9mm KP-31 "Korsu"

Yleistä

Suomen kaakkoisrajan linnoittamistöistä vastannut kenraalimajuri U. Sarlin, esitti kesällä 1939 pyynnön valmista betonikorsukäyttöön sopiva versio Suomi-konepistooli m/31:stä. Tarkoituksena oli siis kehittää sopiva konepistooli Mannerheim-linjan teräsbetonikorsuihin. Tarkoituksena oli, että kyseisellä konepistoolilla olisi pystytty ampumaan Mannerheim-linjan tähystys- ja lähipuolustuskuvuista sekä käyttämään ns. panssarilevykorsuissa. Vakiomallinen Suomi-konepistooli m/31 oli niin pitkä, että sen käyttäminen esimerkiksi ahtaassa tähystyskuvussa oli erittäin vaikeaa.

Korsukonepistooli

Korsukonepistooli eroaa tavallisesta Suomi-konepistoolista vain muutamalta osaltaan. Korsukonepistoolissa on lyhyt pistooliperä, pidempi erikoisvaippa (ns. korsuvaippa), jonka suuaukko oli litistetty. Vaipan puristettu suuosa jatkuu pitkälle yli aseen piipun suun. Korsukonepistoolista pystyi kokoamaan tavallisen Suomi-konepistoolin, yksinkertaisesti vaihtamalla tukin ja vaipan.

Korsukonepistoolin varhaisempi malli poikkeaa myöhemmästä sarjavalmistukseen hyväksytystä mallista hieman, vaipan pituuden, sivutähtäinten rakenteen ja pistoolikahvan muodon sekä kiinnitystavan osalta. Korsukonepistoolin varhaisessa mallissa olevan erikoisvaipan pituus oli 385 mm, mutta pian havaittiin pidempi malli (435 mm) paremmaksi. Pidempi vaippa havaittiin hyväksi, koska se ”imaisi” piipun tyhjäksi ammunnan aikana syntyneistä ruutikaasuista, vähentäen näin merkittävästi betonikorsun sisätiloihin vuotavan ruutikaasun määrän. Pitkä vaippa myös eliminoi verrattain tehokkaasti konepistoolin suuliekin, joka olisi paljastanut ampujan paikan viholliselle.

Erikoisvaipassa on litteä rakomallinen suuaukko ja vasemmalle sivulle kiinnitetyt, varsin vaatimattomat tähtäinlaitteet. Jotka olivat kyllä riittävät, tähystyskuvun tähystysraosta ja lähipuolustusaukosta ammuttaessa. Vaipan suuaukko oli muotoiltu litteäksi, jotta se voitiin työntää helposti viirumaisesta tähystysraosta ulos.

Jos aseen piipun suuta olisi pidetty korsun sisätilassa, olisi aseen suuliekki sokaissut ampujaa, lisäksi ruutikaasut olisivat jääneet korsun sisälle. Varsinkin kun tähdättyjä laukauksia voitiin lähinnä ruutikaasujen ja rekyylin vuoksi ampua vain kertatulella. Sarjatulella ruutikaasut pimensivät näkökentän niin, että vain pari-kolme ensimmäistä laukausta lähti tähdätysti.

Toiminta ja ominaisuudet

Korsukonepistoolin (nimilyhenteet 9mm KP 31 Korsu ja 900 Korsu KP 31) toimintapa on täsmälleen samanlainen kuin Suomi-konepistooli m/31:kin, eli se toimii massarekyyli periaatteella. Se lataa, laukaisee sekä poistaa hylsyn automaattisesti. Aseella voidaan ampua vaihtimen asennosta riippuen joko kertatulta tai sarjatulta. Vaihtimella on kolme asentoa; sarjatuli (vaihdin edessä), kertatuli (vaihdin keskiasennossa) ja varmistettu (vaihdin taka-asennossa).

Korsukonepistooli painaa noin 4,35 kg ja sen täysi 70 patruunan rumpulipas n. 1,48 kg, yhteensä n. 5,83 kg. Aseen kokonaispituus on 745 mm ja piipun pituus 314 mm. Luodin lähtönopeus on 380–400 m/s. Aseen teoreettinen tulinopeus (kadenssi) on noin 700–900 lk./min, käytännön tulinopeuden ollessa noin 200–300 lk./min.

