Saksalainen teräskypärä - Stahlhelm

Yleistä

Toisen maailmansodan aikana, saksalaisilla sotilailla oli päänsä suojana teräskypärä (Stahlhelm). Kypärämalleja oli kolme, jotka kaikki poikkesivat toisistaan vain hieman, ollen ulkonäöllisesti hyvin samankaltaisia. Näistä kypärämalleista käytetään nykyisin nimitystä Stahlhelm M35, M40 ja M42. Saksan armeija kuitenkin tunnisti vain yhden mallin (M35), sillä M40 ja M42 eivät olleet uusia malleja, vaan pelkästään modifikaatioita aiemmasta alkuperäisestä, M35-mallista.

Alkuperäinen malli M35, otettiin nimensä mukaisesti tuotantoon vuonna 1935 (26.6.1935). Siitä kehitettiin myöhemmin modifikaatio M40, joka otettiin tuotantoon 26.3.1940. M40 -modifikaatiossa luovuttiin erillisistä ilmanvaihtoaukkojen vahvistusholkeista ja korvattiin prässäämällä ne suoraan kypärään. M40 -modifikaation tuotantoa pelkistettiin OKW:n käskystä 20.4.1942, jolloin syntyi modifikaatio M42. M35 -ja M40 versioissa oli kypärän reuna pokattu (taivutettu kaksin kerroin) sisäänpäin, M42 -modifikaatiossa tästä luovuttiin. Myös työmenetelmät olivat yksinkertaisemmat, työvaiheiden supistuessa neljään. M42 otettiin tuotantoon 6.6.1942.

Saksalaisella teräskypärällä on ballistisesta näkökulmasta tarkasteltuna, erittäin edullinen muoto, huolimatta siitä, että se ei kyennyt kestämään kiväärin luodin suoraa osumaa. Kypärä kesti pieniä kranaatin sirpaleita, sekä 7.65mm parabellum-pistoolin luodin osuman seitsemän metrin päästä ja 9mm konepistoolin luodin 50 metrin päästä ammuttuna. Tästä johtuen kypärämallia käytettiin esimerkiksi Suomen armeijassa vielä 1950–1960 -luvuillakin.

Tuotanto

Kypärämallia M35 ja siitä edelleen kehitettyjä modifikaatioita M40 ja M42, valmistettiin vuosina 1935–1945 kaikkiaan noin 25 000 000 kappaletta. Teräskypäriä valmistettiin Saksassa viidessä eri tehtaassa.

• • Eisen- und Huttenwerke AG, Thale/Harz, (ET / ckl)
• • F.W. Quist G.m.b.H. Esslingen, (Q)
• • Emaillerwerk AG, Fulda, (FS / EF)
• • Sachsische Emaillier- und Stanzwerke AG, Lauter, (SE)
• • Vereinigte Deutsche Nickelwerke AG, Schwerte, (NS)
• • tuntematon valmistaja, (bvl / qvl)

Erikoista on, että kypärävalmistaja F.W. Quist G.m.b.H., valmisti sodan loppuun asti modifikaation M40 -kypäriä. Se ei ottanut modifikaatiota M42 tuotantoon, kuten 6.6.1942 annetussa käskyssä lukee. Sachsische Emaillier- und Stanzwerke AG ja Vereinigte Deutsche Nickelwerke AG eivät valmistaneet kypäriä Waffen-SS käyttöön.

Kypärien koot

Kypäriä valmistettiin kahdeksaa eri kupukokoa: 60, 62, 64, 66, 68, 70, 72 ja 74. Suurimpia kokoja 70, 72 ja 74 valmistettiin, vain pieniä määriä ja ovat siten harvinaisia. Kypärän paino on noin 900 – 1 200 grammaa, koosta riippuen.

Kypärän kokonumero ilmoitettiin yleensä valmistajan leiman perässä, esimerkiksi merkintä: ET62 = Eisen- und Huttenwerke AG ja kuvun koko 62. Jotkut valmistajat löivät vielä edellä mainitun merkinnän alapuolelle, valmistussarjan numeron

• • koko 60: 52/53 cm
• • koko 62: 54/55 cm
• • koko 64: 56/57 cm
• • koko 66: 58/59 cm
• • koko 68: 60/61 cm
• • koko 70: 62/63 cm
• • koko 72: 64/65 cm
• • koko 74: 66/68 cm

Maalaus

Alkuun kypärät maalattiin puolikiiltävän viherharmaiksi ja myöhemmin maaliskuusta 1940 alkaen tummanharmaiksi, lähes mustaksi (mattapinta). Vuoden 1942 aikana maalin sekaan lisättiin alumiinioksidia, jotta pinta ei heijastaisi valoa. Luftwaffelle osoitetut kypärät maalattiin yleensä siniharmaiksi. Rintamalla sotilaat saattoivat itse maalata, kypärään erilaisia maastokuvioita yms., käytettävissä olevilla maaleilla. Lisäksi, ainakin Waffen-SS -joukot käyttivät maastokuvioituja maastohuppuja kypärien päällä.

