Sturmgewehr 44 (StG 44)

Yleistä

Toisen maailmansodan aikana saksalaiset havaitsivat, ettei pulttilukkoinen kertatulikivääri enää täysin vastannut muuttuneen taistelukentän vaatimuksia. Ampumatarvikkeiden kulutus oli pulttilukkoaseella toki paljon vähäisempää, mutta puoliautomaatti tai sarjatulta ampuva kivääri todettiin lähitaistelutilanteissa selkeästi ylivoimaiseksi. Lisäksi saksalaisten 1930-luvulla tekemät kokeet osoittivat, että tavallinen Mauser Kar98k kiväärinpatruuna (7.92x57) oli tarpeettoman tehokas, sillä ampumaetäisyydet taistelutilanteissa olivat yleensä 200 metriä tai vähemmän.

Tämän ajattelun pohjalta suunniteltiin kaksi asetta MKb 42 (H) ja MKb 42(W). MKb tarkoittaa Machinenkarabiner eli automaattikarbiinia ja H/ W suluissa asetehtaita Haenel ja Walther, joiden konseptit kilpailivat valinnasta. Nämä aseet käyttivät 7.92 mm lyhennettyä kiväärinpatruunaa. Aseiden käyttämä patruuna on siis 7.92x33 mm Kurz eli KurzPart43mE, jonka oli kehittänyt saksalainen patruunatehdas Polte Armaturen und Maschinenfabrik Madgeburgissa.

Sturmgewehr StG 44 -rynnäkkökivääri on yksi aikamme merkittävimmistä aseista ja samalla Hugo Schmeisserin merkittävin työ. StG 44 on ollut tiennäyttäjänä kaikille 1900-luvun lopun uusille jalkaväen aseille ollen rynnäkkökiväärinä ensimmäinen massatuotettu luokan ase. Aseen nimikin vakiintui luokan nimeksi. Rynnäkkökivääri on ase, joka käyttää pitkää kiväärinpatruunaa pienempää patruunaa, joka on kuitenkin pistoolin patruunaa tehokkaampi. Ase myös kykenee (ainakin periaatteessa) ampumaan sarjatulta.

Kehitystyö

Saksan asevoimien sotamateriaalin tarkastusvirasto (Das Heeres Waffenamt) tilasi vuonna 1938 C.G. Haenelin asetehtaalta asetyypin uudelle 7.92x33 mm Kurz patruunalle. Haenelin asetehtaalla työskentelevä kuuluisa saksalainen asesuunnittelija Hugo Schmeisser sai 18.4.1938 tehtäväkseen suunnitella uusi pienempitehoista patruunaa käyttävä kivääri. Uuden kiväärin tehokkaan kantaman tuli olla 800 metriä ja sillä tuli pystyä ampumaa sekä kerta- että sarjatulta. Lisäksi aseen tuli soveltua hyvin massatuotantoon. Lue lisää: kaliiperi 7.92x33 Kurz

Hugo Schmeisseriltä kului kuitenkin kaksi vuotta prototyypin valmistamiseen. Prototyyppi oli valmistettu teräksestä ja Wehrmacht eli asevoimat halusi pellistä prässätyn aseen. Schmeisserin oli palattava takaisin suunnittelupöydän ääreen. Nyt mukaan tuli prässätyn pellin käyttöön perehtynyt Frankfurtissa toimiva Merzin asetehdas. Uusi prototyyppi oli valmis kesällä 1942. Tässä vaiheessa oli valmis myös Carl Waltherin suunnittelema kilpaileva prototyyppi MKb 42(W).

