2cm Flak 30 'Grünewald'

Yleistä

2cm Flak 30 ilmatorjuntatykin suunnittelutyö käynnistyi Saksassa 1930-luvun alussa, ja aseen kehittämisestä vastasivat saksalaiset suunnittelijat Fritz Herlach ja Theodor Rakula. Tykin ampumatarvikkeena käytettiin 20 × 138B -patruunaa, jonka suunnittelutyö oli käynnistynyt 1920-luvulla Rheinmetall-Borsig A.G:n asiantuntijoiden toimesta Sveitsin Solothurnissa. Tykin liikkuvaa käyttöä varten Berlin-Suhler Waffen- und Fahrzeugwerke kehitti yksiakselisen, kahdella pyörällä varustetun vetolavetin, joka tunnettiin nimellä Sonderanhänger 51 (Sd.Ah. 51). Vetolavetin ansiosta tykkiä voitiin kuljettaa ja siirtää suhteellisen nopeasti eri käyttöpaikkojen välillä.

2cm Flak 30 otettiin sarjatuotantoon Rheinmetall-Borsig A.G:n Düsseldorfin tehtaalla vuonna 1934, ja sen tuotanto jatkui vuoteen 1939 saakka. Ensimmäiset tuotantokappaleet toimitettiin vuosina 1934–1935 Saksan ilmavoimien (Luftwaffe) ilmatorjuntajoukoille. Myöhemmin tykki otettiin myös Saksan maavoimien käyttöön, joissa sitä käytettiin erityisesti lähi-ilmatorjuntaan. Saksan laivastolle (Kriegsmarine) valmistettiin tykistä merikäyttöön tarkoitettu muunnos, joka sai tyyppimerkinnän 2cm C/30. 2cm Flak 30 sai myös taistelukokemusta jo ennen toisen maailmansodan puhkeamista, sillä sitä käytettiin Espanjan sisällissodan yhteydessä vuonna 1936.

2cm Flak 30:n pohjalta kehitettiin myöhemmin parannettu 2cm Flak 38, josta muodostui Saksan asevoimien yleisin kevyt 20 mm:n ilmatorjuntatykki. Flak 38:n rakenteesta kehitettiin edelleen erityisesti vuoristojoukkojen tarpeisiin soveltuva 2cm Gebirgsflak 38. Lisäksi Flak 38:n pohjalta kehitettiin neliputkinen 2cm Flakvierling 38, jonka nelinkertainen tulinopeus paransi merkittävästi aseen tehokkuutta matalalla lentäviä maaleja vastaan.

2cm Flak 30:n käyttöominaisuuksiin liittyi kuitenkin myös rajoituksia. Ase soveltui hyvin matalalla lentävien ilmamaalien torjuntaan, ja sen tehokas ampumatarvike mahdollisti käytön myös maamaaleja vastaan. Talvisissa kenttäolosuhteissa aseen toimintavarmuudessa esiintyi kuitenkin ongelmia, jotka liittyivät erityisesti ampumatarvikkeiden syöttöön ja aseen mekanismin voiteluun. Lisäksi aseen käytännöllinen tulinopeus ei enää 1930-luvun loppupuolella vastannut parhaalla mahdollisella tavalla nopeasti kehittyvien ja yhä suurempaa nopeutta lentävien lentokoneiden torjunnan asettamia vaatimuksia. Nämä rajoitukset olivat osaltaan vaikuttamassa Flak 30:n seuraajan, 2cm Flak 38:n, kehittämiseen.

Toiminta

Tykki toimii ns. lyhytrekyyliperiaatteella. Rekyyliä säätelee pikakiinnitteinen suujarru. Suujarrun halkaisija uusissa tykeissä oli 41 mm. Kun tykki oli ns. sisään ammuttu, vaihdettiin suujarru hieman pienempään (halkaisija 35 mm).

Kun tykki tuodaan ajolavetilla ampuma-asemaan, voidaan sillä ampua suoraan lavetin päältäkin, mutta yleensä se lasketaan lavetilta Y-muotoiselle säädettävälle alustalle. Ampuma-alusta on laakeroitu ja mahdollistaa tulituksen 360 asteen sektorissa. Tykki suunnataan kahdella käsipyörällä. Sivusuuntauspyörä (pyörittää tykkiä sivusuunnassa 360) on tykin takana ja sitä kääntää tykin suuntaaja. Tykin koron (-12 - +90º) määräävä suuntapyörä on ylälavetin oikeassa sivulevyssä.

