Messerschmitt Bf 109 G-2

Yleistä

Messerschmitt Bf 109 G-2 oli Saksan Luftwaffen käyttämä yksipaikkainen, yksimoottorinen hävittäjälentokone ja yksi Bf 109 -konetyypin keskeisistä G-sarjan tuotantoversioista. G-sarja tunnetaan yleisesti nimellä Gustav. Se kehitettiin vastaamaan sodan aikana muuttuneita suorituskyky- ja aseistusvaatimuksia. Bf 109 G-2 suunniteltiin vuoden 1942 aikana, jolloin Bf 109 -hävittäjien käyttöalue oli laajentunut Euroopan lisäksi Pohjois-Afrikkaan ja itärintamalle.

Messerschmitt AG aloitti Bf 109 G-2 version sarjavalmistuksen 23.1.943. Koneessa oli Daimler-Benzin valmistama, uusi suurempi ja samalla tehokkaampi DB 605 -sarjan moottori. Tehokkaampi moottori paransi koneen nopeutta, mutta lisääntyneen painon myöstä siitä tuli Bf 109 F -mallia kömpelömpi. Bf 109 G-2:n suorituskyky perustui siis erityisesti sen suureen moottoritehoon suhteessa koneen massaan. Suurin nopeus oli käyttöolosuhteista riippuen yli 650 kilometriä tunnissa, ja koneen nousukyky oli aikakauden hävittäjille kilpailukykyinen. Koneen suorituskyky kuitenkin vaihteli huomattavasti muun muassa korkeuden, kuormituksen ja polttoainemäärän mukaan. Bf 109:n suhteellisen pieni siipipinta-ala mahdollisti hyvän suorituskyvyn suurilla nopeuksilla, mutta asetti samalla vaatimuksia koneen käsittelylle erityisesti pienillä nopeuksilla.

G-2 mallissa oli edelleen moottorin yläpuolelle asennetut 7.92mm MG 17 -konekiväärit, kuten Bf 109 F-mallissakin. Lisäksi G-2 -mallissa oli edelleen moottorin läpi potkurin navan kautta ampuva 20 millimetrin MG 151/20 -tykki. Aseiden sijoittaminen lähelle koneen pituusakselia paransi ampumisen tarkkuutta ja vähensi tarvetta erilliselle tähtäyksen kompensoinnille.

Moottorin yläpuolelle sijoitetut MG 17 -konekiväärit korvattiin tehokkaammilla 13mm MG 131 -konekivääreillä, vasta seuraavassa mallissa, Bf 109 G-6. Raskaammat konekiväärit vaativat myös enemmän tilaa, joten moottorin kuomuun jouduttiin valmistamaan kuplamalliset ulokkeet.

Bf 109 G-2 versiot

• • G-2/Trop, kuumiin olosuhteiseen tarkoitettu versio
• • G-2/R-1, pitkän matkan hävittäjäpommittaja, ETC 500/IXb pommiripustin, 2 x 300 l pa-säiliöt
• • G-2/R-2, tiedustelukone, valokuvausvarustus
• • G-2/R-3, hävittäjäkone, 300 litran lisäpolttoainetankilla varustettuna
• • G-2/R-4, tiedustelukone, GM 1 -varustus
• • G-2/R-6, hävittäjä, jossa siipien alla MG 151/20 tykit
• • G-2/U2, hävittäjä, Me P6

Tekniset tiedot

Tuotanto

Bayerische Flugzeugwerken palveluksessa työskennelleet Willy Messerschmitt (1898–1978) ja Robert Lusser (1899–1969) suunnittelivat hävittäjäkoneen, jonka keskeisinä tavoitteina olivat alhaiset valmistuskustannukset ja nopea tuotettavuus. Tuotantotaloudelliset tavoitteet heijastuivat myös koneen rakenteellisiin ratkaisuihin ja suunniteltuun käyttöikään. Tuotantokoneiden moottoreille määriteltiin tekniseksi käyttöiäksi ainoastaan 200 lentotuntia, ja sadan lentotunnin jälkeen moottorille oli määrä suorittaa perusteellinen huolto. Rungon suunnitelluksi käyttöiäksi puolestaan ilmoitettiin 450 lentotuntia. Jo 50 lentotunnin jälkeen rakenteen kerrotaan kuitenkin menettäneen jäykkyyttään siinä määrin, että koneen huippunopeus saattoi laskea jopa 50 km/h. Käytännössä rungon käyttöiän on arvioitu jääneen enintään noin 300 lentotuntiin. Tällaisilla käyttöikärajoituksilla oli kuitenkin rajallinen merkitys koneen operatiivisessa käytössä, sillä yksittäisellä Bf 109 -hävittäjällä ehdittiin keskimäärin suorittaa alle kymmenen taistelulentoa. Koneen tunnetuimpiin rakenteellisiin heikkouksiin kuuluivat laskutelineet, joiden rakenne ja sijoitus tekivät niistä alttiita vaurioille erityisesti laskeutumisen yhteydessä. Laskutelinevaurioiden seurauksena menetettiin huomattava määrä koneita.³⁵²

Bf 109 -hävittäjän tuotannon tehostamista ja liukuhihnatuotantoon siirtymistä hidasti osaltaan tarkoitukseen soveltuvien tehdas- ja kokoonpanotilojen puute. Merkittävimpiin kokoonpanokeskuksiin kuuluivat Regensburg ja Leipzig, joiden hallitilojen pinta-ala oli kummassakin noin 4 000 m², sekä Wiener Neustadt, jossa käytettävissä oli noin 8 100 m² kokoonpanotila. Liukuhihnatuotantoon siirtyminen tehosti valmistusprosessia merkittävästi ja vähensi tarvittavan työajan noin 60 prosenttiin aiemmasta. Tuotantomenetelmien kehittäminen oli siten keskeinen keino kasvattaa valmistusmääriä ja vastata kasvavaan hävittäjäkoneiden kysyntään.

Tuotantoon vaikuttivat merkittävästi myös liittoutuneiden strategiset pommitukset, jotka häiritsivät lentokoneteollisuuden ja sen alihankintaverkoston toimintaa. Esimerkiksi Daimler-Benz DB 605 -moottoreiden valmistukseen osallistunut Genshagenin tehdas kärsi huomattavia vaurioita elokuussa 1944. Pommitusten jälkeen tuotantokapasiteetin kerrotaan laskeneen noin 40 prosenttiin aiemmasta tasostaan. Tuotannon jatkuvuuden turvaamiseksi tehdastoimintoja siirrettiin tämän jälkeen muun muassa Neckar-Elzin alueen kipsikaivokseen. Lokakuussa 1944 DB 605 -moottoreiden valmistuksen keskeiseksi pullonkaulaksi muodostui kampiakselien riittämätön saatavuus. Tapaus havainnollistaa, kuinka ilmapommitukset, tuotantolaitosten hajauttaminen ja yksittäisten komponenttien saatavuus vaikuttivat Saksan hävittäjätuotannon tehokkuuteen sodan loppuvaiheessa.

Messerschmitt Bf 109 -hävittäjiä valmistettiin vuosina 1936–1945 yhteensä arviolta 33 984 kappaletta. Konetyypin G-sarjan tuotanto käynnistyi vuonna 1942 ja jatkui toisen maailmansodan loppuun saakka. G-sarjaa valmistettiin yhteensä noin 23 000 kappaletta, joten se muodosti merkittävän osan Bf 109 -hävittäjien kokonaistuotannosta. G-2-alamallia valmistettiin toukokuun 1942 ja helmikuun 1943 välisenä aikana 1 587 kappaletta. Helmikuussa 1943 alkanut G-6-mallin tuotanto puolestaan kasvoi nopeasti, ja elokuuhun 1943 mennessä kyseistä alamallia oli valmistettu yli 5 000 kappaletta. Eri lähteissä G-6-mallin ja sen muunnelmien yhteenlasketuksi tuotantomääräksi on esitetty noin 12 000 konetta.