Aseita valmistettiin suhteellisen suuri määrä ja jaettiin joukoille kenttäoloissa tapahtuvaa kokeilua varten. Haenel valmisti kenttäkokeisiin useamman tuhat asetta ja Walther pari sataa omaansa. Aseita jaettiin joukoille itärintamalla jo keväällä 1942. Kenttäkokeiden jälkeen Haenelin (Schmeisserin) Mkb 42(H) otettiin jatkokehittelyyn ja asetta alettiin valmistaa Haenelin tehtailla pienin muutoksin. Haenel/Schmeisserin ase ampui konepistoolin lailla avoimella lukolla, Waltherin suljetulla. Molemmissa oli kiinnitysmahdollisuus pistimelle. Kaikkiaan Haenelin valmistama MKb 42 osoittautui selvästi paremmaksi kokonaisuudeksi. Tuotantoon menevä ase muutettiin ampumaan suljetulla lukolla ja pistimen istukka katosi rakenteesta. Näin syntyi MP 43/I (Maschinenpistole 43/I). Aseen nimi MP 43, MP 44 ja lopulta StG 44 viittaa sen eri kehitysvaiheeseen ennen StG-nimen vakiintumista. Kyse on vain nimestä. Ase oli sama.

Uuden aseen tarkoitus oli korvata tavallinen kivääri, konepistooli ja osin kevyt ryhmän konekivääri. Ase osoittautui pian kentällä menestykseksi, mutta haasteeksi nousi selvästi suurempi patruunoiden kulutus ja sitä kautta huollon ongelmat. Toisaalta pienemmät patruunat olivat keveämpiä ja halvempia valmistaa.

Saksan asevoimien ylijohto, mutta ilmeisesti kuitenkin lähinnä vain Saksan Reichskanzler Adolf Hitler suhtautui aseeseen aluksi kriittisesti. Hänen vanhakantainen näkemyksensä oli, että mikäli jalkaväen perusaseella voitiin ampua sarjatulta, syntyy tarve ampua suuri määrä laukauksia tähtäämättä oikeaoppisesti. Lisäksi hän näki uuden aseen haittaavan olemassa olevaa tuotantoa. Nämä epäilyt aiheuttivat aseen valmistukseen viivästyksiä. Karl Otto Sauer oli henkilö, joka lopulta 30.9.1943 vakuutti Hitlerin aseen erinomaisuudesta. Yhtenä perusteluna oli pienemmän 7.92x33 Kurz patruunan edullisuus verrattuna Mauser Kar98k kiväärin käyttämään 7.92x57 patruunaan.

Hyvänä ominaisuutena voitiin myös pitää aseen helppoa huoltamista kenttäolosuhteissa. Ase oli todella helppo purkaa ja kasata, puhdistusta ja öljyämistä varten. Käytännössä ase voitiin purkaa poistamalla yksi sokkatappi, jolloin aseen perä irtoaa ja pistoolikahva kääntyy alaspäin saranatapin varassa. Tämän jälkeen aseen liikkuvat osat voitiin irrottaa erittäin helposti.

Tekniset tiedot

Rakenne

Rungon pääosat oli valmistettu teräslevystä puristamalla ja kiinnitetty toisiinsa pistehitsaustekniikalla, mikä nopeuttaa tuotantoa merkittävästi verrattuna työstämällä valmistettuihin osiin. Tiettyjä yleensä koneistettuja aseen osia korvattiin tarkkuusvalulla. Lippaankiinnitystapa ja piipun suun mutteri olivat samankaltaiset kuin MP 38/40 konepistoolissa.

Kaasumäntätoiminen StG 44 -rynnäkkökivääri ampuu suljetulla lukolla, mikä helpottaa tarkkojen laukausten ampumista. Lukko on malliltaan putoava. Kun ase laukaistaan, liikkuu kaasumäntä ja viritystanko taaksepäin, nostaen samalla lukon irti lukituksesta ja työntää sen taakse. Kun lukko palaa palautinjousen voimasta takaisin eteenpäin, työntää se samalla lippaan patruuna sillalla lepäävän uuden patruunan patruunapesään.