Tähtääminen tapahtuu Flakvisier 35 -tähtäinlaitetta käyttäen. Flakvisier 35 on Carl Zeissin valmistama heijastustähtäin. Ampujan ei tarvinnut huolehtia ennakosta, vaan tarkoitus oli pitää maali keskellä tähtäintä. Tätä tähtäintä käyttäen tulta korjattiin valojuovapatruunoiden avulla. Yksinkertaisempi Linevisier 21 oli ennakkotähtäin. Siinä ennakko arvioitiin ennakkoasteikkoa käyttäen.

Tykki laukaistaan laukaisupolkimilla (liipaisin). Laukaisupolkimia on kaksi, tykin peräkappaleen molemmin puolin. Vasemmanpuoleinen liipaisin vapautta sarjatulen, oikean puoleisella ammutaan kertatulta.

Tekniset tiedot

Ampumatarvikkeet

• • 2cm Sprenggranatpatrone Leuchtspur - 2cm Sprgr.Patr.L'spur - sirpalekranaatti (HE-T)
• • 2cm Sprenggranatpatrone Leuchtspur W - 2cm Sprgr.Patr.L'spur W - sirpalekranaatti (HE-T)
• • 2cm Brand-Sprenggranatpatrone Leuchtspur (Flak) - 2cm Br.Sprgr.Patr.L'spur (Flak) - sirpalekran. (HEI-T)
• • 2cm Sprenggranatpatrone leuchtspur (Üb.) - 2cm Sprgr.Patr.L'spur (Üb.) - sirpalekranaatti (harjoitus)
• • 2cm Panzergranatpatrone Leuchtspur - 2cm Pzgr.Patr.L'spur - panssariammus (APHE-T)
• • 2cm Panzergranatpatrone Leuchtspur (Üb.)- 2cm Pzgr.Patr.L'spur (Üb.) - panssariammus (harjoitus)
• • 2cm Panzergranatpatrone 40 Leuchtspur - 2cm Pzgr.Patr.40 L'spur - panssariammus 40 (HVAP)
• • 2cm Panzergranatpatrone (Phosphor) L'spur ohne Zerleger - panssarisytytysammus (API-T)
• • 2cm Panzersprenggranatpatrone L'spur mit Zerleger (Kriegsmarine) - panssariammus 'laivasto' (APHE-T)

Tuotanto

Toisen maailmansodan alussa 1.9.1939 Saksan ilmavoimilla oli käytössään 6 072 kpl 2cm Flak 30 ja 38 kevyttä ilmatorjuntatykkiä. Tykkien määrä kohosi nopeasti sodan jatkuessa, sillä näitä tykkejä valmistettiin sodan loppuun mennessä kaikkiaan noin 144 000 kpl.

2cm Flak 30 valmistajia ja alihankkijoita:

• • Havelwerk GmbH, Brandenburg / Havel (cpj, WaA 882)
• • Brennabor-Werke A.G., Brandenburg (czs, WaA 288)
• • Gustloff-Werke, Suhl, (bcd)
• • Röhling-Buderus, Wetzlar
• • Ostmarkwerk, Vienna
• • Stübgem, Erfurt
• • Bentelenwerk A.G., Bielefeld
• • Kaiser & Brunninghause, Hilden (ema, WaA 737), lippaita
• • Excelsior GmbH, Brandenburg (fsu, WaA 496), lippaita

Suomessa

Saksan ilmailuministeriö hyväksyi syyskuussa 1939 134 kappaleen 2cm Flak 30 ilmatorjuntatykkien myynnin Suomelle. Kauppasopimus allekirjoitettiin 19. lokakuuta 1939, ja ensimmäiset 30 tykkiä saapuivat Suomeen 24.–25. marraskuuta 1939, vain vähän ennen talvisodan puhkeamista. Toimitukseen sisältyi myös 100 000 kappaletta tykin ampumatarvikkeita. Lisäksi joulukuun 1939 alussa Suomeen onnistuttiin toimittamaan Ruotsin kautta vielä 20 tykkiä. Loput tilatuista aseista jäivät kuitenkin toimittamatta Neuvostoliiton Saksaan kohdistaman painostuksen seurauksena. Neuvostoliitto esitti Saksalle asiaa koskevan nootin 9. joulukuuta 1939. Suomeen toimitetut tykit otettiin käyttöön talvisodassa, jossa ne osallistuivat ilmatorjuntatehtäviin. Suomen puolustusvoimissa tykki sai nimikkeen 20 ItK/30 BSW.

Suomeen toimitetut aseet kuuluivat Rheinmetall A.G:n kaupalliseen 2cm MK ST 51 -sarjaan. Ne erosivat Saksan asevoimien käytössä olleista vastaavista tykeistä muun muassa siinä, ettei niihin ollut asennettu suojakilpiä. Tämä kuvastaa osaltaan sitä, että Suomen hankkimat tykit olivat kaupalliseen vientiin tarkoitettua tuotantoa eivätkä sellaisenaan Saksan asevoimien standardoidun kaluston mukaisia.