Piipun rihlaus; kuusi oikeakätistä rihlaa, rihlannousu 250 mm/kierros. Piippujen valmistuksessa käytettiin hintavaa ja samalla laadukasta ruotsalaista kromi-nikkeliterästä. Punahehkuisen kuumaksi ammuttu piippu ei yleensä mennyt pilalle, vaan se palautui jäähtyessään ennalleen. Piipun sai toki ammuttua pilallekin. Tähän tarvittiin kuitenkin jopa 700 laukauksen (10 rumpulipasta) yhtämittainen ampuminen.

Konepistoolin lukko tehtiin erittäin kestäväksi ja ne valmistettiin ruotsalaisesta kromi-nikkeliteräksestä (kuten piiputkin). Lukkojen valmistusmateriaali karkaistiin useita kertoja, tavoitteena oli Rockwell-kovuus (55 HRC). Aseen massalukko on siis järeää tekoa ja painaa suhteellisen paljon, jopa 450 g. Ammuttaessa lukon liikkeen pituus on 82–83 mm ja patruunapesässä muodostuva paine on noin 2 600 baria, mikä on samalla 9x19 Pb patruunan suurin sallittu pesäpaine.

Läpäisykyky

Tekniset tiedot

Tuotanto

Tikkakoskella toimiva Oy Tikkakoski Ab toimitti 29.8.1939 puolustusministeriön asesuunnittelukunnalle Helsinkiin viisi konepistoolia, lyhyellä pistooliperällä varustettuna. Näiden aseiden mukana toimitettiin 44 kpl pitkiä erikoisvaippoja ja viisi lyhyempää erikoisvaippaa. Tässä vaiheessa määriteltiin konepistoolin hinnaksi 3 000 mk, pitkälle erikoisvaipalle 325 mk ja lyhyemmälle erikoisvaipalle 300 mk. Oy Tikkakoski Ab arvioi toimitusajaksi noin neljä viikkoa.

Linnoitustoimisto suunnitteluosaston päällikkö eversti O. Bonsdorff sai 19.10.1940 yhden korsukonepistoolin tutkittavakseen. Taisteluvälineosaston päällikkö eversti T. Raatikainen ehdotti saatekirjeessään (n:o 2404/Tväl.3/40.sal.) seuraavaa; ”Mitä perään tulee ehdottaa osasto, että ellei aivan pakottavaa syytä ole, se jätettäisiin muuttamatta niin, että kp standardi-perällä ilman muuta soveltuisi korsuissa käytettäväksi”.

Kommentti: Tämä ehdotus pitää kyllä paikkansa, jos on tarkoitus ampua vain lähipuolustusaukosta, mutta ehdotus on hieman erikoinen, jos tarkoituksena on ampua tähystyskuvun tähystysraostakin. Tähystyskuvun sisäläpimitta on vain 86 cm (kuvun sisäpinnan sulkurenkaan kohdalta 76 cm) ja tavallinen Suomi-konepistooli M/31 on 87 cm pitkä ja M/31 SJR vielä tätäkin pidempi 92,5 cm ja pitkällä erikoisvaipalla (435 mm) ja standardiperällä varustettuna tämä ase on vieläkin pidempi. Näitä faktoja vasten asiaa tarkastellen, olisi tällä aseella ampuminen tähystyskuvun sisältä erittäin hankalaa ja tähdättyjen laukausten ampuminen vieläkin hankalampaa, ellei jopa mahdotonta.

Linnoitustoimisto kiirehti 14.10.1940 jättämässään kirjelmässä (n:o 767/s.4./sal.) erikoisrakenteisten korsukonepistoolien valmistamista, sillä tässä vaiheessa oli jo Salpalinjan rakentaminen täydessä vauhdissa. Kirjeessä kenraaliluutnantti E. Hanell toteaa, että konepistooleissa tulee olla pidempi erikoisvaippa ja lyhyt pistooliperä. Hanell toteaa myös; ”Standardiperällä varustetulla konepistoolilla voi nykyisissä suhteellisen ahtaissa kuvuissa, joiden vapaa tila on vajaan 80 cm:n levyinen ampua vain noin puolet vaaditusta sektorileveydestä. Suurempien, yhtä lujien kupujen valmistuksen ehkäisee valmistusmahdollisuuksien puute ja kupujen kalleus. 80 cm:n ja 100 cm:n sisäläpimittaisten kupujen hintaero on monta kertaa suurempi kuin erikoisrakenteisen konepistoolin koko hinta.

Yhteenvetona tuotannosta todettakoon, että Oy Tikkakoski Ab valmisti elokuun 1940 ja toukokuun 1941 välisenä aikana, yli 500 korsukonepistoolia. Aluksi valmistettiin protokappale ja viisi konepistoolia lyhyellä pistooliperällä. Pian tämän jälkeen valmistettiin 49:n kappaleen erikoisvaipan erä (viisi lyhyttä ja 44 pidempää).

