Messerschmitt Bf 109 F-4"

Yleistä

Saksan ilmavoimat (Luftwaffe) sai ensimmäiset Messerschmitt Bf 109 F-4 -hävittäjät käyttöönsä kesällä 1941. Bf 109 F -sarja poikkesi edeltäneestä E-sarjasta erityisesti keulan rakenteen ja aerodynaamisen muotoilun osalta. Koneessa käytettiin uutta VDM 9-11207A -potkuria, jonka lavat olivat hieman aiempaa leveämmät ja halkaisijaltaan noin 10 cm pienemmät, yhteensä noin kolme metriä. Myös potkurin suojakupu eli spinneri oli uudistettu, minkä seurauksena koneen kokonaispituus kasvoi noin 22 cm. Rungon vasempaan kylkeen oli lisäksi sijoitettu pyöreä huoltoluukku, jonka kautta voitiin tarkastaa magneettikompassi. Myös ohjaamon rakennetta ja muotoilua oli uudistettu merkittävästi. Yksi keskeisimmistä muutoksista koski aseistusta: siipiin sijoitetuista aseista luovuttiin, ja niiden sijaan koneen aseistuksen painopiste siirtyi moottorin läpi ampuvaan tykkiin.

Bf 109 F-4 -mallissa käytettiin pääasiassa Daimler-Benz DB 601 E -moottoria, joka oli suunniteltu käytettäväksi 87-oktaanisella lentobensiinillä. Osaan koneista asennettiin kuitenkin DB 601 N -moottori, joka oli optimoitu suorituskykyyn suuremmilla lentokorkeuksilla ja jonka polttoaineena käytettiin 96/100-oktaanista lentobensiiniä. DB 601 E -moottorin yhtenä heikkoutena oli sen taipumus ylikuumentua tietyissä käyttöolosuhteissa. Saksalaisessa lentobensiinissä käytettiin yleisesti 87-oktaanista polttoainetta, ja korkeamman oktaaniluvun polttoaineiden saatavuuteen vaikuttivat muun muassa polttoaineen valmistustekniikka ja käytettävissä olleet lisäaineet. Toisin kuin monissa muissa maissa, Saksassa tetraetyylilyijyä (TEL) ei käytetty lentobensiinin oktaaniluvun nostamiseen samalla tavoin. Sen sijaan polttoaineen valmistuksessa hyödynnettiin muun muassa bentsolia eli bentseenipitoista hiilivetyseosta. Tetraetyylilyijyn käyttö olisi mahdollistanut oktaaniluvun nostamisen tehokkaasti jo suhteellisen pienillä lisäainemäärillä, mutta sen saatavuuteen ja käyttöön liittyi myös teknisiä ja tuotannollisia rajoitteita.

Koneessa oli lisäksi ripustimet, jotka mahdollistivat 300 litran pudotettavan lisäpolttoainetankin käyttämisen. Ripustimiin voitiin myös kiinnittää joko 250 kg:n lentopommi tai vaihtoehtoisesti neljä 50 kg:n pommia. Jos kone varustettiin lentopommein, oli sen nimike Bf 109 F-4/B. Koneen aseistuksena oli kaksi 7.92mm MG 17 konekivääriä ja 20 mm MG 151/20 konetykki. Lue lisää: MG 151/20

GM-1

Messerschmitt Bf 109 F-4 -hävittäjään oli mahdollista asentaa GM-1-tehonlisäysjärjestelmä, jonka avulla DB 601 E -moottorin tehoa voitiin kasvattaa noin 250–280 hevosvoimalla järjestelmän käyttöolosuhteista riippuen. Järjestelmä perustui typpioksiduulin (N₂O) käyttöön, jonka avulla moottorin suorituskykyä voitiin parantaa erityisesti suurilla lentokorkeuksilla. GM-1-järjestelmän käyttö saattoi kasvattaa koneen huippunopeutta jopa noin 100 km/h tietyissä olosuhteissa. Järjestelmä tarjosi siten lentäjälle tilapäisen suorituskykyedun, jota voitiin hyödyntää esimerkiksi vihollishävittäjän takaa-ajosta irtautumiseen. Sen taktinen merkitys korostui tilanteissa, joissa nopeuden nopea kasvattaminen oli ratkaisevaa vihollisen saavuttaman etulyöntiaseman menettämiseksi.

Bf 109 vai Me 109

Kirjallisuudessa Messerschmitt Bf 109 -hävittäjästä käytetään kahta erilaista lyhennettä: Bf 109 ja Me 109. Nimitysten vaihtelu liittyy koneen valmistajan nimenmuutokseen. Koneen päävalmistaja Bayerische Flugzeugwerke (BFW) muutti nimensä syyskuussa 1938 Messerschmitt AG, minkä myötä yhtiön tunnukseksi tuli Me. Tästä huolimatta Saksan ilmavoimat (Luftwaffe) ja valtakunnan ilmailuministeriö (Reichsluftfahrtministerium, RLM) jatkoivat Bf-tunnuksen käyttöä toisen maailmansodan loppuun saakka. Käytäntöä selittää se, että Bf 109 oli alun perin Bayerische Flugzeugwerken suunnittelema ja kehittämä konetyyppi, eikä yhtiön nimenmuutos johtanut sen alkuperäisen tyyppitunnuksen vaihtamiseen.