Bf 109 -hävittäjän valmistuskustannusten on arvioitu olleen noin 70 000 valtakunnanmarkkaa (Reichsmark, RM), josta moottorin osuus oli noin 47 000 RM. Vuonna 1944 Bf 109 F-4 -mallin hinnaksi ilmoitettiin noin 56 000 RM, ja sen valmistukseen kului arviolta 7 000 miestyötuntia. Vertailun vuoksi samana vuonna valmistetun Focke-Wulf Fw 190 A-8 hinnaksi ilmoitettiin noin 56 600 RM. Näiden lukujen perusteella koneiden ilmoitetut valmistuskustannukset olivat lähellä toisiaan, vaikka niiden rakenteelliset ratkaisut ja valmistusprosessit poikkesivat toisistaan.

Saksan lentokoneteollisuuden tuotantojärjestelmää uudistettiin merkittävästi vuoden 1943 alusta lähtien, jolloin varusteluministeri Albert Speerin johdolla pyrittiin tehostamaan sotatarviketuotantoa. Lentokonetehtaissa käsityövaltaisia valmistusmenetelmiä korvattiin entistä järjestelmällisemmällä sarja- ja liukuhihnatuotannolla. Uudistusten ansiosta myös Bf 109 -hävittäjien valmistukseen tarvittava aika väheni huomattavasti: sen on esitetty laskeneen noin 53 prosenttiin alkuperäisestä. Tuotantomenetelmien kehittäminen mahdollisti siten valmistusmäärien kasvattamisen ilman, että työvoiman ja tuotantoresurssien tarve olisi kasvanut samassa suhteessa.⁵⁵

Bf 109 -hävittäjien kokonaistuotantomäärästä on esitetty myös toisistaan poikkeavia arvioita. Erään arvion mukaan koneita valmistettiin yhteensä 30 573 kappaletta, joista 28 103 vastaanotettiin Luftwaffen käyttöön. Ero korkeampaan, noin 33 984 koneen tuotantoarvioon saattaa selittyä laskentaperusteiden, tilastointikäytäntöjen tai mukaan luettujen tuotantoversioiden eroilla. Bf 109 merkitys Saksan sotilasilmailulle oli joka tapauksessa huomattava: Saksan hävittäjätuotannon kokonaismääräksi on esitetty noin 53 729 konetta, joten Bf 109 muodosti siitä erittäin suuren osuuden. Hävittäjätyypin pitkä tuotantokausi, lukuisat alamallit ja laaja valmistusverkosto tekivät siitä yhden Saksan ilmavoimien keskeisimmistä konetyypeistä toisen maailmansodan aikana.

Kuusamo–Kiestinki suunnalla

Messerschmitt Bf 109 G-2 hävittäjiä nähtiin Kuusamo–Kiestinki suunnalla 1943–1944, kun II/JG 5 ja III/JG 5 tukeutuivat ajoittain Pontsalenjoen lentotukikohtaan (Fliegerhorst Pontsalenjoki). Lue lisää: Fliegerhorst Pontsalenjoki

Messerschmitt Bf 109 G-2 Suomen ilmavoimissa

Suomen ilmavoimat osti 12 uutta ja 14 peruskorjattua Bf 109 G-2 hävittäjää ja ne toimitettiin Suomeen maalis-toukokuussa 1943. Lisäksi myöhemmin saatiin vielä 19 G-2 konetta.

Lähdeluettelo

• - Die Deutsche Luftrüstung 1933-1945, Heinz J. Nowarra
• - Die Deutsche Luftrüstung 1933-1945 Band 2, Heinz .J. Nowarra
• - Messerschmitt Bf 109 ja Saksan sotatalous, Hannu Valtonen

12.5.2004 (9.10.2026 08:38)