Heeresfeldbahn

Rehuasema - Kuusamo F

Kenttäradan rehuasema eli Kuusamo F (Futterbahnhof) sijaitsi kilometrillä 176.8, Vanttajan kannaksella, Lahtelan alueen Salpalinjan asemien länsipuolella. Rehuasemaa kutsuttiin myös toiselta nimeltä, Vanttaja I.¹¹

Liikennepaikka oli 265 metriä pitkä ja sinne oli sijoitettu viisi vaihdetta. Ratapihalla oli pääkiskoparin lisäksi kaksi sivuraidetta. Sivuraiteiden yhteispituus oli 1 285 metriä. Aseman yhteydessä oli myös asemarakennus, erilaisia varastorakennuksia mm. viinivarasto, korsirehuvarastot ja puutavaravarastot.⁹ Keskimmäisen raiteen vieressä oli puulaituri. Rehuaseman kiskotus valmistui 29.4.1944 ja ”sorastus” elokuun lopulla. 19.7.1944 alkaen Vanttajaan päästin jo junalla. Rehuasemalla työskenteli kesällä 1944 yhdeksän asemamiestä.²⁹ Rehuaseman itäpäässä sijaitsee suomalaisten vuonna 1940 rakentamia Salpalinjan Vanttajan linnoitusalueen puolustusasemia.⁵⁰⁰

Rehun kuljetus

Saksalaisilla oli Pohjois-Suomessa tuhansia hevosia ja muuleja, joten rehun kulutus oli todella suurta. Vuonna 1942 hevosten ja muulien määrä oli 26 958 kpl ja vuonna 1943 jo 34 830 kpl. Tarvittava korsirehu kuljetettiin laivoilla Saksasta, Oulun Toppilan satamaan. Rehua laivattiin ainakin vuosien 1942–1944 aikana. Rehun kuljetuksessa käytettiin useita eri rahtilaivoja, kuten; Stettiner Greif, Orla ja Birkenau. Laivojen rahdin kuormaus- ja purkamisjärjestelyistä vastasi Toppilan satama-alueella Auslade-Komissar 40.

Oulusta matka jatkui edelleen rautateitse Hyrynsalmelle. Hyrynsalmella korsirehupaalit purettiin junasta ja lastattiin nyt kenttäradan junaan ja kuljetettiin Kuusamon rehuasemalle (Kuusamo F). Rehuaseman ratapihan tuntumassa olikin kerrostalon korkuinen korsirehukasa. Kuusamon rehuasemalle kuljetettu korsirehu, oli tarkoitettu saksalaisen XVIII vuoristoarmeijakunnan (XVIII Gebirgs-Armeekorps) käytössä olleille hevosille ja muuleille. Rehuasemalta korsirehua kuljetettiin kuorma-autoilla Kuusamon kirkonkylään, sekä Kiestinkiin. Kenttäradalla kuljetettiin myös itse radan rakennusmateriaaleja, noin 400 tonnia vuorokaudessa.^{29, 152}

Hevoset ja muulit, sekä niiden tarvitsema korsirehu

Saksan armeija joutui sodan aikana turvautumaan kuljetuksissaan, laajalti hevosiin ja muuleihin. Saksalla ei vain ollut tarpeeksi kuorma-autoja, eikä varsinkaan niiden tarvitsemaa polttoainetta. Polttoaineesta oli jatkuvasti pulaa, jopa hyvin käyntiin lähteneitä hyökkäyksiä jouduttiin keskeyttämään, polttoainepulan vuoksi. Pahimmillaan jopa torjuntahävittäjät joutuivat olemaan lentokentillä ja jälleen polttoainepulan vuoksi.

Kuljetukset hevosilla ja muuleilla olivat tietenkin hitaampia ja työläämpiä, kuin mitä se olisi ollut kuorma-autoilla. Hieman yllättävää on, että kuorma-autot olisivat olleet jopa halvempi ratkaisu, sillä hevoset tarvitsivat todella suuria määriä rehua, joka piti myös kuljettaa sotatoimialueelle. Erään arvion mukaan, kolme tonnia tarvikkeita hevosilla kuljettaen, vaati kuusi tonnia rehua, eli kaksinkertaisesti kuljetettujen tarvikkeiden määrään nähden. Yhden hevosen / muulin päivittäinen rehuannos, painoi noin 7–10 kg. Kuorma-auton katsottiin myös olevan kolme kertaa nopeampi ja selkeästi kustannustehokkaampi. Katsottiin, että liikkeellä oleva saksalainen jalkaväkidivisioona tarvitsi vuorokaudessa noin 272 tonnia tarvikkeita. Näiden kuljettamiseen olisi tarvittu 100 kuorma-autoa tai vaihtoehtoisesti 3 000 hevosta.

Esimerkiksi tammikuun 1942 puolivälissä toimitettiin Oulun satamaan 7 500 tonnia kauraa ja 17 500 tonnia korsirehua. Helmikuussa toimitettiin sama määrä, mutta kuljetuksia jouduttiin lisäämään, veto- ja kantoeläinten määrän lisääntyessä.

Kiestingin suunnalla toimivalla saksalaisella XVIII vuoristoarmeijakunnalla oli käytössään noin 3 000 – 4 000 hevosta ja muulia. Näistä oli ajankohdasta riippuen noin 300–1 500 hevosta SS-Div. Nordin käytössä ja noin 2 3000 hevosta ja muulia, 7. vuoristodivisioonan käytössä. Rintamalla loukkaantuneita hevosia ja muuleja oli jatkuvasti hoidossa Kuusamossa. Loukkaantuneet hevoset hoidettiin Petäjäkankaan hevossairaalassa ja vietiin sieltä toipumaan SS-Lager Kuusamoon. Tästä johtuen korsirehua tarvittiin suuria määriä niin Kuusamossa, kuin Kiestingissäkin.

Saksan armeijan polttoainepula häiritsi saksalaisten sotatoimia, kaikilla rintamilla. Liittoutuneiden ilmapommitusten myötä, tilanne sodan kuluessa kokoajan paheni: Lue lisää: Saksan öljyntuotanto ja polttoainehuolto

Lähdeluettelo

• - 11. Heeres Feldbahnen - Heeresfeldbahnstrecken in Finnland 1942-1944, Alfred B. Gottwaldt, 1986
• - 29. Kenttäradan monet kasvot, Saksalaisten kenttärata 1942-1944 Hyrynsalmelta Kuusamoon, Jaakko Heikkinen, 1998
• - 152. Kansa Taisteli 5/1985, Saksalaisten lennokas kenttärata, Aaro Salmela
• - 500. Haastattelut, Aarre Kinnunen, 1985–2001

1.5.2002 15:11 (5.5.2023 06:22)