Saksalaisilta jääneet teräskypärät Kuusamossa

Johdanto

Kuusamon alueelta on löydetty vuosikymmenten aikana useita kymmeniä toisen maailmansodan aikaisia saksalaisia teräskypäriä. Löydöt liittyvät alueella vuosina 1941–1944 toimineiden saksalaisten sotilasjoukkojen läsnäoloon, majoittumiseen, harjoitustoimintaan ja sotilaallisiin operaatioihin. Osa löydetyistä kypäristä on säilynyt suhteellisen hyväkuntoisina, kun taas toisissa esiintyy huomattavia vaurioita, kuten läpäisyjälkiä, rakenteellisia rikkoutumia ja pitkäaikaisen maastossa säilymisen aiheuttamaa korroosiota.

Saksalaiset teräskypärät eivät ole Kuusamon sotahistoriallisessa esineistössä erityisen harvinaisia löytöjä. Niillä on kuitenkin huomattavaa paikallishistoriallista ja sotahistoriallista merkitystä, sillä niiden löytöpaikat, rakenteelliset ominaisuudet ja mahdolliset tunnistemerkinnät voivat täydentää kirjallisista lähteistä saatavaa tietoa saksalaisten joukkojen toiminnasta alueella.

Tässä tarkastelussa selvitetään Kuusamosta löydettyjen saksalaisten teräskypärien mahdollista alkuperää, maastoon jäämiseen vaikuttaneita tekijöitä sekä löytöpaikkojen merkitystä sotahistoriallisen tutkimuksen kannalta. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, missä määrin yksittäisen kypärän perusteella voidaan tehdä päätelmiä sen käyttäjästä, joukko-osastosta ja maastoon jäämisen ajankohdasta. Lisäksi tarkastellaan kymmentä Kuusamon alueella sijaitsevaa löytöpaikkaa, joista on käytettävissä esinehavaintoja tai paikalliseen muistitietoon perustuvia tietoja.

Teräskypärien maastoon jäämisen mahdolliset syyt

Sotilaskäytössä olleen teräskypärän jäämiseen maastoon on voinut vaikuttaa useita toisistaan poikkeavia tekijöitä. Yksittäisen löydön perusteella ei yleensä voida varmuudella osoittaa, miksi varuste on jäänyt alkuperäisen käyttäjänsä haltuun palautumatta. Yhtenä mahdollisena selityksenä voidaan pitää varusteen tahatonta katoamista tai unohtumista esimerkiksi majoittumisen, harjoitustoiminnan tai joukkojen siirtymisen yhteydessä. Vaikka sotilaat olivat vastuussa heille luovutetuista henkilökohtaisista varusteista, yksittäisiä varusteesineitä katosi tavanomaisen palvelustoiminnan aikana.

Toinen mahdollinen syy oli kypärän vaurioituminen. Käyttökelvottomaksi muuttunut teräskypärä saatettiin hylätä maastoon, vaikka sotilaallisessa huoltojärjestelmässä oli lähtökohtaisesti mahdollista vaihtaa vaurioituneita varusteita uusiin. Kuusamossa sijaitsi XVIII. Gebirgs-Armeekorps varusvarasto, jossa saksalaiset sotilaat saattoivat täydentää ja vaihtaa henkilökohtaisia varusteitaan. Varusvaraston olemassaolo ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että vaurioituneita kypäriä olisi jätetty maastoon esimerkiksi kiireellisissä tilanteissa tai sellaisissa olosuhteissa, joissa varusteen palauttaminen ei ollut käytännössä tarkoituksenmukaista.

