Sd.Kfz.7/1 (2cm Flakvierling 38)
Yleistä
Saksalaiset kehittivät vuonna 1940 neliputkisen ilmatorjuntatykin, 2cm Flakvierling 38. Flakvierlingissä on samalle tykkialustalle sijoitettu neljä, 2cm Flak 38 tykinputkea. Se pystyi ampumaan 360 asteen sektorissa, -10 - +100° asteen korotuskulmilla. Tykin maksimi kantama oli noin 2 000 metriä ja se kykeni ampumaan huikeat 800 – 1 800 laukausta minuutissa. Käytännön tulinopeus oli kuitenkin lähempänä 800 laukausta minuutissa, sillä jokaisella neljällä putkella oli oma 20 ammuksen lipas, joka piti tykin miehistön toimesta vaihtaa. Näitä ilmatorjuntatykkejä asennettiin myös ajoneuvoalustalle, kuten Sd.Kfz.7/1 puolitela-ajoneuvon lavalle.
Tässä saksalaisessa ilmatorjunta-ajoneuvossa käytettiin siis pohjana erittäin maastokelpoista Sd.Kfz.7 (Sonderkraftfahrzeug 7) puolitelavetäjää, jolla yleensä vedettiin 8.8cm Flak 37 ilmatorjuntatykkiä tai vaihtoehtoisesti 15cm s.FH 18 kenttähaupitsia. Puolitelavetäjän lavalle asennettiin nyt, vuonna 1940 kehitetty erittäin tehokas neliputkinen ilmatorjuntatykki 2cm Flakvierling 38.Neliputkisen ilmatorjuntatykin tarkoitus oli kyetä ampumaan valtavalla tulinopeudella tulipeite maalin suuntaan ja näin pudottaa lentävä maali. Tykki olikin erittäin tehokas matalalla lentäviä maaleja vastaan, sekä erittäin tehokas myös heikosti panssaroituja tai kokonaan panssaroimattomia maamaaleja vastaan.