Bf-tunnuksella tunnettiin useita muitakin Bayerische Flugzeugwerken suunnitteluprojekteja. Näihin kuuluivat muun muassa Bf 108, Bf 110, Bf 161, Bf 162, Bf 163 ja Bf 165. Näin ollen nimitykset Bf 109 ja Me 109 viittaavat samaan hävittäjätyyppiin, mutta Bf 109 vastaa paremmin Saksan virallisessa sotilasilmailussa vakiintunutta tyyppimerkintää.

F-sarjan versiot

• • Bf 109 F/R1, MG151 siipitykkikotelo
• • Bf 109 F/R2, Rb 20/30 kamera, ei radiota
• • Bf 109 F/R3, Rb 50/30 kamera, ei radiota
• • Bf 109 F/R4, Rb 75/30 kamera, ei radiota
• • Bf 109 F/R5, 300 litran pudotettava lisäpolttoainesäiliö
• • Bf 109 F/R6, ETC 500 pommiripustin
• • Bf 109 F/R8, Rb 50/30 tai Rb 75/50 ja FuG16 radio
• • Bf 109 F/U1, MG17:sta tilalle MG131

Alatyyppien merkinnöissä R-kirjain tulee sanasta Rüstsatz = lisävarustesarja ja U-kirjain sanasta Umrüstsatz = muunnossarja.

Kamerat

Tiedustelutehtäviin tarkoitetut Rb 50/30- ja Rb 75/30 -kamerat asennettiin paikoilleen ohjaamon kautta. Pienikokoisemmat 12,5/7 × 9 -kamerat puolestaan asennettiin rungon vasemmalla sivulla sijaitsevan huoltoluukun kautta.

Tekniset tiedot

Vertailu Bf 109 F-4 vastaan Fw 190 A

Messerschmitt Bf 109 F-4 keskeisiin suorituskykyominaisuuksiin kuului erinomainen nousunopeus, jossa se saattoi saavuttaa jopa Focke-Wulf Fw 190 A paremman suorituskyvyn. Bf 109 F-4 huippunopeus jäi kuitenkin hieman Fw 190 A vastaavaa arvoa pienemmäksi. Bf 109 F-4 oli varustettu Daimler-Benz DB 601 E -moottorilla, jonka enimmäisteho oli noin 1 350 hevosvoimaa.

Fw 190 A etuna olivat puolestaan rakenteellinen kestävyys, hyvät lento-ominaisuudet tietyissä kaartotilanteissa sekä kevyemmiksi koetut ohjaimet. Lisäksi sen aseistusta pidettiin tehokkaana. Koneiden valmistuskustannuksissa oli huomattava ero: Fw 190 A valmistaminen maksoi arviolta noin kaksi kertaa enemmän kuin Bf 109 F-4. Aerodynaamisilta ominaisuuksiltaan Bf 109 F-4 oli pitkälle kehitetty ja vastukseltaan pieni hävittäjä, kun taas Fw 190 A rakenteelliset ratkaisut soveltuivat paremmin sarjatuotantoon. Koneiden erot kuvastivat siten kahta erilaista suunnittelullista lähestymistapaa, joissa painotettiin osittain eri tavoin lentosuorituskykyä, taistelunkestävyyttä, aseistusta ja valmistettavuutta.

Tuotanto

Messerschmitt Bf 109 hävittäjiä valmistettiin vuosien 1936–1945 välisenä aikana kaikkiaan 33 984 kpl. Bf 109 hävittäjän valmistuskustannukset olivat noin 70 000 RM, josta moottori oli kallein yksittäinen osakokonaisuus, 47 000 RM. Vuonna 1944 Bf 109 F-4 maksoi 56 000 RM ja valmistukseen kului noin 7 000 miestyötuntia. Vastaavasti Focke-Wulf Fw 190 A-8 maksoi 56 600 RM.

Kuusamo–Kiestinki suunnalla

Messserschmitt Bf 109 F-4 hävittäjiä nähtiin Kuusamo-Kiestinki suunnalla, lähinnä Jagdgeschwader 5:n (JG 5) laivueissa. II -ja III/JG 5 toimivat ajoittain myös Pontsalenjoen lentotukikohdassa.

Lähdeluettelo

• - The Luftwaffe 1939-1945, I/SG 5, url: https://ww2.dk, 3.9.2019
• - Die Deutsche Luftrüstung 1933-1945, Heinz J. Nowarra
• - Die Deutsche Luftrüstung 1933-1945 Band 2, Heinz .J. Nowarra
• - Messerschmitt Bf 109 ja Saksan sotatalous, Hannu Valtonen

12.5.2004 (9.10.2026 08:31)