Aseen vaihdin mahdollistaa kerta- ja sarjatulen ampumisen. Kun vaihdin on asennossa, jolloin E-kirjan on näkyvissä, pystyy aseella ampumaan kertatulta ja kun D-kirjain on näkyvissä, pystyy ampumaan sarjatulta. Sotilaiden oli tosin käsketty ampua lähitaistelutilanteissa 3–4 laukauksen purskeita patruunoiden säätämiseksi.

Aseen piippu on 419 mm pitkä ja sen sisäpinnalle on ajettu neljä oikeakätistä rihlapalkkia. Rihlapalkkien rihlannousu on 1:10 (1/254 mm). Piipun käyttöikä on noin 10 000 laukausta.

Aseen laukaisukoneisto, vaihdin ja myöhempien mallien varmistin oli sijoitettu pistoolikahvaosaan. Pistoolikahvaosa oli käytännössä oma komponenttinsa, joka voitiin aseen rikkoutuessa nopeasti vaihtaa. Pistoolikahvan kahvalevyt valmistettiin puusta ja niihin ajettiin vaakauritus.

Aseen tukkilinja on suhteellisen suora eli piippu ja tukki ovat suorassa linjassa keskenään. Tämä ominaisuus hillitsee merkittävästi rekyylistä johtuvaa piippua ylöspäin nostavaa voimaa. Aseen rekyyli on tämän, aseen painon ja keskitehoisen patruunan takia erittäin mieto tehden ammunnasta hyvin helppoa ja miellyttävää myös sarjatulella. Puusta valmistetun takatukin eli perän sisään sijoitettu säiliö öljypullolle ja käyttöohjelehtiselle. Säiliön kantena toimi jousikuormitteinen peltiläppä.

Aseeseen valmistettiin pääsääntöisesti pellistä prässättyjä 30-patruunan lippaita, vaikka 10-patruunan lipas oli suunniteltu. Hieman kaareva tankolipas on varsin pitkä vaikeuttaen ammuntaa makuulta tai taisteluhaudasta. Tämä pyrittiin huomioimaan koulutuksessa, mutta aina ei tästä ollut apua. Kaikkiaan uuden aseen edut olivat sen melko pieniä haittoja suuremmat. Kaksirivisen lippaan täyttämistä varten oli kehitetty, peltilevystä prässätty erillinen latausavustin.

Aseen nimeäminen

Hugo Schmeisserin suunnitteleman rynnäkkökiväärin alkuperäinen nimi oli MKb 42(H), joka vaihdettiin muutamien parannusten myötä massatuotantoon mennessä MP 43/1. Aseeseen tehtiin vielä muutoksia ja joulukuussa 1943 aloitettiin ns. lopullisen mallin valmistus nimikkeellä MP 43. Tämäkään nimitys ei jäänyt pysyväksi, vaan nimi MP 43 vaihdettiin virallisesti 25.4.1944 ja uusi nimi oli nyt MP 44. 22.10.1944 aseen nimi vaihdettiin vielä kerran, ilmeisesti A. Hitlerin käskystä, Sturmgewehr StG 44:ksi (suomeksi Rynnäkkökivääri 44).

Käyttöohje

StG 44 -rynnäkkökiväärin ohjeesta (käyttöohjelehtinen) D1854/3 on olemassa kaksi ”versiota”, jotka on painettu 3.6.1944 ja toinen joulukuussa 1944. Näiden eri versioiden ainut ero on, että aseen muuttunut nimi ja päivämäärä oli vaihdettu.

Kenttätestit

Ensimmäisen kerran rynnäkkökivääriä käytettiin taistelutilanteessa huhtikuussa 1942, kun 50 prototyyppiaseesta MKb42(H) toimitetiin 35 kpl laskuvarjoilla Cholim motin (Kessel von Cholm) puolustajille. Siellä otettiin kenraalimajuri Theodor Schererin johtaman Kampfgruppe Scherer käyttöön. Rynnäkkökiväärejä käytettiin ainakin 105 päivää jatkuneen piirityksen päättyessä, 5.5.1942 suoritetun menestyksellisen ulosmurtautumisen yhteydessä.

