettua kaasunkeräysjärjestelmää, mutta aseiden lukko- ja latausmekanismit poikkesivat rakenteellisesti toisistaan.

Mauserin Gewehr 41(M) osoittautui kokeissa rakenteeltaan monimutkaiseksi ja toimintavarmuudeltaan epävarmemmaksi. Erityisesti aseen mekanismin likaantumisherkkyys ja huollon vaativuus heikensivät sen soveltuvuutta kenttäolosuhteisiin. Waltherin suunnittelema vaihtoehto arvioitiin kokonaisuutena käyttökelpoisemmaksi, minkä seurauksena Mauserin mallin jatkokehityksestä ja laajamittaisesta tuotannosta luovuttiin.

Waltherin kehittämä kivääri hyväksyttiin tuotantoon mallimerkinnällä Gewehr 41(W), lyhennettynä G 41(W). Merkinnän kirjain W viittasi valmistajaan, Waltheriin, ja erotti aseen Mauserin vastaavasta G 41(M) -mallista. Kivääri käytti 10 patruunan kiinteää lipasta, joka ladattiin tavallisesti kahdella viiden patruunan patruunakammalla. Gewehr 41(W) edusti samallla merkittävää vaihetta Saksan itselataavien sotilaskiväärien kehityksessä. Vaikka ase mahdollisti perinteistä pulttilukkokivääriä suuremman tulinopeuden, sen piipunsuuhun sijoitettu kaasujärjestelmä osoittautui käytännössä monimutkaiseksi ja alttiiksi likaantumisen aiheuttamille toimintahäiriöille. Lisäksi kiväärin suhteellisen suuri paino ja valmistuksen vaatimat resurssit rajoittivat sen käyttökelpoisuutta laajamittaisena jalkaväen yleisaseena.

Gewehr 41(W) käytöstä saadut kokemukset vaikuttivat myöhemmän Gewehr 43 -itselataavan kiväärin kehittämiseen. Vuonna 1943 käyttöön otetussa G 43 -mallissa siirryttiin tavanomaisempaan kaasumäntäjärjestelmään, jonka suunnittelussa hyödynnettiin myös neuvostoliittolaisesta Tokarev SVT-40 -kivääristä saatuja teknisiä vaikutteita. Gewehr 41(W) jäi siten Saksan itselataavien kiväärien kehityshistoriassa tärkeäksi mutta suhteellisen lyhytikäiseksi välivaiheeksi. Gewehr 43

Rakenne

Tämän kaasutoimisessa puoliautomaattikiväärin toimintamekanismina on käytetty ns. ”Bang”-mekanismia, tanskalaisen asesuunnittelija Søren H. Bang mukaan. Bang oli suunnitellut kaasutoimisen Model 1922 Bang kiväärin vuonna 1919. Järjestelmässä eri periaate kaasumännän toiminnalle kuin kuten esimerkiksi SVT-40:ssä. Piipun suussa laukaistua ruutikaasut jäivät ns. kaasuansaan, jonka paine sai kaasumännän liikkeelle taaksepäin työntäen samalla liikkuvat osat liikkeelle virittäen ja ladaten aseen uudelleen.

Aseessa oli kaksi lipasvaihtoehtoa: kymmenen patruuna irrotettava laatikkolipas ja pysyvästi kiinnitetty 25-patruunan MG 13 lipas. Kymmenen patruunan laatikkolipas täytettiin kahdella viiden patruunan patruunasiteellä. Piipun kestoikä oli noin 8 000 laukausta.

Gewehr 41(W) oli kyllä tehokas, mutta samalla se oli painava ja herkkä likaantumiselle. Ase ei saavuttanut edellä mainituista syistä sotilaiden suosiota. Walther teki vuonna 1943 uuden aseen Gewehr G43(W), jonka toimintaperiaate erosi G41:stä.