Teräskypärän jääminen maastoon on voinut liittyä myös sen käyttäjän haavoittumiseen tai kaatumiseen. Mikäli kaatuneen sotilaan ruumis voitiin evakuoida taistelukentältä, myös hänen henkilökohtaiset varusteensa saatettiin ottaa talteen. Saksalaiseen sotilashautauskäytäntöön kuului joissakin tapauksissa teräskypärän asettaminen kaatuneen sotilaan haudalle. Waffen-SS:n sotilaiden haudoilla kypärä voitiin sijoittaa hautakummun päälle, kun taas Wehrmachtin sotilashautoja esittävissä valokuvissa kypäriä esiintyy toisinaan hautaristin päälle asetettuina.

Kuusamon saksalaista sotilashautausmaata (Heldenfriedhof Kuusamo) esittävissä tunnetuissa valokuvissa ei kuitenkaan näy hautojen päälle asetettuja teräskypäriä. Tämän perusteella ei voida ratkaista, oliko tällainen käytäntö Kuusamossa kokonaan poissa vai oliko mahdollisesti haudoille sijoitettuja kypäriä poistettu ennen valokuvien ottamista. Heldenfriedhof Kuusamo

Löytöpaikan merkitys esineen alkuperän selvittämisessä

Teräskypärän löytöpaikka voi antaa viitteitä sen alkuperäisestä käyttökontekstista, mutta löytöpaikkaa ei voida automaattisesti pitää esineen alkuperäisenä hylkäämis- tai katoamispaikkana. Kypärä on saattanut säilyä samalla paikalla sota-ajasta lähtien, mutta yhtä mahdollista on, että sitä on siirretty myöhemmin ihmisen toiminnan seurauksena.

Erityisesti sodanjälkeisinä vuosikymmeninä saksalaisten jättämää sotilasmateriaalia kerättiin, siirrettiin ja otettiin uusiokäyttöön. Kuusamon Sänkikankaan ja Petäjäkankaan alueilla oli vielä 1950- ja 1960-luvuilla huomattavia määriä saksalaisjoukoilta jäänyttä esineistöä, johon kuului myös teräskypäriä. Paikalliset asukkaat ottivat esineitä haltuunsa, ja osa niistä päätyi lasten ja nuorten leikkeihin. Tämän seurauksena sotilasvarusteita saattoi kulkeutua huomattavienkin etäisyyksien päähän alkuperäisiltä käyttö- tai hylkäämispaikoiltaan. Tällainen sodanjälkeinen esineiden liikkuminen vaikeuttaa löytöpaikkoihin perustuvia sotahistoriallisia tulkintoja.

Kuusamossa saksalaisia teräskypäriä on kuitenkin löydetty erityisesti tunnettujen sotilasleirialueiden läheisyydestä. Keskeisiä löytöalueita ovat olleet Sänkikangas, Petäjäkangas, Sakuniemi ja Kaihlaniemi. Näiden alueiden sotahistoriallinen käyttötarkoitus muodostaa perustellun lähtökohdan kypärälöytöjen tarkemmalle tutkimukselle, vaikka yksittäisen esineen alkuperää ei voidakaan osoittaa pelkän löytöpaikan perusteella.

Teräskypärän käyttäjän ja joukko-osaston tunnistaminen

Yksittäisen teräskypärän alkuperäisen käyttäjän tunnistaminen on yleensä vaikeaa. Tunnistamisen kannalta merkittävimpiä tietoja ovat kypärän sisäpinnalle mahdollisesti maalattu käyttäjän nimi, sotilasarvoa ilmaisevat merkinnät sekä muut yksilöivät tunnistetiedot. Mikäli käyttäjän nimi on säilynyt luettavana, voidaan sen perusteella pyrkiä selvittämään sotilaan henkilöllisyys ja mahdollinen joukko-osasto. Tunnistamista vaikeuttaa kuitenkin se, ettei kaikista Kuusamon alueella toimineista saksalaisista joukko-osastoista ole säilynyt täydellisiä henkilöstöluetteloita.