Tuotanto

StG 44 rynnäkkökiväärin valmistus maksoi 66 RM kappaleelta. Se oli suhteellisen halpa valmistuskustannuksiltaan, jos sitä verrataan jo käytössä olleisiin aseisiin. Esimerkiksi konepistooli MP 40 maksoi 60 RM ja Mauser Kar98k kivääri 70 RM. Yhden aseen valmistuksessa kului 10,9 kg raaka-aineita.

Sturmgewehr StG 44 -rynnäkkökivääriä (kaikki mallit) valmisti vuosina 1943–1945 neljä asetehdasta, lisäksi seitsemän alihankkijaa valmisti aseen osia:

Valmistusmäärät ja koodit

Sturmgewehr 44 -rynnäkkökiväärien tarkka valmistusmäärä ei ole tiedossa. Osin tämä johtuu loppu sodan kaoottisista tapahtumista ja osin arkistojen tuhoutumista. Steyr asetehdas jatkoi tuotantoa 5.5.1945 asti eli lähes sodan viralliseen päättymiseen asti. Tuotannon lopetti amerikkalaisten joukkojen tulo Steyrin kaupunkiin. Haenel puolestaan joutui lopettamaan tuotantonsa jo huhtikuussa 1945 amerikkalaisten joukkojen vallatessa Suhlin kaupungin.

Alkusarjojen aseiden pintakäsittelynä oli sinistys, mutta siitä luovuttiin pian ja siirryttiin halvempaan fosfatointikäsittelyyn.

Aseen laukaisukoneistoja valmistettiin vain kahdella tehtaalla. Württenbergische Metallwarenfabrik (awt, WaA 21) Geislingen-Steigessä valmisti rynnäkkökiväärien laukaisukoneistoja vuosina 1943–1945. Toinen laukaisukoneistoja valmistanut tehdas oli Nation Krupp Registrier Kassen (WaA 254) Berlin-Neuköllnissä vuosina 1944–1945.

Huhtikuussa 1944 aseen tuotanto oli saatu nostettua 5 000 kappaleeseen kuussa. Yhteensä asetta valmistettiin heinäkuun 1943 ja huhtikuun 1945 välisenä aikana 425 977 kpl. Erään tiedon mukaan asetta valmistettiin vielä maaliskuussa 1945 peräti 48 633 kpl. Tuotannossa jäätiin kuitenkin aika kauas tilatusta 1,5 miljoonasta aseesta. Suunnitelmissa oli alun perin ollut jopa neljän miljoonan rynnäkkökiväärin valmistaminen. Tämän tehokkaan aseen sarjavalmistaminen ei niinkään ollut ongelma, vaan riittämätön patruunatuotanto. Esimerkiksi 11.8.1944 oli patruunapulan vuoksi Saksassa 30 000 rynnäkkökivääriä jakamatta varastoissa, kun niitä olisi kipeästi tarvittu rintamalla.

Alkusarjan mallin MKb42(H) valmisti C.G. Haenel Waffen und Fahrradfabrik Suhlissa, kaikkiaan 10 700 kpl. Osa näistä valmistettiin vielä sen jälkeen, kun MP 43/1 oli valittu tuotantoon. Koneiden ei annettu seista. Suurin osa näistä aseista menetettiin taisteluissa itärintamalla. Vuoden 1943 lopulla Haenel siirtyi valmistamaan mallia MP43/1, valmistaen niitä noin 24 600 kpl. Yleisin valmistettu malli aseesta on MP 44. Kaikki aseet ovat kuitenkin oleellisin osin sama ase. Eri nimet kuvaavat pikemmin tuotannon vaiheita, ei keskeisiä ominaisuuksia.

