2cm Flakvierling 38
Yleistä
Saksalainen aseteollisuusyritys Rheinmetall-Borsig AG kehitti vuonna 1940 neliputkisen 2cm Flakvierling 38 -ilmatorjuntatykin. Asejärjestelmässä neljä 2 cm Flak 38 -tykinputkea oli sijoitettu samalle tykkialustalle. Tykin rakenne mahdollisti ampumisen 360 asteen vaakasuuntaisella sektorilla, ja sen korotuskulma ulottui −10 asteesta +100 asteeseen. Maksimikantamaksi ilmoitettiin noin 2 000 metriä.
Neljän tykinputken muodostama asejärjestelmä mahdollisti erittäin suuren hetkellisen tulinopeuden. Teoreettiseksi yhteistulinopeudeksi ilmoitettiin noin 800–1 800 laukausta minuutissa. Käytännössä saavutettavissa oleva tulinopeus jäi kuitenkin tätä alhaisemmaksi, sillä jokainen tykinputki käytti erillistä 20 patruunan lipasta. Lippaiden vaihtaminen suoritettiin käsin, mikä rajoitti yhtäjaksoisen tulen kestoa ja alensi käytännön tulinopeutta.
Flakvierling 38:n keskeisenä tarkoituksena oli muodostaa kohteen suuntaan tiheä ja lyhyessä ajassa tuotettu tulipeite. Suuri tulinopeus paransi mahdollisuuksia osua nopeasti liikkuviin ja matalalla lentäviin ilma-aluksiin, joiden torjuntaan asejärjestelmä soveltui erityisen hyvin. Ilmatorjuntatehtävien lisäksi Flakvierling 38:aa voitiin käyttää myös maamaaleja vastaan. Sen 20 mm:n ammukset olivat tehokkaita erityisesti kevyesti panssaroituja ja panssaroimattomia maaleja vastaan.