Kaatuneita ja haavoittuneita koskevat asiakirjat voivat joissakin tapauksissa helpottaa henkilön tunnistamista. Myös näissä aineistoissa esiintyy kuitenkin puutteita, eikä nimen löytyminen kypärästä välttämättä mahdollista sen käyttäjän yksiselitteistä tunnistamista. Kypärän valmistajamerkinnät, valmistuseränumerot ja mallikohtaiset rakenteelliset ominaisuudet voivat puolestaan auttaa määrittämään esineen valmistusajankohdan ja teknisen alkuperän. Ne eivät kuitenkaan yleensä osoita, missä joukko-osastossa kypärää on käytetty.

Joukko-osaston tunnistamisessa erityisen merkityksellisiä voivat olla säilyneet tunnuskuviot eli dekaalit sekä sotilasarvoihin viittaavat merkinnät. Näidenkin tietojen tulkinnassa on otettava huomioon, että samoja kypärämalleja käytettiin useissa Saksan asevoimien organisaatioissa ja myös Suomen puolustusvoimissa.

1.Erkkolanniemi

Koillissanomissa julkaistiin 28. tammikuuta 2021 artikkeli, jossa Ari Palosaari pyrki selvittämään Kuusamon Erkkolanniemestä löydetyn saksalaisen teräskypärän alkuperää. Kypärän oli löytänyt Palosaaren äiti talviaikaan 1970-luvulla Porokunnaan läheisyydestä. Löytöön liittyvän selvitystyön tavoitteena oli tunnistaa kypärän alkuperäinen käyttäjä, hänen joukko-osastonsa sekä mahdollisesti joukko-osaston toiminta Kuusamon alueella.

Kyseessä on saksalainen Stahlhelm M35 -mallinen teräskypärä. Mallia käyttivät sekä Wehrmachtin että Waffen-SS:n sotilaat, ja vastaavia kypäriä oli myös Suomen armeijan käytössä. Kypärän metallipinta on voimakkaasti ruostunut, eikä alkuperäisestä maalipinnasta tai mahdollisista dekaaleista ole säilynyt tunnistettavia jälkiä. Kypärän sisäpinnalla oleva numero 3352 viittaa valmistuserään. Valokuvien perusteella kypärän lakiosassa on huomattava vaurio, mutta sen syntytapaa ei voida luotettavasti määrittää. Vaurio on saattanut syntyä sotilaallisessa käytössä tai myöhemmin esineen säilymishistorian aikana.

Kypärän sisäpinnalla on osittain säilynyt käyttäjän nimeen mahdollisesti viittaava maalattu merkintä. Sen on alustavasti tulkittu sisältävän sotilasarvon lyhenteen ”Uffz” sekä sukunimen, joka saattaisi olla ”Paischitsch” tai ”Maischitsch”. Merkintä on kuitenkin niin epäselvä, ettei tulkintaa voida pitää varmana. Myös merkinnän alkuosa on mahdollisesti luettavissa toisella tavalla, esimerkiksi henkilön etunimeen viittaavana kirjoitusasuna ”Ulfz”.

Mikäli lyhenne ”Uffz” voidaan vahvistaa oikeaksi, se viittaisi saksankieliseen sotilasarvoon Unteroffizier, joka kuului Saksan maavoimien ja ilmavoimien käyttämään sotilasarvojärjestelmään. Sotilasarvo vastaa lähinnä suomalaista alikersanttia. Tällöin merkintä tukisi tulkintaa, jonka mukaan kypärän käyttäjä olisi kuulunut Wehrmachtin maavoimiin tai Luftwaffen alaisiin joukkoihin eikä Waffen-SS:ään, jossa käytettiin erilaista sotilasarvojärjestelmää.

Erkkolanniemen löydön alkuperää voidaan tarkastella suhteessa lähialueella sijainneisiin saksalaisiin sotilaskohteisiin. Kaihlaniemessä sijainnut Waldlager Kuusamo oli vuosina 1942–1944 merkittävä saksalaisten joukkojen majoitus- ja harjoitusalue. Sinne sijoitettiin ajoittain jopa pataljoonan vahvuisia sotilasosastoja. Leirialue sijaitsi noin kolmen kilometrin etäisyydellä Erkkolanniemen löytöpaikasta. Waldlageriin majoitetut joukot harjoittelivat muun muassa metsätaistelua ja hiihtämistä lähiympäristössä, mukaan lukien Haukiniemen ja Erkkolanniemen alueet.

