Alunperin 2cm panssarikranaatti 40 (2cm Panzergranatpatrone 40 L'spur) suunniteltiin vuonna 1942 keveiden panssaroitujen ajoneuvojen 2cm panssarikaanuunojen (Kampfwagenkanone 30) ampumatarvikkeeksi. Uuden ammuksen parannettu panssarinläpäisykyky perustui ammuksen sisälle asetettuun painavaan ja kovaan tungsten ytimeen. Ammus oli täysin yhteensopiva 2cm Flak 30 ja 38 ampumatarvikkeeksi. Ammuksia käytettiin ilmatorjuntatykeissä pieniä määriä.
Panssarikranaatin ammuksen (projektiili) runkona on alumiinista valmistettu kuori, joka toimii samalla ns. ballistisen kuppina, sekä kantaosa. Kantaosan pohjassa on valopanos, jonka paloaika on noin yksi sekunti, joka vastaa noin 600–1000 metrin lentomatkaa. Kantaosassa on myös kuparista valmistettu ohjausrengas, joka tiivistää ammuksen tykin putken rihloja vasten. Ammuksen sisällä on kovaydin (hartkern) joka on valmistettu tungstenista. Tungsten on kova ja raskas metalli, joka läpäisee paremmin panssariterästä kuin perinteinen panssariammus. Ammuksen paino on 100 g, pituus on 60 mm, rungon halkaisija 19,7 mm ja 20,85 mm mitattuna ohjausrenkaan päältä. Panssarikranaatin kokonaispituus on 187,5 mm ja kokonaispaino 0,285 kg.
Kun passarikranaatti 40 laukaistaan, lyö iskuri hylsyn pohjanalliin (Zdh. 41), jonka räjähdysmäisen nopean palon aiheuttamat kuumat palokaasut etenevät palokanavia pitkin apulataukseen, sytyttäen sen. Apulatauksen tehtävä on syttyessään laukaista itse ajopanos. Ajopanos (48 g Nz.R.P.) synnyttää räjähdysmäisen palonsa avulla riittävän työntöpaineen itse ammukselle (projektiili), joka irtautuu hylsystä ja jatkaa matkaansa läpi tykin putken, jatkaakseen matkaansa 1 050 m/s nopeudella, ballistisella lentoradalla kohteeseen. Ammuksen irtautuessa tykin putkesta, syttyy valopanos (paloaika n. 1 s.), antaen valojuova efektin. Kun ammus osuu kohteeseen, pyrkiin ammuksen sisään sijoitettu kovaydin (tungsteenia) läpäisemään kohteena olevan maalin.
| 2cm Panzergranatepatrone 40 | |||
| Ammus | |||
| - tyyppi | panssarikranaatti 40 | ||
| - pituus | 187,5 mm | ||
| - paino | 285 g | ||
| Projektiili | PzGr 40 | ||
| - pituus | 60 mm | ||
| - paino | 100 g | ||
| - halkaisija | 20,85 mm (kanta) | ||
| - johtorengas | kuparia/teräs | ||
| - räjähdysaine | - | ||
| - lähtönopeus (Vo) | 1 050 m/s | ||
| - valojuovapatruuna | - 1 s. | ||
| Sytytin | - | ||
| - materiaali | - | ||
| - pituus | - | ||
| - paino | - | ||
| - halkaisija | - | ||
| - räjähdysaine | - | ||
| Hylsy | 2cm Patrh. / 2cm Patrh.St. | ||
| - materiaali | messinki / teräs (St.) | ||
| - pituus | 138 mm | ||
| - paino | - g | ||
| - halkaisija (suuaukko) | 20 mm | ||
| - halkaisija (kanta) | 28,6 mm | ||
| - ajopanos | 48 g Nz.R.P. | ||
| - pohjalataus | - | ||
| - nalli | Zdh.41 | ||
Panssarikranaatin valmistuksessa käytettiin strategista raaka-ainetta, tungstenia. Sotaa käyvässä Saksassa tungsteeenin saatavuus oli erittäin rajallista, joten ammusten hyvästä suorituskyvystä huolimatta, valmistusmäärät jäivät sangen vaatimattomiksi. Tungsten ammuksia sai käyttää vain erikoistilanteissa.
Esimerkkinä eri ammusten jakosuhteesta mainittakoon Kiestingin suunnalla toimineen saksalaisen 18.Vuoristoarmeijakunan (Gen.Kdo.XVIII (Geb.) AK) ammustilanne loka-marraskuussa 1942. Armeijakunnan keveille ilmatorjuntajaoksille oli ampumatarvikkeita seuraavasti;
2.7.2012 (11.7.2025 07:13)