Sota-ajan tapahtumat Kuusamo–Kiestinki suunnalla 1941–1944
Kuusamon
sotahistorian
tutkimusryhmä
Kansainvälinen sotahistorian tutkimusryhmä vuodesta 1999 alkaen...
Sotatoimialue
Kuusamo-Kiestinki
Sotatoimialueen tarkan esittelyn tarkoituksena on helpottaa lukijaa hahmottamaan tapahtumaympäristö aiempaa paremmin...
Joukko-osastot
Suomalaisten, saksalaisten ja neuvostoliittolaisten joukkojen lyhyet historiikit.
Taistelukalusto
Taistelukaluston esittely: lentokoneet, panssarivaunut, tykit, kranaatinheittimet, panssarintorjuntatykit, ilmatorjuntatykit ja käsiaseet.
Sd.Kfz.7/1 (2cm Flakvierling 38)
Yleistä
Saksalaiset kehittivät vuonna 1940 neliputkisen ilmatorjuntatykin 2cm Flakvierling 38. Aseessa oli samalle tykkialustalle sijoitettu neljä 2cm Flak 38 -tykinputkea. Tykin ampumasektori oli 360 astetta ja korotuskulma −10°–+100°. Maksimikantama oli noin 2 000 metriä, ja neljän putken yhteenlaskettu teoreettinen tulinopeus oli 800–1 800 laukausta minuutissa. Käytännön tulinopeus jäi kuitenkin tätä pienemmäksi, noin 800 laukaukseen minuutissa, sillä jokainen tykinputki käytti omaa 20 ammuksen lipastaan, joka oli vaihdettava käsin.
2cm Flakvierling 38 -ilmatorjuntatykkejä asennettiin myös ajoneuvoalustoille. Yksi merkittävimmistä ratkaisuista oli tykin asentaminen Sd.Kfz.7/1-puolitelavetäjän lavalle. Ajoneuvon perustana oli maastokelpoinen Sd.Kfz.7 (Sonderkraftfahrzeug 7), jota käytettiin tavallisesti raskaiden tykkien vetäjänä. Sen tehtävänä oli muun muassa vetää 8.8cm Flak 37 -ilmatorjuntatykkiä tai vaihtoehtoisesti 15cm s.F.H.18 -kenttähaupitsia.
Sd.Kfz.7/1-muunnoksessa puolitelavetäjän lavalle asennettiin vuonna 1940 kehitetty neliputkinen 2cm Flakvierling 38. Aseen neljän tykinputken muodostaman suuren tulinopeuden tarkoituksena oli muodostaa lentävän maalin lentoradalle tiheä tulipeite ja siten kasvattaa osumatodennäköisyyttä. Ase soveltui erityisesti matalalla lentävien ilma-alusten torjuntaan. Sen korkea tulinopeus teki siitä käyttökelpoisen myös maamaaleja vastaan, erityisesti heikosti panssaroituja tai panssaroimattomia kohteita vastaan.
Sd.Kfz.7/1 + 2cm Flakvierling 38.
Tuotanto
2cm Flakvierling 38 ilmatorjuntatykkejä valmistivat; Auto-Union-Werk Chemnitz, Bentelerwerk Bielefeld ja Ostmarkwerk Wien. Tykin eri variaatioiden kokonaistuotanto oli 4 028 kpl. Näistä 2 372 valmistettiin vedettävinä kenttälavettisena (Sd.Ah.52 traileri) ja 1 546 kpl kiinteänä. Lue lisää:
2cm Flakvierling 38 ilmatorjuntatykki
Kiinteälavettisia 2cm Flakvierling 38 -ilmatorjuntatykkejä sijoitettiin muun muassa panssarijuniin, aluksiin sekä Berliiniin rakennettuihin suuriin teräsbetonisiin ilmatorjuntatorneihin (Flakturm). Yhden tykin valmistushinta oli noin 20 000 RM. Tykkejä asennettiin myös erilaisille ajoneuvoalustoille, kuten Sd.Kfz.7/1-puolitelavetäjään sekä keskiraskaan Pz.Kpfw.IV panssarivaunun alustalle, jolle rakennettiin Wirbelwind-ilmatorjuntavaunu.
Sd.Kfz.7/1 puolitelavetäjän perään voitiin kytkeä Sonderanhänger 56 (Sd.Ah.56) -perävaunu, jossa kuljetettiin ilmatorjuntatykin ampumatarvikkeita sekä muuta tarvittavaa varustusta.
Ensimmäiset 100 Sd.Kfz.7/1-ajoneuvoa valmistettiin huhtikuun 1940 ja kesäkuun 1941 välisenä aikana. Tämän jälkeen tuotanto jatkui keskimäärin kymmenen ajoneuvon kuukausivauhdilla aina joulukuuhun 1944 saakka. Sd.Kfz.7/1:stä valmistettiin kaksi pääasiallista versiota: panssaroimaton vuoden 1943 malli ja panssaroitu vuoden 1944 malli. Panssaroidussa versiossa ajoneuvon ohjaamo oli suojattu 8 mm:n vahvuisilla panssarilevyillä.
Suomen armeijalla ei ollut käytössään 2cm Flakvierling 38 ilmatorjuntatykkejä. Kiestingin suunnalla taistelleella saksalaisella SS-vuoristodivisioona Nordilla (SS-Gebirgs-Division Nord) oli puolestaan käytössään kaksi kyseistä asetta. Ne saatiin syyskuussa 1942, ja ne olivat käytössä sodan loppuun saakka. Tykit oli asennettu Sd.Kfz.7/1 puolitelavetäjien alustoille. Ajoneuvot edustivat panssaroimatonta, niin sanottua varhaista mallia.
Aluksi Flakvierling-ajoneuvot kuuluivat 3. patterin (3./SS-Flak.Abt. Nord) kalustoon. Organisaatiomuutoksen myötä ne siirrettiin 4. patterin (4./SS-Flak.Abt. 6) alaisuuteen, jolloin käytössä olevien ilmatorjunta-ajoneuvojen määrä kasvoi neljään.400
Näitä ilmatorjunta-ajoneuvoja käytettiin varmuudella myös maamaaleja vastaan 20. syyskuuta 1944, jolloin motissa ollut I/SS-G.J.R.11 ”RH” -jälkijoukko murtautui SS-Hauptsturmführer G. Degenin johdolla ulos saartorenkaasta. Neuvostoliiton 205. kivääridivisioona oli onnistunut saartamaan Kiestingin suunnalta vetäytyneen XVIII vuoristoarmeijakunnan (XVIII.(Geb.)A.K.) jälkijoukkona toimineen SS-pataljoonan lähellä Suomen rajaa.
Saksalaiset käyttivät näitä suuren tulinopeuden omaavia ilmatorjunta-ajoneuvoja murtautuessaan vihollisen saartorenkaan läpi. Ulosmurtautuminen onnistui huomattavassa määrin ajoneuvojen tarjoaman tulituen ansiosta, vaikka saksalaiset kärsivät taistelun aikana myös tappioita.
Sd.Kfz.7/1 + 2cm Flakvierling 38 Kiestingin suunnalla, 4./SS-Flak.Abt. Nord käytössä. Kuva: Bundesarchiv BA-MA 105-1109-37