Näin ollen on mahdollista, että kypärä olisi jäänyt alueelle jonkin Waldlager Kuusamossa majoittuneen sotilaan harjoitus- tai palvelustoiminnan yhteydessä. Toisena mahdollisena alkuperänä voidaan pitää Haukiniemessä sijainneita saksalaisia ilmatorjunta-asemia, jotka olivat noin 1,5 kilometrin etäisyydellä löytöpaikasta. Kolmas mahdollisuus liittyy syyskuun 1944 tapahtumiin, jolloin neuvostoliittolainen ilmahyökkäys kohdistui alueella liikkuneeseen saksalaiseen huoltokolonnaan. Kypärä on saattanut jäädä maastoon myös tämän tapahtuman yhteydessä.

Näiden vaihtoehtojen keskinäistä todennäköisyyttä ei voida käytettävissä olevien tietojen perusteella ratkaista. Mahdollinen sotilasarvomerkintä voi kuitenkin auttaa rajaamaan niitä joukko-osastoja, joihin kypärän käyttäjä on saattanut kuulua.

2.Haukiniemi

Kuusamon Haukiniemestä löydettiin vuonna 2019 saksalainen M35-mallinen teräskypärä. Löytö tehtiin paikallisen maatilan navetan läheisyydestä, jossa kypärä oli asetettu kaadetun puun kannon päälle. Löytöpaikka sijaitsee saksalaisten syksyllä 1944 käyttämien viivytysasemien itäpuolella. Alueella toimi 6.SS-Gebirgs-Division Nordin alaisen SS-vuoristojääkärirykmentti 11:n I pataljoona (I./SS-Gebirgsjäger-Regiment 11).

Kypärän sijainti kannon päällä viittaa siihen, että esinettä on todennäköisesti siirretty alkuperäiseltä sijaintipaikaltaan. On mahdollista, että paikallinen asukas on nostanut sen kannolle löydettyään esineen maastosta. Löytöpaikan läheisyys saksalaisten viivytysasemiin muodostaa mahdollisen yhteyden syksyn 1944 sotilaallisiin tapahtumiin. Tätä yhteyttä ei kuitenkaan voida pitää täysin varmistettuna.

M35-kypärämallia käyttivät myös Wehrmachtin joukot, eikä löydöstä ole tiedossa sellaisia yksilöiviä merkintöjä, joiden perusteella käyttäjän joukko-osasto voitaisiin määrittää.

3.Kaihlaniemi

Kaihlaniemessä sijainneen Waldlager Kuusamon alueelta on löydetty vuosikymmenten aikana useita saksalaisia teräskypäriä. Löytöjä ovat tehneet useat eri henkilöt, ja kypärät ovat olleet pääosin huonokuntoisia. Löytöjen sijoittuminen tunnetulle saksalaiselle majoitus- ja harjoitusalueelle tukee tulkintaa, jonka mukaan ne liittyvät alueella vuosina 1942–1944 toimineiden sotilasosastojen toimintaan. Waldlager Kuusamo

Koska yksittäisistä löydöistä ei ole käytettävissä tarkempia teknisiä tietoja tai tunnistemerkintöjä, niiden käyttäjiä, joukko-osastoja tai maastoon jäämisen ajankohtia ei voida määrittää.

4.Tarttumakangas

Tomi Heiskanen löysi 10. syyskuuta 2019 Lämsänkyläntien läheisyydestä, Tarttumakankaan alueelta, saksalaisen teräskypärän. Kypärä sijaitsi poteron pohjalla sammalen peittämänä ja osittain poteron reunalta valuneen maa-aineksen alla. Löytöolosuhteet ovat sotahistoriallisesti kiinnostavat, sillä kypärä oli säilynyt rakenteellisesti lähes ehjänä. Myös sen alkuperäinen leukahihna ja nahkainen sisäosa olivat edelleen paikoillaan. Kypärän metallipinta oli ruostunut, mutta siinä oli säilynyt jonkin verran alkuperäistä maalipintaa. Mahdollisista sivudekaaleista ei sen sijaan ollut havaittavissa tunnistettavia jäänteitä.

Kyseessä on M40-mallinen saksalainen teräskypärä. Sen valmistajamerkintä ET62 osoittaa valmistajaksi Thalessa toimineen Eisenhüttenwerke AG:n. Merkinnän perusteella kypärän kuoren koko oli 62, ja sen sisäosan kooksi oli merkitty 55.

Tarttumakankaan löydön erityispiirteenä voidaan pitää kypärän kuvun ja nahkaisen sisäosan väliin taiteltuna sijoitettua aikakauslehteä. Kyseessä oli tammikuulta 1942 peräisin oleva saksalainen Illustrierter Beobachter -lehti, joka oli säilynyt löytöolosuhteisiin nähden poikkeuksellisen hyväkuntoisena. Lehden löytyminen kypärän sisältä osoittaa, että se oli sijoitettu sinne tarkoituksellisesti. Sen käyttötarkoitusta ei kuitenkaan voida varmuudella määrittää.

Lehden päiväys antaa myös ajallisen kiintopisteen kypärän käyttöhistorian tarkasteluun. Mikäli lehti on sijoitettu kypärään sen alkuperäisen sotilaskäytön aikana, kyseinen toimenpide on tapahtunut aikaisintaan tammikuussa 1942. Lehden päiväys ei kuitenkaan yksinään osoita kypärän maastoon jäämisen ajankohtaa. Kypärän sisäpinnalta ei ollut tunnistettavissa alkuperäisen käyttäjän nimeä. Nahkaisessa sisäosassa oli kuitenkin nimikirjaimiksi tulkittu merkintä ”WWR”. Sen perusteella käyttäjää ei ole onnistuttu yksilöimään.

Tarttumakankaan kypärän löytöpaikka poteron pohjalla antaa aiheen tarkastella sen mahdollista yhteyttä alueella syksyllä 1944 toimineisiin saksalaisiin jälkijoukkoihin. On mahdollista, että kypärä on kuulunut 6.SS-Gebirgs-Division Nordin osastoon, joka oli sijoitettu alueelle suojaamaan saksalaisten joukkojen vetäytymistä.

Kypärä on voinut jäädä poteroon esimerkiksi käyttäjän haavoittumisen, kaatumisen tai kiireellisen siirtymisen seurauksena. Näistä vaihtoehdoista ei kuitenkaan ole esitetty sellaista näyttöä, jonka perusteella jokin niistä voitaisiin vahvistaa. Vaihtoehtoisesti kypärä on saattanut kuulua Wehrmachtin sotilaalle, joka osallistui alueella järjestettyihin sotilasharjoituksiin vuosina 1942–1944.

Waldlager Kuusamoon majoitetut saksalaiset joukot harjoittelivat metsätaistelua myös Niittylän ja Tarttumakankaan alueella, joten löytö saattaa liittyä tähän aikaisempaan toimintaan.Waldlager Kuusamo

5.Sänkikangas

Sänkikankaan alueelta löydettiin toisen maailmansodan jälkeen useita saksalaisia teräskypäriä. Osa löydetyistä kypäristä oli läpäisyvaurioituneita. On esitetty mahdollisuus, että osa vaurioista olisi syntynyt puna-armeijan sotilaiden toiminnan seurauksena (ampumaharjoittelua) heidän miehittäessään Kuusamoa syksyllä 1944. Tätä tulkintaa ei kuitenkaan voida vahvistaa pelkkien läpäisyvaurioiden perusteella, sillä vaurioiden syntyajankohtaa ja aiheuttajaa ei tunneta. Tätä tukee tieto, että myös paikalliset asukkaat käyttivät toisinaan kypäriä ampumaharjoitteluissaan maaleina.

