Sota-ajan tapahtumat Kuusamo–Kiestinki suunnalla 1941–1944
Kuusamon
sotahistorian
tutkimusryhmä
Kansainvälinen sotahistorian tutkimusryhmä vuodesta 1999 alkaen...
Sotatoimialue
Kuusamo-Kiestinki
Sotatoimialueen tarkan esittelyn tarkoituksena on helpottaa lukijaa hahmottamaan tapahtumaympäristö aiempaa paremmin...
Joukko-osastot
Suomalaisten, saksalaisten ja neuvostoliittolaisten joukkojen lyhyet historiikit.
Taistelukalusto
Taistelukaluston esittely: lentokoneet, panssarivaunut, tykit, kranaatinheittimet, panssarintorjuntatykit, ilmatorjuntatykit ja käsiaseet.
Messerschmitt Bf 109 G-6
Yleistä
Messerschmitt Bf 109 G-6 oli aiemman G-2-mallin pohjalta kehitetty hävittäjäversio, jonka keskeisenä uudistuksena oli konekivääriaseistuksen tehostaminen. G-6-mallin tuotanto käynnistyi vuonna 1943. G-2-mallissa moottorin yläpuolelle sijoitetut kaksi 7,92 mm MG 17 -konekivääriä korvattiin kahdella 13 mm MG 131 -raskaskonekiväärillä. Suuremman kaliiperin aseet vaativat enemmän asennustilaa, minkä vuoksi moottorikatteen yläosaan tehtiin tunnusomaiset, ulkonevat suojakuvut. Muutos mahdollisti koneen tulivoiman kasvattamisen ilman, että sen perusrakennetta tarvitsi suunnitella kokonaan uudelleen. MG 131 -konekiväärin teknisiä ominaisuuksia ja toimintaperiaatetta käsitellään tarkemmin erillisessä asetta käsittelevässä osiossa. Lue lisää: 13mm MG 131
Bf 109 G -sarjan koneisiin kehitettiin lisäksi erilaisia Rüstsatz- ja Umrüst-Bausatz-muutossarjoja, joiden avulla koneiden aseistusta ja muita varusteita voitiin mukauttaa operatiivisten tarpeiden mukaan. Näihin kuuluivat muun muassa sirpalepommien ja rakettien kiinnittämiseen tarkoitetut ripustimet sekä siipien alle asennettavat 20 mm tykeillä varustetut asekotelot. Jälkimmäiset kasvattivat hävittäjän tulivoimaa huomattavasti, mutta lisäsivät samalla ilmanvastusta ja koneen massaa. Tämän seurauksena koneen huippunopeus ja ketteryys heikkenivät, mikä saattoi asettaa sen epäedulliseen asemaan lähitaistelussa. Lisäaseistuksen käyttö edellytti siten kompromissia tulivoiman ja lento-ominaisuuksien välillä. Lue lisää: MG 151/20
Messerschmitt Bf 109 G-6, JG 27.
Kuva: Bundesarchiv, CC-BY-SA 3.0
Lisätehoja GM-1 ja MW50 -laitteilla
Messerschmitt Bf 109 -hävittäjän moottoritehoa voitiin kasvattaa tilapäisesti erilaisilla tehonlisäysjärjestelmillä, joista keskeisimpiä olivat MW 50 ja GM-1. Näiden järjestelmien toimintaperiaatteet poikkesivat toisistaan, mutta niiden yhteisenä tavoitteena oli parantaa moottorin suorituskykyä erityisesti tilanteissa, joissa tarvittiin hetkellistä lisätehoa.
MW 50 -järjestelmässä käytettiin metanolin ja veden seosta, joka koostui 50-prosenttisesti metanolista, 49,5-prosenttisesti vedestä ja 0,5-prosenttisesti suojaöljystä. Seos varastoitiin 11,8 litran säiliöön, josta se ruiskutettiin ahtimen ilmanottoon. Veden haihtuminen alensi ahtoilman lämpötilaa, mikä mahdollisti suuremman ahtopaineen käytön ja siten moottorin tehon kasvattamisen. Metanoli puolestaan paransi seoksen ominaisuuksia ja vähensi nakutuksen riskiä. Järjestelmän avulla saavutettava tehonlisäys riippui moottoriversiosta ja käyttöolosuhteista, mutta sen vaikutus saattoi olla huomattava. Käyttöaika oli kuitenkin rajallinen, ja järjestelmää voitiin käyttää tyypillisesti enintään noin kymmenen minuutin ajan yhtäjaksoisesti.
GM-1-järjestelmä perustui puolestaan typpioksiduulin (N₂O) käyttöön. Ainetta kutsutaan arkikielessä usein ilokaasuksi, ja sen saksankieliseen nimitykseen perustui järjestelmästä käytetty lempinimi Haha-Gerät. Typpioksiduuli mahdollisti moottorin suorituskyvyn parantamisen erityisesti suurilla lentokorkeuksilla, joissa ilman happipitoisuuden aleneminen rajoitti moottorin tehoa. Järjestelmästä vapautuva happi tuki polttoaineen palamista ja mahdollisti tehon säilyttämisen korkeammalla kuin ilman tehonlisäysjärjestelmää. MW 50 ja GM-1 täydensivät siten toisiaan: MW 50 soveltui erityisesti tehon kasvattamiseen matalilla ja keskisuurilla korkeuksilla, kun taas GM-1 keskeinen käyttökohde oli suorituskyvyn parantaminen korkealla lennettäessä.