Talvisodan aikana 20 ItK/30 ilmatorjuntatykit sijoitettiin pääasiassa raskaisiin ilmatorjuntakonekiväärikomppanioihin. Ne muodostivat tuolloin Suomen puolustusvoimien keskeisen 20 mm:n ilmatorjunta-aseen. Aseilla ilmoitettiin ammutun alas yhteensä 104 puna-armeijan lentokonetta. Tilastolliseksi kulutukseksi muodostui noin 474 ammusta yhtä alasammuttua lentokonetta kohden. Näin ollen 20 ItK/30 -kalustolla oli merkittävä asema Suomen talvisodan aikaisessa lähi-ilmatorjunnassa.

Katkosodan aikana Suomen ilmatorjuntajoukkojen organisaatiota uudistettiin, minkä yhteydessä kevyitä ilmatorjuntapattereita muodostettiin niin sanotuiksi sekapattereiksi. Näissä pattereissa oli kaksi jaosta, joista toinen oli aseistettu 20 ItK/30- ja myöhemmin myös 20 ItK/38 -tykeillä, kun taas toinen käytti 40 mm:n Bofors-ilmatorjuntatykkejä. Järjestely mahdollisti eri kaliiperisten ja suorituskyvyltään erilaisten ilmatorjunta-aseiden käytön saman patterin yhteydessä.

Kaikki Suomeen toimitetut 20 ItK/30 -ilmatorjuntatykit säilyivät käytössä talvi- ja jatkosodan ajan. Kalusto pysyi puolustusvoimien käytössä aina 1960-luvulle saakka, minkä jälkeen tykit siirrettiin varastoitaviksi. Osa aseista säilyi varastoinnissa vuosikymmenten ajan, ja ainakin joidenkin tykkeihin liittyvien tietojen perusteella niitä käytettiin vielä vuonna 1989 Lohtajan ilmatorjuntaleirillä. Näin ollen 2 cm Flak 30:n suomalainen käyttöura ulottui huomattavasti sen alkuperäistä sotavuosien käyttötarkoitusta pidemmälle.

A.O.K. Norwegen

Pohjois-Suomeen kesällä 1941 saapuneella saksalaisella A.O.K. Norwegenin (myöh. A.O.K. Lappland) ilmatorjuntajoukoilla oli käytössään useita kymmeniä, keveitä ilmatorjuntatorjuntatykkejä (2cm Flak 30 ja 38). Nämä kevyet ilmatorjuntatykit oli tarkoitettu lähinnä kohteiden lähitorjuntaan. Niitä käytettiin myös satunnaisesti jalkaväen tukiaseena, vihollisen elävää voimaa, sekä panssaroimattomia kohteita vastaan.

Suomeen saapuneista divisioonista, ainoastaan SS-Division Nordilla oli oma ilmatorjuntaosasto. Muille divisioonille armeijakunnat jakoivat ilmatorjuntapattereita tarpeen mukaan.

ϟϟ-Division Nord

Saksalainen SS-Division Nord toimi vuosina 1941–1944 Kiestingin suunnalla. Divisioonan ilmatorjuntaosasto kevyt patteristo oli aseistettu 2cm Flak 30 ja 38 tykein (12 kpl). Keveitä ilmatorjuntatykkejä käytettiin Kiestingin suunnalla lähinnä tärkeiden siltojen, ammusvarikkojen ja mm. Kiestingin jäälentokentän suojana.

Lähdeluettelo

• - Air Defences of World War II, url: http://ww2.guide.com/flak.shtml, 15.5.2005
• - Feldgrau.com, Research on the German Armed Forces 1918–1945, url: http://feldgrau.com, 30.11.2005
• - Merkblatt für die Munition der 2cm Waffen, H.Dv.481/2, 20.4.1943
• - Lonesentry, url: http://www.lonesentry.com, 6.8.2011
• - Panzer World, url: http://www.panzerworld.net, 6.8.2011
• - Weapons and Fighting Tactics of the Waffen-SS, Dr. S.Hart and Dr. R.Hart
• - Flak 2cm, url: http://www.flak2cm.com, 21.7.2012
• - SS-Division Nord Qu.Abt. Ib – Kriegstagebuch Nr.1, 1.4.1941–31.12.1941, II/1ü2, F21/139, T354/139
• - SS-Division Nord Qu.Abt. – Kriegstagebuch II/2 – 1.4.1941–31.12.1941, F21/139, T354/139
• - SS-Gebirgs-Division Nord Ib, 16.6.1942–31.12.1942, F21/142
• - 6.SS.Gebirgs-Division Nord, Kriegstagebuch Ib, 1.1.1943–30.8.1943

15.5.2011 (18.12.2022 17:51)