Sisus ja leukahihna

Kypärän sisuksen (Innenausstattung 31) runkona oli kaksi alumiinivannetta (myöhemmin teräsvannetta). Nämä yhdistettiin toisiinsa viidellä lehtijousella, joiden avulla sovitettiin pään ja kuvun väliksi noin 20 mm. Ulkorengas kiinnitettiin kupuun kolmella sokalla ja sisärenkaaseen kiinnitettiin päätä myötäilevä, yksiosainen, 7-9 kielekkeinen nahkahuppu. Kypärän sisus oli aina 7–8 kokoa pienempi kuin kypäräkupu, eli esimerkiksi 66 kupuun, asetettiin koon 60 sisus.

Kypärän leukahihna pysyi koko sodanajan miltei muuttumattomana. Leukahihna oli kaksiosainen ja varustettu piikkosoljella. Hihnaan painettiin RB-numero (Reichsbetriebsnummer), kuten useisiin muihinkin saksalaisten valmistamiin varusteisiin, kuten esimerkiksi univormuihin.

Dekaalit

Saksalaiset liimasivat kypäröihin myös aselajia osoittavan tunnuksen, dekaalin. Maavoimilla (Wehrmacht), Ase-SS (Waffen-SS), ilmavoimat (Luftwaffe), laivasto (Kriegsmarine) ja sotilaspoliisi (Feldgendarmerie) oli omat tunnuksensa. Vuonna 1935 ainakin SS-dekaali maalattiin öljymaalilla kypärään, mutta pian siirryttiin käyttämään liimattavia dekaalikuvalla varustettuja vesiliukutarroja (eräänlainen siirtokuva, jossa oli vesiliukoinen liima).

Dekaalitarrassa oli vesipohjainen liimakerros, vahvemman sidoksen luomiseksi. Ilmeisesti päälle vedettiin vielä lakkakerros, kestävän tarran siirron aikaan saamiseksi. Tarrapaperiin on myös lisätty kerros glukoosikalvoa, ennen dekstroosikerrosta, mikä antaa sille adheesio-ominaisuudet; Dekstroosikerros antaa tarralle ominaisuuden liukua pois paperista alustalle (kypärän pinnalle).

Dekaali liimattiin kypärään käsityönä siis jo vuodesta 1935 alkaen. Kun modifikaatio M42 tuli tuotantoon kesäkuussa 1942, kiinnitettiin Waffen-SS dekaali kypärän oikealle sivulle, kun Wehrmacht (Heer), Luftwaffe, Feldgendarmerie ja Kriegsmarine dekaalit kiinnitettiin vasemmalle puolelle. 28.8.1943 kypärätehtaat saivat uudet ohjeet, jonka mukaan Werhmacht, Luftwaffe ja Kriegsmarine dekaaleja ei enää kiinnitetä. Vain Waffen-SS -joukoille tarkoitettuihin kypäriin kiinnitettiin edelleen SS-riimu dekaalit. 1.11.1943 lopetettiin myös Waffen-SS dekaalien kiinnittäminen. Vain sotilaspoliisien kypäröihin ne kiinnitettiin edelleen. Tämän tarkoituksena oli yksinkertaistaa tuotantoa ja vuoden 1944 lopulta alkaen valmistettiin enää harmaalla maalattuja M42 kypäriä, ilman dekaaleja.

Wehrmacht-Beschaffungsamt antoi 10.10.1943 ohjeen, jonka mukaan kypärien dekaaleista luovuttaisiin kokonaan. Beschaffstelle der Waffen-SS myös hyväksyi tämän ohjeen, jonka mukaan dekaaleja ei enää kiinnitetä ja olemassa olevat poistetaan.

Sotilaat pystyivät ostamaan kyräpien dekaaleja sotilaskodeista (Soldatenheim) ja he itse liimasivat niitä vanhojen kuluneiden dekaalien tilalle. Vaikka dekaaleista piti luopua 1943, näkyi niitä vielä keväällä 1945 runsaasti käytössä.

Stahlhelm 1942 – M35

Kypärä M35 otettiin tuotantoon 25.6.1935 (Heeresmittellung 35, Nr. 289) ja se perustui ensimmäisen maailmansodan M16 -ja M18 kypärämalleihin. M35 oli lyhyemmällä helmalla ja lyhyemmällä lipalla varustettu, kuin M18, mutta kuitenkin ensimmäisen maailmansodanaikaisten kypärien kaltainen, joissa oli ilmanvaihtoaukoissa erilliset vahvikeholkit. Vahvikeholkit oli joko messinki tai sinkkipinnoitetut. Kypärän kupu oli 1,1–1,2 mm paksu ja kuvun reunat oli pokattu (taivutettu kaksin kerroin sisäänpäin) Kypärän kupu valmistettiin prässäämällä molybdeeniseoksisesta teräslevystä.

Stahlhelm 1940 – M40

Kypärä M40 oli pitkälti kuten malli M35, mutta sen valmistusprosessia oli yksinkertaistettu. Ilmanvaihtoaukkojen erillisistä vahvistusholkeista oli luovuttu. Tässä mallissa ilmanottoaukkojen ympärille prässättiin rengasmaiset korokkeet (vahvikkeet). Kypärän reunat oli pokattu sisäänpäin, kuten mallissa M35:kin. Kypärän kupu oli saman vahvuinen kuin edeltäjässäkin, eli 1,1 mm paksu. Kypärä valmistettiin mangaani-pii teräksestä (seosteräksestä), joka on M35 kypärässä käytettyä molybdeeniterästä raskaampaa. Kypärän väri muutettiin kenttäharmaaksi ja pinnoitteeseen sekoitettiin karhennusainetta.

Stahlhelm 1942 – M42

Kypärä M42 valmistettiin eri tavalla kuin M35 ja M40. Tämän mallin valmistusprosessia oli yksinkertaistettu, eikä reunoja enää pokattu sisäänpäin, kuten aiemmissa malleissa. Kypärän kuvun paksuus oli 1,2–1,25 mm ja se valmistettiin mangaani-pii teräksestä (seosteräksestä), joka on M35 kypärässä käytettyä molybdeeniterästä raskaampaa. Itseasiassa M42 kypärässä käytetty teräs oli heikkolaatuisempaa, kuin sen edeltäjän M40:n teräs. Myös työn jälki oli heikkolaatuisempaa. Varsinkin Emaillerwerke AG:n ja Vereinigte Deutsche Nickelwerke AG:n valmistamat kypärät olivat hieman heikkolaatuisempia, kuin muiden valmistajien. Näistä kypäröistä puuttuu toisinaan jopa, valmistajan leima ja valmistuserän leima. Näillä tehtailla käytettiin paljon orjatyövoimaa, venäläisiä ja ranskalaisia sotavankeja.

Suomessa

Suomi tilasi viikkoa ennen jatkosodan alkamista Saksasta, 25 000 teräskypärää, mallia M40. Saksalaiset toimittivat tilatut kypärät Mäntyluotoon 10.8.1941, s/s Lötjehörn laivalla. Saksalaiset toimittivat Suomeen 1.7.1943 kypäräerän, joka käsitti 24 282 teräskypärää, joista ilmeisesti suurin osa oli mallia M42. Ilmeisesti M42 -kypäröitä toimitettiin Suomeen lisää kesällä 1944.

Unkarilainen M38

Suomi tilasi tammikuussa 1940 Unkarista, 75 000 teräskypärää. Kyseessä oli malli M38, jota valmistettiin Unkarissa lisenssillä, saksalaisen M35 -kypärän piirustusten pohjalta. Suomalaisten tilaus jaettiin tasan kahden unkarilaisen kypärävalmistajan kesken, Ungarische Waggon und Maschinenfabrik ja Mavag. Unkari toimitti helmikuussa 1940 23 000 kypärää, maaliskuussa 29 000 ja huhtikuussa 23 000.

• • teräksen laatu oli pehmeämpi
• • lisätty kannatinlenkki kuvun taakse reunukseen
• • sisus kuusi kielekkeinen (M35, 7-9 kielekkeinen)
• • sisusrakenteen kiinnityssokkien kannat suuremmat
• • kiinnityssokat ilmanvaihtoventtiilien takana (M35 edessä)
• • väri ruohon vihreä (M35 viherharmaa)
• • nahkahuppu kiinnitettiin suoraan teräsvanteella kupuun
• • paino 1 050 g (M35, n. 900–1 200 g)

Suomeen toimitettiin Unkarista talvisodan lopulla, 75 000 kypärän erä, jotka olivat unkarilaista M38 -mallia. M38 oli kehitetty saksalaisen M35:n pohjalta. Saksalaiset toimittivat vuosien 1940–1944 aikana noin 70 000 M35-kypärää ja kesällä 1944 vielä erän M42-kypäröitä.

Lähdeluettelo

• - German WW2 helmets, url: http://www.german-ww2-helmet.com, 15.1.2020
• - Saksalaismallisen sotilaskypärän vaiheita, url: https://www.pkymasehist.fi, 15.1.2020
• - The M42 German helmet, the End of an Era, url: https://www.alexanderandosonsrestorations.com, 1.1.2021
• - Helmet – M40 -Q64, url: https://www.fjm44.com, 1.2.2021
• - The Wehrmacht steel helmet – models M35, M40 and M42, url: https://www.nachrichtentruppe.de, 1.2.2021
• - WW2 German Helmet – WW2 Stahlhelm, url: https://www.german-helmets.com, 1.2.2021
• - German WW2 Helmets, url: http://www.german-ww2-helmet.com, 1.2.2021
• - Teräskypärä Suomen puolustusvoimissa, Stig Roudasmaa, 1996
• - About Decals, https://www.germanhelmetvault.com, 24.9.2023

19.4.2007 (20.11.2023 23:15)