Tekniset tiedot
Messerschmitt Bf 109 G-6
- tyyppi
hävittäjä
- moottori
DB 605 A1 v12
- lentoonlähtöteho
1 475 hv
- teho (tst-teho)
1 250 hv
- nopeus (max)
530 km/h (pinnassa)
- nopeus (max)
650 km/h (6,4 km kork.)
- nousunopeus
17,0 m/min
- toimintakorkeus
12 200 m
- toimintamatka
550 km
- siipiväli
9,92 m
- kokonaispituus
8,94 m
- korkeus
2,59 m
- paino (tyhjä)
2 268 kg
- paino (lastattu)
3 196 kg
- siipikuormitus
195 kg/m2
- aseistus
2 x 13mm MG 131
2 x 20mm MG 151/20
1 x MG 252/20
- pommikuorma
1 x 250 kg / 4 x 50 kg
-
2 x WGr.21 -raketit
- radio
-
- käyttöönotto
16.3.1944
Messerschmitt Bf 109 G-6
Tuotanto
Messerschmitt Bf 109 -hävittäjiä valmistettiin vuosina 1936–1945 yhteensä arviolta 33 984 kappaletta. Konetyypin G-sarjan tuotanto alkoi vuonna 1942 ja jatkui toisen maailmansodan loppuun saakka. G-sarjan kokonaistuotantomääräksi arvioidaan noin 23 000 konetta, mikä teki siitä yhden Bf 109 -perheen merkittävimmistä tuotantoversioista. G-2-alamallia valmistettiin toukokuun 1942 ja helmikuun 1943 välisenä aikana yhteensä 1 587 kappaletta. G-6-alamallin tuotanto käynnistyi helmikuussa 1943, ja saman vuoden elokuuhun mennessä koneita oli valmistettu jo yli 5 000 kappaletta. Kaikkiaan G-6-mallin eri versioiden tuotantomääräksi on arvioitu noin 12 000 konetta. Tuotantoluvut havainnollistavat G-sarjan keskeistä asemaa Saksan hävittäjäkaluston täydentämisessä sodan keskivaiheilla ja loppupuolella.
Bf 109 -hävittäjän valmistuskustannuksiksi on ilmoitettu noin 70 000 valtakunnanmarkkaa (Reichsmark, RM), josta moottorin osuus oli noin 47 000 RM. Moottori muodosti siten merkittävän osan koneen kokonaiskustannuksista. Vuonna 1944 Bf 109 F-4 -mallin hinnaksi ilmoitettiin noin 56 000 RM, ja sen valmistamiseen tarvittiin arviolta 7 000 miestyötuntia. Vertailukohteena Focke-Wulf Fw 190 A-8 hinnaksi ilmoitettiin samana vuonna noin 56 600 RM. Näiden lukujen perusteella koneiden ilmoitetut yksikköhinnat olivat lähellä toisiaan. Valmistuskustannusten ja työmäärän vertailussa on kuitenkin huomioitava, että hinnat saattoivat vaihdella tuotantopaikan, valmistusajankohdan, konemallin ja käytettyjen laskentaperusteiden mukaan.
Pohjois-Suomessa koneita nähtiin Jagdgescwader 5 "Eismeerjäger" lentorykmentin käytössä. JG 5 tukeutui osin Pontsalenjoen lentotukikohtaan vuosina 1943–1944.
BF 109 G-6 Suomen ilmavoimissa
Suomen ilmavoimat hankki tammikuussa 1944 Saksasta 30 Messerschmitt Bf 109 G-6 -hävittäjää. Hankintoja täydennettiin myöhemmin 82 lisäkoneella, mikä vahvisti merkittävästi Suomen hävittäjäkalustoa jatkosodan loppuvaiheessa. Bf 109 -hävittäjät osoittautuivat keskeiseksi osaksi Suomen ilmavoimien torjuntakykyä. Vuosina 1943–1944 suomalaislentäjien Bf 109 -hävittäjillä saavuttamaksi ilmavoittojen määräksi on ilmoitettu 663, kun taas omien koneiden tappioiksi on esitetty 32 konetta. Luvut kuvaavat konetyypin merkitystä Suomen ilmavoimien operatiivisessa toiminnassa.
Lähdeluettelo
- The Luftwaffe 1939-1945, I/SG 5, url: https://ww2.dk, 3.9.2019
- Die Deutsche Luftrüstung 1933-1945, Heinz J. Nowarra
- Die Deutsche Luftrüstung 1933-1945 Band 2, Heinz .J. Nowarra
- Messerschmitt Bf 109 ja Saksan sotatalous, Hannu Valtonen
- Waffen-Arsenal, Messerschmitt Bf 109 im Einsatz, Fritz Zobel und Maria Mathmann