Flammenwerfer 35
Yleistä
Flammenwerfer 35 (FmW 35) oli Saksassa vuonna 1935 käyttöön otettu, yhden sotilaan käytettäväksi suunniteltu kannettava liekinheitin. Ase kuului Saksan asevoimien pioneerijoukkojen erikoiskalustoon, ja se oli tarkoitettu ensisijaisesti linnoitettujen asemien, bunkkereiden, korsujen ja muiden suojattujen tuliasemien tuhoamiseen tai niiden puolustajien pakottamiseen poistumaan suojistaan. Liekinheittimen valmistus jatkui vuoteen 1941, jolloin sen korvasi tuotannossa kevyempi ja rakenteeltaan uudistettu Flammenwerfer 41.
Flammenwerfer 35 polttoainesäiliön tilavuus oli 11,8 litraa, mikä mahdollisti noin kymmenen sekunnin yhtäjaksoisen tulisuihkun. Käytännössä polttoainetta voitiin käyttää myös lyhyinä, erillisinä purkauksina. Polttoaineena käytettiin bensiinin ja tervan seosta, joka tunnettiin nimikkeellä palava öljy n 19. Seoksen tarkoituksena oli lisätä polttoaineen viskositeettia ja parantaa sen tarttumista kohdepintoihin. Pelkkään bensiiniin verrattuna sakeutettu polttoaineseos saattoi muodostaa yhtenäisemmän tulisuihkun ja parantaa aseen käytännöllistä vaikutusta kohteessa.
Liekinheittimen toimintaperiaate perustui paineistetun kaasun avulla tapahtuvaan polttoaineen ulossyöttöön. Polttoaine johdettiin säiliöstä letkua pitkin käyttäjän käsittelemään suihkuputkeen, jonka suuttimesta purkautuva polttoaineseos sytytettiin vetypohjaisella sytytyslaitteella. