Focke-Wulf Fw 190 F-8

Yleistä

Saksalainen lentokonesuunnittelija Kurt Tank suunnitteli Focke-Wulf Fw 190 -hävittäjän, joka oli yksipaikkainen ja rakenteeltaan pääosin metallinen lentokone. Koneen ensilento tapahtui 1. kesäkuuta 1939. Fw 190 -konetyypistä kehitettiin useita muunnelmia, joiden ominaisuudet ja käyttötarkoitukset vaihtelivat. Näihin kuului myös Focke-Wulf Fw 190 F-8, joka oli erityisesti maataistelutehtäviin ja ilmarynnäköintiin suunniteltu hävittäjäpommittajaversio. Saksalaisessa sotilasilmailussa tällaisista tehtävistä käytettiin usein nimitystä Jagdbomber eli ”Jabo”.

Fw 190 F-8 otettiin käyttöön vuonna 1944, ja se oli yksi niistä konetyypeistä, joilla pyrittiin korvaamaan Junkers Ju 87 Stuka -syöksypommittajien kalustoa maataistelutehtävissä. Fw 190 -koneita valmistettiin useiden eri valmistajien tehtailla kaikkiaan arviolta noin 20 000 kappaletta. Näistä noin 4 000 oli F-8-mallia. Vuosina 1944–1945 Fw 190 F-8 -koneita valmistettiin muun muassa Aradon tehtaalla Warnemündessä.


Fw 190 F-8
Focke-Wulf Fw 190 F-8 Immolassa kesällä 1944.
Kuva: SA-kuva-arkisto, Helsinki.

Aseistus

Focke-Wulf Fw 190 F-8 aseistukseen kuului kaksi 20 mm MG 151/20 -konetykkiä, joiden tulinopeus oli noin 720 laukausta minuutissa. Tykkien lisäksi koneen moottorin yläpuolelle oli asennettu kaksi 13 mm MG 131 -konekivääriä, joiden tulinopeus oli noin 930 laukausta minuutissa. Lue lisää: MG 151/20

Pommikuorman kuljettamista varten lentokoneen rungon alapinnalle oli sijoitettu ETC 501 -pommiripustin ja siipien alle neljä ETC 50 -pommiripustinta. ETC 50 -ripustimiin voitiin kiinnittää esimerkiksi 50 kilogramman SC 50 -sirpalepommeja tai SD 50 -sirpalepommeja. Rungon alla olevaan ETC 501 -ripustimeen voitiin puolestaan kiinnittää suurempi, 250 kilogramman SC 250- tai SD 250 -pommi. Vaihtoehtoisesti ripustimeen voitiin asentaa 300 litran lisäpolttoainesäiliö, joka pidensi koneen toimintasädettä.

Moottori

Focke-Wulf Fw 190 -hävittäjissä käytettyjä 14-sylinterisiä BMW 801 TU -tähtimoottoreita valmisti Bayerische Motoren Werke (BMW). Moottorin teho oli noin 1 700 hevosvoimaa, ja sen avulla kone saavutti enimmillään noin 653 km/h nopeuden. Moottorin suorituskyky yhdistettynä lentokoneen aerodynaamiseen muotoiluun mahdollisti suuren syöksynopeuden, jota voitiin hyödyntää myös taistelutilanteissa esimerkiksi syöksystä poistumisen jälkeisessä nousussa. Moottorin tehoa voitiin lisäksi kasvattaa tilapäisesti vesi-metanoliruiskutuksen avulla, mikäli kyseinen järjestelmä oli käytössä. Näin moottorista saatiin lyhytaikaisesti käyttöön lisää tehoa.

Focke-Wulf Fw 190 tunnettiin lujasta rakenteestaan, joka paransi koneen kykyä kestää taisteluvaurioita. Myös moottori saattoi sietää tiettyjä osumia, vaikka vaurioiden vaikutus riippui niiden laadusta ja sijainnista. Fw 190 F-8 -version panssarointia vahvistettiin, sillä matalalla suoritettavissa maataistelutehtävissä koneet altistuivat usein vihollisen ilmatorjuntatulelle. Lisäksi koneessa käytettiin parannettua FuG 16 ZS -radiolaitteistoa, jonka tarkoituksena oli helpottaa yhteydenpitoa maajoukkoihin ja parantaa lentokoneen toimintaa osana maataistelujen kokonaisuutta.


Fw 190 F-8 Immola
Focke-Wulf Fw 190 F-8 Immolassa kesällä 1944.
Kuva: SA-kuva-arkisto, Helsinki.

Fw 190 F-8 alaversiot

  • • F-8/R-1, kuten F-8, mutta myöhemmin siivissä ETC 71 pommiripustimet
  • • F-8/R-2, kuten F-8, mutta siivissä 2 x MK 108 konetykkiä
  • • F-8/R-3, kuten F-8, mutta siivissä 2 x MK 103 konetykkiä
  • • F-8/U-1, pitkän matkan toiminta, 300 litran lisäpolttoainesäiliö
  • • F-8/U-2, torpedopommittaja
  • • F-8/U-13, yömaataistelukone
  • • F-8/R-14, torpedopommittaja
  • • F-8/R-15, torpedopommittaja, Bombentorpedo BT 1400
  • • F-8/R-16, torpedopommittaja, Bombentorpedo BT 700

Tuotanto

Focke-Wulf Fw 190 koneita valmistettiin sodan aikana useissa eri lentokonetehtaissa, ympäri Saksaa. Fw 190 koneita valmistivat seuraavat lentokonetehtaat:

  • • Focke-Wulf Werke, Marienburg
  • • Forcke-Wulf Werke, Tutow/Mecklenburg
  • • AGO-Werke, Oschersleben
  • • Fieseler, Kassel-Waldau
  • • Arado, Warnemünde (F-8 malli)

Vuosittaisissa tuotantoluvuissa on eritelty hävittäjien ja rynnäkkökoneiden tuotantoluvut.

  • • 1941 - 226 kpl
  • • 1942 - 1850 + 68 kpl
  • • 1943 - 2171 + 1183 kpl
  • • 1944 - 7488 + 4279 kpl
  • • 1945 - 1630 + 1104 kpl
Fw 190 F-8 Immolassa kesällä 1944
Focke-Wulf Fw 190 F-8 Immolassa kesällä 1944.
Kuva: SA-kuva-arkisto, Helsinki.

Tekniset tiedot

Focke-Wulf Fw 190 F-8
 
- tyyppi hävittäjäpommittaja
- moottori BMW 801 TU, 1700 hv
- nopeus (max) 653 km/h
- nousunopeus 716 m/min
- toimintakorkeus 10 300 m
- toimintamatka 900 km
- siipiväli 10,49 m
- kokonaispituus 8,84 m
- korkeus 3,96 m
- paino (tyhjä) 3 200 kg
- paino (lastattu) 4 900 kg
- aseistus 2 x 20mm MG 151/20E
- ammukset 500 ammusta
- aseistus 2 x 13mm MG 131
- ammukset 800 ammusta
- pommikuorma 250 kg + 4 x 50 kg
- radio FuG 16
 

Rypälepommit

Rypälepommi eli kasettipommi on lentokoneesta pudotettava kuorma-ammus, jonka ulkokuoren sisään on sijoitettu useita pienempiä tytärammuksia. Pommin kuori avautuu ilmassa, minkä seurauksena tytärammukset leviävät laajalle alueelle kohteen yläpuolella. Tytärammusten tyyppi vaihtelee aseen käyttötarkoituksen mukaan: ne voivat olla esimerkiksi sirpale-, ontelopanos- tai palovaikutteisia ammuksia.

Rypälepommien vaikutus perustuu ennen kaikkea niiden kykyyn kattaa laaja alue yhdellä pudotuksella. Niitä on käytetty erityisesti linnoittautumattoman jalkaväen, panssaroimattomien ajoneuvojen ja tykistöasemien kaltaisia maaleja vastaan. Muita tyypillisiä kohteita ovat olleet ajoneuvokolonnat, lentotukikohdat sekä erilaiset johto-, komento- ja huoltokeskukset. Aseen vaikutus riippuu muun muassa tytärammusten tyypistä, leviämisalueesta ja kohteen ominaisuuksista.

Rypälepommi
Saksalainen rypälepommi AB 250-2 - 40 x SD 4 HL.
Kuva: Bundesarchiv, BA-MA

Kuusamo-Kiestinki suunnalla

Focke-Wulf Fw 190 F-8 -hävittäjäpommittajia toimi Kiestingin suunnalla Pontsalenjoen lentotukikohdasta käsin 1. heinäkuuta 1944 alkaen, jolloin I/SG 5 siirtyi alueelle. Yksikkö kuului Rynnäkkölentorykmentti 5 (Schlachtgeschwader 5, SG 5), joka oli muodostettu 18. lokakuuta 1943 Nautsissa Stuka-lentoryhmän I/St.G. 5 pohjalta. I/SG 5 kalustoon kuului Fw 190 -koneita, joista F-8-malli oli tarkoitettu erityisesti maataistelutehtäviin.

Heinäkuussa 1944 yksikön vahvuuteen kuului kuusi Focke-Wulf Fw 190 A-3 -hävittäjää ja 30 Fw 190 F-8 -hävittäjäpommittajaa. Koko lentoryhmä ei kuitenkaan ollut samanaikaisesti sijoitettuna Pontsalenjoelle. Sen 1. lentue (1./SG 5) oli Immolassa 20. kesäkuuta ja 27. heinäkuuta 1944 välisen ajan, kun taas 2. lentue (2./SG 5) oli sijoitettuna Poriin heinäkuun puoliväliin saakka. Näin ollen I/SG 5 kalustovahvuus ei sellaisenaan kuvaa Pontsalenjoella tiettynä ajankohtana olleiden koneiden määrää. Fw 190 -lentokoneet poistuivat Pontsalenjoelta lopullisesti elokuussa 1944, kun Major Fritz Schröterin komentama I/SG 5 siirrettiin Pontsalenjoelta Smitteniin.

Lähdeluettelo

  • - The Luftwaffe 1939-1945, I/SG 5, url: https://ww2.dk, 3.9.2019
  • - Schlachtgeschwader 5, url: http://www.lexikon-der-wehrmacht.de, 3.9.2019
  • - Schlachtgeschwader 5, url: http://www.cieldegloire.com, 3.9.2019
  • - Fw 190 F, url: https://www.ww2-weapons.com, 3.9.2019
  • - Die Deutsche Luftrüstung 1933-1945, Heinz J. Nowarra
  • - Focke-Wulf Fw 190, url: https://en.wikipedia.org, 3.9.2019
  • - Die Deutsche Luftrüstung 1933-1945 Band 2, Heinz .J. Nowarra

12.12.2003 (9.10.2026 10:43)