6.Junttila

Junttilan alueelta löydettiin 1960-luvun alussa suhteellisen hyväkuntoinen saksalainen M35-mallinen teräskypärä. Löytöpaikka sijaitsi saksalaisten ilmatorjunta-asemien läheisyydessä. Kypärän alkuperäiset dekaalit eivät olleet enää tunnistettavissa. Esine oli ollut vuosien ajan paikallisten lasten leikeissä, mikä oli todennäköisesti vaikuttanut sen säilyneisyyteen ja ulkoasuun.

Löytöpaikan sotahistoriallisen käyttötarkoituksen perusteella kypärä on saattanut kuulua joko Luftwaffen ilmatorjuntajoukkojen tai Wehrmachtin huoltojoukkojen sotilaalle. Näiden vaihtoehtojen erottaminen toisistaan ei kuitenkaan ole mahdollista ilman yksilöiviä tunnistemerkintöjä tai muuta täydentävää lähdeaineistoa.

7.Petäjälampi ja Petäjäkangas

Petäjäkankaan alueelta löydettiin 1950-luvulla useita saksalaisia teräskypäriä. Osa löydöistä oli läpäisyvaurioituneita. Lisäksi Petäjälammesta löydettiin 1990-luvulla kypärä, jonka on ilmoitettu kuuluneen SS-Gebirgs-Division Nordin sotilaalle.

Petäjäkankaan ja Petäjälammen löydöt osoittavat, että saksalaista sotilasvarustusta jäi alueelle sekä maa-alueille että vesistöihin. Petäjälammesta löytyneen kypärän tarkempi joukko-osastollinen tunnistaminen edellyttäisi kuitenkin tietoa niistä merkinnöistä tai muista ominaisuuksista, joiden perusteella se on yhdistetty SS-Gebirgs-Division Nordiin.

8.Mäkelä

Mäkelän alueelta löydettiin 1980-luvulla useita teräskypäriä, joiden on kerrottu kuuluneen norjalaisen vapaaehtoisen SS-hiihtopataljoonan sotilaille. Löydettyjen kypärien säilyneisyydestä tai yksilöivistä tunnistemerkinnöistä ei ole käytettävissä tarkempia tietoja.

Norjalaisen SS-hiihtopataljoonan komppania oli majoitettuna Mäkelän alueella syyskuussa 1944. Tämän perusteella on mahdollista, että löydetyt kypärät jäivät alueelle kyseisen joukko-osaston toiminnan tai vetäytymisen yhteydessä. Löytöjen yhdistäminen nimenomaan norjalaiseen SS-hiihtopataljoonaan perustuu siten ensisijaisesti joukko-osaston tunnettuun läsnäoloon alueella. Yksittäisten kypärien alkuperää ei voida vahvistaa ilman tarkempaa esinekohtaista dokumentaatiota.

9. Ahvenlampi

Ahvenlammen rannalta löydettiin 2000-luvulla huonokuntoinen saksalainen M40-mallinen teräskypärä. Kypärän lakiosassa oli huomattava halkeama. Löydöstä ei ole käytettävissä sellaisia tarkempia tietoja, joiden perusteella voitaisiin määrittää sen käyttäjä, joukko-osasto tai vaurion syntytapa.

