Sd.Kfz.7/1 (2cm Flakvierling 38)

Yleistä

Saksalaiset kehittivät vuonna 1940 neliputkisen ilmatorjuntatykin, 2cm Flakvierling 38. Flakvierlingissä on samalle tykkialustalle sijoitettu neljä, 2cm Flak 38 tykinputkea. Se pystyi ampumaan 360 asteen sektorissa, -10 - +100° asteen korotuskulmilla. Tykin maksimi kantama oli noin 2 000 metriä ja se kykeni ampumaan huikeat 800 – 1 800 laukausta minuutissa. Käytännön tulinopeus oli kuitenkin lähempänä 800 laukausta minuutissa, sillä jokaisella neljällä putkella oli oma 20 ammuksen lipas, joka piti tykin miehistön toimesta vaihtaa. Näitä ilmatorjuntatykkejä asennettiin myös ajoneuvoalustalle, kuten Sd.Kfz. 7/1 -puolitela-ajoneuvon lavalle.

Tässä saksalaisessa ilmatorjunta-ajoneuvossa käytettiin siis pohjana erittäin maastokelpoista Sd.Kfz 7 (Sonderkraftfahrzeug 7) puolitelavetäjää, jolla yleensä vedettiin 8,8cm Flak -ilmatorjuntatykkiä tai vaihtoehtoisesti 15cm s.FH 18 kenttähaupitsia. Puolitelavetäjän lavalle asennettiin nyt, vuonna 1940 kehitetty erittäin tehokas neliputkinen ilmatorjuntatykki 2cm Flakvierling 38.

Neliputkisen ilmatorjuntatykin tarkoitus oli kyetä ampumaan valtavalla tulinopeudella tulipeite maalin suuntaan ja näin pudottaa lentävä maali. Tykki olikin erittäin tehokas matalalla lentäviä maaleja vastaan, sekä erittäin tehokas myös heikosti panssaroituja tai kokonaan panssaroimattomia maamaaleja vastaan.

Sd.Kfz 7/1 + 2cm Flakvierling 38.

Tuotanto

2cm Flakvierling 38 ilmatorjuntatykkejä valmistivat; Auto-Union-Werk Chemnitz, Bentelerwerk Bielefeld ja Ostmarkwerk Wien. Tykin eri variaatioiden kokonaistuotanto oli 4 028 kpl. Näistä 2 372 valmistettiin vedettävinä kenttälavettisena (Sd.Ah.52 traileri) ja 1 546 kpl kiinteänä.

Kiinteälavettisia tykkejä sijoitettiin mm. panssarijuniin, laivoihin ja Berliinin rakennettuihin valtaviin teräsbetonisiin ilmatorjuntatorneihin (Flaksturm). Yhden tykin valmistushinta oli 20 000 RM. Tykkejä asennettiin myös ajoneuvoalustoille kuten Sd.Kfz.7/1 ja Pz.kpfw IV alustalle (Wirbelwind).

Ensimmäiset 100 ajoneuvoa valmistettiin huhtikuun 1940 ja kesäkuun 1941 välillä. Sen jälkeen tuotanto jatkui kymmenen ajoneuvon kuukausi tahdilla, aina joulukuuhun 1944 asti. Sd.Kfz.7/1 ajoneuvoalustasta oli olemassa kaksi versiota, panssaroimaton (malli 1943) ja panssaroitu (malli 1944). Panssaroidussa ajoneuvon ohjaamo oli suojattu 8 mm vahvuisin panssarilevyin.

Tekniset tiedot

Sd.Kfz.7/1 + 2cm Flakvierling 38
 
Ajoneuvoalusta  
- tyyppi Sd.Kfz.7/1
- pituus 6,85 m
- leveys 2,35 m
- korkeus 2,62 m
- paino 11 500 kg
- panssarointi 8 mm edessä
- moottori Maybach HL 62TUK, 6-sylinterinen, 140 hv
- nopeus 50 km/h
- toimintasäde 250 km (maastossa 100 km)
   
2cm Flakvierling 38  
- tyyppi kevyt ilmatorjuntatykki
- kaliiperi 4 x 2cm L/65 (20x138B)
- putken pituus 130 cm (L/65)
- putken rihlat 8 oikeakätistä rihlapalkkia
- putken elinikä noin 10 000 – 12 000 laukausta
- tykin pituus 2,25 m
- tykin leveys 1,81 m
- tykin korkeus -
- tykin paino (kuljetuksessa) 2 100 kg
- tykin paino (tuliasemassa) 1 509 kg
- tähtäinlaite Flakvisier 38 / Lineavisier 21
- ampumasektori 360° (koro -12° – +90°)
- tehokaskantama noin 1 200 m
- maksimikantama noin 2 200 m (ilmamaali), 4 400 m (maamaali)
- ammustyypit APHE-T, HE
- ammuksen lähtönopeus 830–900 m/s
- tulinopeus 220 lk./min (800–1000 teor.)
- miehistö 7 (1+6)
 

Sd.Kfz.7/1 2cm Flakvierling 38 Suomessa

Suomen armeijalla ei ollut käytössään yhtään 2cm Flakvierling 38 ilmatorjuntatykkiä. Kiestingin suunnalla taistelevalla saksalaisella SS-Nord divisioonalla näitä tykkejä oli kaksi kappaletta, jotka he saivat syyskuussa 1942 ja olivat käytössä sodan loppuun asti. Nämä tykit oli sijoitettu Sd.Kfz.7/1 puolitela-ajoneuvon päälle. Ajoneuvot olivat panssaroimatonta, ns. varhaista mallia.

Näitä ilmatorjunta-ajoneuvoja käytettiin varmuudella myös maamaaleja vastaan 20.9.1944, kun mottiin joutunut jälkijoukko I/SS-G.J.R.11 murtautui SS-Hauptsturmführer G. Degen johdolla ulos motista. Venäläinen 205.Divisioona oli onnistunut motittamaan Kiestingin suunnalta vetäytyvän XVIII vuoristoarmeijakunnan jälkijoukkona toimineen SS-pataljoonan, lähellä Suomen rajaa. Saksalaiset käyttivät näitä erittäin tulivoimaisia ilmatorjunta-ajoneuvoja murtaessaan aukon vihollisen saartorenkaaseen. Ulosmurtautuminen onnistui suurelta osin ilmatorjunta-ajoneuvojen tulivoiman turvin, tosin tappioita kärsien.



Lähdeluettelo

  • Flak 2cm, url: http://www.flak2cm.com, 21.7.2012
  • Air Defences of World War II, url: http://ww2.guide.com/flak.shtml, 15.5.2005
  • Feldgrau.com - Research on the German armed forces 1918–1945, url: http://feldgrau.com, 30.11.2005
  • Merkblatt für die Munition der 2 cm Waffen, H.Dv.481/2, 20.4.1943
  • Pohjoinen ilmasota, Hannu Valtonen, 1996
  • Achtung Panzer, url: http://www.achtungpanzer.com, 11.12.2012
  • Das Deutsche Reich und der Zweite Weltkrieg, vol. 5/1
  • Das Heer 1933 - 1945 - Entwicklung des organisatorishen Aufbaues, 1969, Müller-Hillebrand
  • Sturmvogel, url: http://orbat.com/site/sturmvogel, 11.12.2012
  • Achtung Panzer, url: http://www.achtungpanzer.com, 11.12.2012
  • Sturmvogel, url: http://orbat.com/site/sturmvogel, 11.12.2012
  • Half-Track SPAAG-750, url: http://www.tanks-encyclopedia.com, 24.1.2019

24.1.2019 (4.3.2021 09:40)