Saksalaisen Mauser A.G. asekonsernin asesuunnittelijat (Abteilung 37) saivat vuonna 1944 tehtäväkseen kehittää uusi rynnäkkökiväärimalli, joka on nopea ja halpa valmistaa. Aseen oli tarkoitus korvata Sturmgewehr 44 (StG 44), joka oli suhteellisen painava ja monimutkainen valmistaa. Prototyyppiase Maschinenkarabiner Gerät 06 (MKb Gerät 06) esiteltiin kesäkuussa 1944. Lue lisää: Mkb Gerät 06h

Tuotanto kuukausittain

Lisävarusteet

Saksalaiset olivat innokkaita kokeilemaan aseissaan erilaisia tähtäinlaitteita. StG 44 rynnäkkökiväärikin varustettiin mitä erilaisimmilla tähtäinlaitteilla mm. Gw ZF4 kiikaritähtäimellä. Rynnäkkökivääreihin asennetut ZF4-kiikaritähtäimet olivat ns. P-leimattuja erikoistähtäimiä. Niiden ainut ero normaaliin ZF4-tähtäimeen verrattuna oli se, että maksimi etäisyyssäätö normaalista 800 metristä poiketen oli P-leimatussa 600 m.

Aseeseen (Mkb 42H ja MP43/1 mallit) kiinnitettiin myös joitakin aikaansa edellä olevalla Zielgerät 1229 (Vampir) infrapunatähtäimiä aivan sodan lopussa.

Piipun alapuolelle oli laitettu pistimen kiinnitysistukka (MKb mallit). Aseen pistin oli tavallinen Seitengewehr 84/98 III, joka on sama kuin peruskiväärissä Kar98k. Piipun päähän oli myös ajettu kierre paukkupatruunoiden ampumisen mahdollistavalle laitteelle samaan tapaan kuin MP 38/40 konepistooleissa. Kierre oli suojattu pyöreällä mutterilla. Ajatus oli myös, että aseeseen voisi kiinnittää kiväärikranaatin ampumalaite. Tämä ei kuitenkaan ajatusta pidemmälle edennyt, koska vakio Schiessbecher ei aseeseen sopinut eikä erityistä kranaatin laukaisuun tarkoitettua patruunaakaan valmistettu.

Rintamalla

Ensimmäiset tuotantosarjan 50 kpl MP-43/I aseita lähetettiin vuoden 1943 alussa itärintamalle kenttätesteihin. Kenraalimajuri Theodor Schrerin ryhmä testasi asetta tositilanteessa. Kertoman mukaan ryhmä selvisi usean kuukauden piirityksestä puna-armeijan hiihtojoukkojen katkaistua huoltoyhteydet. Tiedon mukaan uusien aseiden tarjoama tulivoima auttoi torjumaan venäläiset. Testaajat totesivat myös, että ase toimi yllättävän hyvin itärintaman kylmissä olosuhteissa.

Uusi ase saatiin todelliseen rintamakäyttöön syyskuussa 1943. Ensimmäisen suuren erän sai itärintamalla toiminut 93. jalkaväkidivisioona (93.Infanterie-Division). Toukokuussa 1944 itärintamalla oli käytössä 10 900 rynnäkkökivääriä. Pian tämän jälkeen rynnäkkökivääreitä alettiin jakaa suuria eriä eri divisioonille. Esimerkiksi 1. jalkaväkidivisioona (1.Infanterie-Division) sai kesäkuussa 1944 kaikkiaan 2 400 aseen erän.

Ase oli rintamakäytössä erittäin tehokas ja suosittu sotilaiden keskuudessa. Aseen tuoma tulivoiman lisäys oli enemmän kuin tervetullut. Se nostatti sotaan väsyneiden taistelijoiden mielialoja. Asetta saatiin etulinjaan kuitenkin suhteellisen pienissä erissä ja tästä johtuen niitä jaettiin alkuun vain kokeneille taistelijoille, muutamia kappaleita ryhmää tai joukkuetta kohti.