10. Sakuniemi

Sakuniemen alueelta löydettiin 2000-luvulla saksalainen M40-mallinen teräskypärä. Kypärä oli huonokuntoinen, ja siinä oli läpäisyvaurio. Löytöpaikka sijaitsee alueella, jolla saksalaisjoukkojen tiedetään toimineen jatkosodan aikana. Alueella sijaisti ammusvarasto (K.M.L. Kuusamo) ja panssarikorjaamo (Panzerlager Kuusamo) Tämä muodostaa mahdollisen yhteyden löydön ja alueen sotilaallisen käyttöhistorian välille. K.M.L. Kuusamo Panzerlager Kuusamo

Kypärän käyttäjää tai vaurioitumisen ajankohtaa ei kuitenkaan voida määrittää käytettävissä olevien tietojen perusteella.

Löytöaineiston tulkinta ja tutkimukselliset rajoitukset

Kuusamon alueelta löydetyt saksalaiset teräskypärät muodostavat sotahistoriallisesti kiinnostavan esineryhmän, jonka avulla voidaan täydentää tietoja alueella vuosina 1941–1944 toimineiden saksalaisjoukkojen läsnäolosta ja toiminnasta.

Löytöaineiston tulkinnassa on kuitenkin otettava huomioon useita rajoituksia. Ensinnäkin merkittävä osa löydöistä on tehty vasta vuosikymmeniä sodan päättymisen jälkeen. Tämän vuoksi löytöjen alkuperäinen arkeologinen konteksti on saattanut muuttua esimerkiksi maankäytön, luonnonprosessien tai ihmisten suorittamien siirtojen seurauksena. Toiseksi monista aikaisemmista löydöistä ei ole säilynyt yksityiskohtaisia tietoja. Erityisesti 1950–1980-luvuilla löydettyjen kypärien tarkat löytökoordinaatit, valokuvat, tunnistemerkinnät ja säilyneisyystiedot ovat usein puutteellisia. Kolmanneksi kypärän malli ei yleensä mahdollista sen käyttäjän joukko-osaston tunnistamista. M35- ja M40-mallisia teräskypäriä käytettiin laajasti Saksan asevoimien eri organisaatioissa, minkä vuoksi pelkkä mallimääritys ei riitä osoittamaan, oliko käyttäjä esimerkiksi Heerin, Luftwaffen vai Waffen-SS:n sotilas. Neljänneksi kypärissä esiintyvät vauriot eivät välttämättä liity taistelutoimintaan. Läpäisyjäljet, halkeamat ja muut rikkoutumat ovat voineet syntyä sotatoimien yhteydessä, mutta myös myöhemmin esimerkiksi esineiden käsittelyn tai tarkoituksellisen vahingoittamisen seurauksena.

Näistä rajoituksista huolimatta yksittäisillä löydöillä voi olla huomattavaa tutkimuksellista merkitystä silloin, kun niiden löytöolosuhteet tunnetaan ja ne voidaan yhdistää muuhun sotahistorialliseen lähdeaineistoon. Erityisen kiinnostavia ovat sellaiset löydöt, joissa on säilynyt käyttäjän nimeen, sotilasarvoon, valmistajaan tai varusteen käyttöhistoriaan liittyviä merkintöjä. Myös kypärän sisältä löytyneet muut esineet, kuten Tarttumakankaan tapauksessa tammikuun 1942 aikakauslehti, voivat tarjota täydentävää tietoa esineen käyttöhistoriasta.

Johtopäätökset

Kuusamon alueelta vuosikymmenten aikana löydetyt saksalaiset teräskypärät kuvastavat alueen merkitystä Saksan asevoimien majoitus-, huolto-, koulutus- ja sotatoimialueena vuosina 1941–1944. Löytöjen maantieteellinen sijoittuminen erityisesti tunnettujen leirialueiden, harjoitusmaastojen ja sotilaallisten asemien läheisyyteen viittaa siihen, että huomattava osa kypäristä liittyy näillä alueilla palvelleiden saksalaissotilaiden toimintaan.