Tekniset tiedot

Valmistajan merkinnät

Aseen mallimerkintä G.41(W) lyötiin lukkorungon vasemmalle sivulle ja heti sen perään aseen sarjanumero. Sarjanumeron jatkeena on valmistajan kirjainlyhenne ”ac” (Walther) tai ”duv” (BLM), valmistajasta riippuen. Lukkokehän oikealle sivulle lyötiin WaA-leima 359 (Walther) tai 214 (BLM). Waffenamt leimat lyötiin myös aseen tukkiin. Aseen sarjanumero lyötiin täydellisenä myös tukin etusiderenkaaseen. Pienosiin lyötiin sarjanumeron kolme viimeistä numeroa.

Tarkka-ampujien käytössä

Gewehr 41(W) puoliautomaattikivääriin voitiin myös kiinnittää tähtäinkiikari kuten ZF4, ZF 40, ZF 41, ZF 41/1 tai ZF 43(B). Ei ole tiedossa moneenko aseeseen tähtäinkiikari asennettiin. Läheskään kaikkiin valmistettuihin aseisiin ei edes ajettu kiikaritähtäimen jalkojen kiinnitysuria. Ase ei muutenkaan ollut tarkka-ampujien suosiossa sen epäluottavuuden takia.

Tuotanto

Gewehr 41(W) oli ensimmäinen saksalainen itselataava sotilaskivääri, jota valmistettiin huomattavia määriä Saksan asevoimien (Wehrmacht) käyttöön. Aseen valmistus osoittautui kuitenkin teknisesti vaativaksi ja suhteellisen kalliiksi. Yhden kiväärin valmistuskustannuksiksi on esitetty noin 150 valtakunnanmarkkaa (Reichsmark, RM). Monimutkainen rakenne, korkeat tuotantokustannukset ja käytössä havaitut toimintavarmuuteen liittyvät ongelmat rajoittivat aseen laajamittaista käyttöönottoa. Eräiden lähdetietojen mukaan kivääreitä toimitettiin rintamajoukoille alkuvaiheessa vain noin 6 600–8 000 kappaletta.

Gewehr 41(W) -kivääreitä valmistettiin kahdessa saksalaisessa asetehtaassa: Zella-Mehlisissä sijainneessa Carl Walther Waffenfabrikissa sekä Lyypekissä toimineessa Berlin-Lübecker Maschinenfabrikissa (BLM). Waltherin valmistamissa kivääreissä käytettiin valmistajatunnusta ac ja Waffenamt-tarkastusleimaa WaA 359. Berlin-Lübecker Maschinenfabrikin valmistamissa aseissa puolestaan esiintyivät valmistajatunnus duv ja tarkastusleima WaA 214. Valmistajatunnusten tarkoituksena oli yksilöidä tuotannosta vastannut tehdas, kun taas Waffenamt-leimat osoittivat Saksan asevoimien tarkastusviranomaisten suorittamaa laadunvalvontaa ja hyväksyntää.

Gewehr 41(W) -kiväärin kokonaisvalmistusmäärästä esitetyt arviot vaihtelevat huomattavasti. Erään arvion mukaan aseita valmistettiin kaikkiaan noin 117 400 kappaletta, mutta eri lähteissä tuotantomääräksi ilmoitetaan noin 40 000–145 000 kivääriä. Arvioiden väliset erot saattavat johtua puutteellisista tuotantotilastoista, erilaisista laskentaperusteista sekä valmistus- ja toimitusmäärien mahdollisesta sekoittumisesta.

Gewehr 41(W) tuotanto jäi suhteellisen lyhytaikaiseksi, sillä sen valmistuksesta luovuttiin vähitellen vuonna 1943 käyttöön otetun Gewehr 43 -itselataavan kiväärin hyväksi. Uudemman mallin yksinkertaisempi kaasujärjestelmä, irrotettava lipas ja tarkoituksenmukaisempi rakenne vastasivat paremmin Saksan asevoimien vaatimuksia. Gewehr 41(W) jäi näin ollen siirtymävaiheen aseeksi, jonka tuotannosta ja käytöstä saadut kokemukset vaikuttivat myöhempien saksalaisten itselataavien sotilaskiväärien kehitykseen.