Hugo Schmeisser Izhevkissä

StG 44-rynnäkkökiväärin suunnitellut asesuunnittelija Hugo Schmeisser jäi puna-armeijan vangiksi vuonna 1945. Hänet siirrettiin Neuvostoliittoon Izhevskin asetehtaalle. Schmeisser kuului venäläisten kokoamaan erikoiskomennuskunta nro 58:aan, johon kuului kaikkiaan 16 saksalaista asesuunnittelijaa. Mukana olivat mm. Karl Barnitske (Gustloff-Werke), Oscar Schink (Gustloff-Werke), Kurt Horn (Gossfuss) ja Werner Gruner (Grossfuss).

Izhevkissä oli käynnissä asesuunnittelija Kalashnikovin projekti uuden rynnäkkökiväärin kehittämiseksi. On todennäköistä, että Hugo Schmeisser, Kurt Horn ja muut saksalaiset asesuunnittelijat joutuivat avustamaan AK-47 rynnäkkökiväärin ongelmien ratkomisessa, mutta Neuvostoliitto ei ole antanut mitään tietoja Schmeisserin Izhevkissä tekemästä työstä. Mutta vaikuttaisi erikoiselta, jos johtava saksalaisen rynnäkkökiväärin suunnittelijan tietoja ja taitoja ei olisi hyödynnetty.

Suomessa

Suomen puolustusvoimien käytössä ei ollut jatkosodan aikana yhtään StG 44 rynnäkkökivääriä. Ei tiedossa ole, että niitä olisi Lapinsodan aikana saatu sotasaaliiksikaan. Näitä aseita oli kuitenkin saksalaisten käytössä Pohjois-Suomessa joitain kymmeniä kappaleita. Sotapäiväkirjoihin pohjaten tiedossa on, että Divisioonaryhmä Kräutlerin (Div.Gr. K) käytössä olisi ollut 25.9.1944 kolme rynnäkkökivääriä tyyppimerkinnällä M.Pi.44. Suomalaiset sotilaat ovat kertoneet esimerkkejä vastapuolen epätavallisen suuresta tulivoimasta ja tulen nopeudesta. Hangon satamasta on löytynyt yksi StG huonossa kunnossa. 2025 syksyllä on tiedossa ainakin yksi tutkimuksellinen työ, jossa ollaan ottamassa kantaa saksalaisen rynnäkkökiväärin käytöstä Suomessa (Emil Kastehelmen kirjoitus sosiaalisessa mediassa).

Lähdeluettelo

• - D1854/3, Sturmgewehr 44 (StG 44) Gebrauchsanleitung, 3.6.1944
• - German Automatic Rifles 1939–1945, Chris McNab
• - The German Assault Rifle 1935–1939, Peter R. Senich, 1987
• - The German Sniper 1914–1945, Peter R. Senich, 1982
• - Weapons and Fighting Tactics of the Waffen-SS, Dr. S. Hart and Dr. R. Hart, 1999
• - Das Handbuch der deutschen Infanterie 1939–1945, Alex Buchner
• - Cruffler.com, Sturmgewehr series, url: http://www.cruffler.com, 10.8.2011
• - Lexikon der Werhmacht, url: http://www.lexikon-der-wehrmacht.de, 10.8.2011
• - Milsurps.com, url: http://www.milsurps.com, 10.8.2011
• - Aseiden ase - Kalasnikovin tarina, C.J. Chivers
• - MP44/StG44, url: http://www.claus.espeholt.dk, 3.8.2017
• - Sturmgewehr!, Hans-Dieter Handrich, 2000
• - Kriegstagebuch KTB OKH/Org.Abt. IIIc, 14.6.1944
• - Reichsministerium für Rüstung und Kriegsproduction, 1944

11.8.2010 (12.9.2025 20:54)