Pääesikunnan taisteluvälineosasto pyysi tammikuussa 1941 Tikkakosken tehdasta, ryhtymään viipymättä valmistelemaan korsukonepistoolin erikoisvaipan ja pistooliperän valmistusta, 500 aseelle. Toimitusajaksi määriteltiin neljä kuukautta. Tilaus n:o 5.T/41 toimitettiin armeijalle kokonaisuudessaan toukokuussa 1941. Valmistettujen korsukonepistoolien sarjanumerot ovat numerovälin 5 900 – 6 400 vaiheilla.

Käyttöohjeet

Korsukonepistoolin käytöstä laadittiin 13.10.1939 erilliset käyttöohjeet, toimittaessa tähystyskuvussa, lähipuolustuskuvussa ja panssarikorsussa. Alle on tuotu käyttöohje tähystyskuvussa toimimisesta, sanatarkasti.

Korsukonepistooli on tarkoitettu käytettäväksi tähystyskuvuissa, joiden sisähalkaisija on 80 cm. Erikoisvaippa kiinnitetään samalla tavalla kuin tavallinen vaippa. Tähtäämisen mahdollistamiseksi on sen vasemmassa kyljessä tähtäinlaite.

Käsittely tähystyskuvussa. Lyhyen konepistoolin vaipan suu asetetaan tähystyskuvun pyörivän sulkurenkaan ampuma-aukkoon, joka käännetään tähystyskuvun halutun aukon kohdalle ja työnnetään vaippa niin pitkälle aukkoon, kuin konepistoolin patruunalipas sivuille äärisuuntiin ammuttaessa sallii. Jos tahdotaan siirtää ase aukosta toiseen, vedetään se niin paljon taaksepäin, että perä koskettaa sulkurenkaaseen ja käännetään sulkurenkaan aukko halutun tähystyskuvun aukon kohdalle, minkä jälkeen ase työnnetään aukkoon edellä selitetyllä tavalla.

Ampuma-asento. Kestotulta ammuttaessa on edullisin ampuma-asento seuraava: Konepistooli on aukkoon työnnettynä edellä esitetyllä tavalla. Oikealla kädellä tartutaan konepistoolin perään, kuten tavallisessa pistoolilla ammuttaessa. Vasen kämmen pannaan perää vasten vasemmalle puolen, peukalo alaspäin käännettynä, sormet oikean käden päälle taivutettuna ja kyynärpää eteenpäin työnnettynä. Oikea poski painetaan vasemman käden selkää vasten niin, että oikea silmä tulee tähtäysviivalle.

Ampuma-ala. Kustakin tähystyskuvun aukosta voidaan ampua vähän yli 100 asteen sektoria, joten kaikista kuudesta aukosta voidaan tulittaa koko ympäristöä. Äärisuuntaan oikealle (vasemmalle) jostakin aukosta ammuttaessa on sulkurengas käännettävä niin paljon oikealle (vasemmalle), että konepistoolin vaippa on lähellä aukon oikeaa (vasenta) reunaa. Konepistooliampujan on valoisana aikana tutustuttava kuvun ympäristöön niin, että hän voi pimeässäkin antaa aseelleen sopivan korotuksen.

Oy Tikkakoski Ab:n valmistamia korsukonepistooleja ei alkuperäisen suunnitelman mukaisesti tarvittu Salpalinjan teräsbetonibunkkereissa, joten näitä aseita jaettiin kenttäarmeijan käyttöön. Esimerkiksi allaolevassa valokuvassa, on korsukonepistooli vartiomiehen käytössä Äänisen kanavan rannalla 10.5.1942.

Lähdeluettelo

• - Arma Fennica 1 - Suomalaiset aseet, Timo Hyytinen, 1985
• - Arma Fennica 2 - Sotilasaseet, Timo Hyytinen, Jyväskylä 1987
• - Gunwriters - url: http://guns.connect.fi, Suomi - KP/-31 historia I Osa, 16.12.2010
• - Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918–1988 osat 1-3, Markku Palokangas
• - Axis history forum, url: http://forum.axishistory.com, 18.12.2010
• - Korsukonepistooli M/-31, url: http: guns.connect.fi, 10.9.2021
• - T-19172-2, Kansallisarkisto

10.9.2021 (1.12.2022 19:54)