G.41(W) tuotanto vuosittain

• • 1941: 5 000 kivääriä
• • 1942: 6 778 kivääriä
• • 1943: 91 597 kivääriä
• • 1944: 24 532 kivääriä
• • yhteensä 127 907 kivääriä

G.41(W) tuotanto 1943–1944 kuukausittain

• 1943
• • 1/1943: 2 311 kpl
• • 2/1943: 2 655 kpl
• • 3/1944: 4 850 kpl
• • 4/1944: 5 297 kpl
• • 5/1944: 5 228 kpl
• • 6/1944: 5 800 kpl
• • 7/1944: 7 406 kpl
• • 8/1944: 10 000 kpl
• • 9/1944: 11 040 kpl
• • 10/1944: 12 000 kpl
• • 11/1944: 12 500 kpl
• • 12/1944: 12 510 kpl
• • yhteensä 91 597 kpl

• 1944
• • 1/1944: 12 000 kpl
• • 2/1944: 10 383 kpl
• • 3/1944: 2 085 kpl
• • 4/1944: tuotanto lopetettu
• • yhteensä 24 468 kpl ?

Carl Walther Waffenfabrik AG

Gewehr 41(W) kiväärin valmistus aloitettiin ensimmäisenä Waltherin tehtailla Zella Mehlisissä 1941. Walther valmisti kivääreitä kahdella eri tehtaalla, Walther Werke ja Werke II, Neuengamme K.Z. (keskitysleirillä). Joihinkin aseen osiin lyötiin N-kirjain osoittamaan valmistuspaikkaa.

Berlin-Lübecker Maschinenfabrik

Gewehr 41(W) puoliautomaattikiväärin valmistus aloitettiin Berlin Lübecker Maschinenfabrik (BLM) tehtaalla Lübeckissä vasta 1943. Tuotanto jatkui aina vuoden 1944 alkuun asti, kunnes uuden Gewehr G43 tuotanto syrjäytti sen.

ϟϟ-Division Nord

Kuusamo–Kiestinki suunnalla vuosina 1941–1944 toimineella saksalaisella 6.SS-Gebirgs-Division Nordilla oli keväällä 1944 käytössään 300 kpl Gewehr 41(W) kivääriä.

7.Gebirgs-Division

Kuusamo-Kiestinki suunnalla toimineella 7. vuoristodivisioonalla (7.Gebirgs-Division) oli käytössään muutamia kymmeniä Gewehr 41(W) kivääreitä. Esimerkiksi 25.9.1943 annetun vahvuusilmoituksen mukaan divisioonan kirjanpidossa oli 55 kpl G41(W) kivääreitä.

Lähdeluettelo

• - The German Sniper, Peter R. Senich, 1982
• - German Automatic Rifles 1941–1945, Chris McNab
• - Gewehr 41 WWII German Semi-Automatic Rifle, url: http//www.gewehr41.com, 20.8.2017
• - Gewehr 41(W), url: http://www.forgottenweapons.com, 20.8.2017
• - Gewehr 41(M), url: http://www.forgottenweapons.com, 20.8.2017
• - Gewehr 41(M), D191/1, 26.5.1941
• - Gewehr 41, url: http://www.militaryfactory.com, 20.8.2017
• - Gewehre, url: http://www.lexikon-der-wehrmacht.de, 20.8.2017
• - Catalog of Enemy Ordnance, url: http://www.lonesentry.com, 3.10.2012
• - World Guns, url: http://world.guns.ru, 3.10.2012
• - A History of the Gewehr 41 and 43, url: http://www.germansoldier.co.uk, 3.10.2012
• - Datenblätter für Heeres-Waffen, -Fahrzeuge und -Gerät, W127, Karl Pawlas

27.10.2017 (3.11.2026 14:53)