Yksittäisen kypärän maastoon jäämisen syytä ei kuitenkaan voida yleensä osoittaa yksiselitteisesti. Mahdollisia selityksiä ovat varusteen katoaminen, unohtuminen, vaurioituminen, käyttäjän haavoittuminen tai kaatuminen sekä joukkojen kiireelliset siirtymiset. Lisäksi on otettava huomioon sodanjälkeinen esineiden kerääminen ja siirtäminen, mikä on voinut muuttaa löytöjen alkuperäistä sijaintia huomattavasti. Tarkastelluista löydöistä erityisen merkittäviä ovat Erkkolanniemen ja Tarttumakankaan teräskypärät.

Erkkolanniemen M35-kypärässä säilynyt osittainen nimimerkintä saattaa mahdollistaa sen alkuperäisen käyttäjän tarkemman tunnistamisen. Mikäli merkinnän alkuosa voidaan vahvistaa sotilasarvon lyhenteeksi Uffz, löydön mahdollinen joukko-osastollinen alkuperä voidaan rajata Wehrmachtin tai Luftwaffen käyttämiin sotilasarvojärjestelmiin.

Tarttumakankaan M40-kypärä puolestaan on poikkeuksellinen erityisesti löytöolosuhteidensa ja sisäpuolelta löytyneen tammikuun 1942 aikakauslehden vuoksi. Kypärän sijainti poteron pohjalla antaa mahdollisuuden tarkastella löytöä suhteessa alueen sotilaalliseen käyttöhistoriaan, mutta sen yhteyttä syksyn 1944 vetäytymisoperaatioihin ei voida pitää varmistettuna.

Kokonaisuutena Kuusamon teräskypärälöydöt osoittavat, että sotahistoriallinen esineistö voi täydentää merkittävällä tavalla kirjallisten lähteiden ja valokuva-aineiston perusteella muodostettua kuvaa saksalaisjoukkojen toiminnasta alueella. Löytöjen tutkimuksellinen arvo riippuu kuitenkin olennaisesti niiden dokumentoinnin tarkkuudesta ja mahdollisuudesta yhdistää esinekohtaiset havainnot luotettavasti tunnettuihin sotahistoriallisiin tapahtumiin.

Tulevan tutkimuksen kannalta olisi perusteltua koota Kuusamon alueen teräskypärälöydöistä yhtenäinen löytöluettelo, johon sisällytettäisiin mahdollisuuksien mukaan löytöpaikat, löytöajankohdat, kypärämallit, valmistajamerkinnät, säilyneisyystiedot sekä esineisiin liittyvä valokuva- ja muistitietoaineisto. Tämä on tunnustetusti hyvin haasteellista, sillä osa Kuusamosta löydetyistä kypäristä on löytäjän toimesta hävitetty ja tai myyty militarian keräilijöille.

Löytötietojen täydentäminen

Kuusamon alueelta löydettyjä saksalaisia teräskypäriä koskevaa aineistoa voidaan edelleen täydentää uusilla löytöilmoituksilla ja aikaisemmin dokumentoimattomilla havainnoilla. Erityisen hyödyllisiä ovat tiedot löytöpaikoista, löytöajankohdista, kypärien malleista sekä mahdollisesti säilyneistä valmistaja-, erä- ja nimimerkinnöistä. Myös valokuvat kypärien sisäpinnoista, tunnuskuvioista ja rakenteellisista yksityiskohdista voivat auttaa yksittäisten löytöjen tunnistamisessa ja niiden sotahistoriallisen alkuperän selvittämisessä.

Liite:

Lähdeluettelo

• - Haastattelu Aarre Kinnunen
• - Haastattelu Paavo Heiskanen
• - Koillissanomat 28.1.2021
• - Puhelinkeskustelu Ari Palosaari, 28.1.2021
• - Korpisota.fi FB-ryhmä
• - Sähköposti, Risto Pikkupeura, 28.1.2021
• - Sähköposti ja valokuva, Pasi Määttä, 2023
• - Valokuvat Mikko Halvari, Tomi Heiskanen

30.7.2004 (1.11.2026 11:02)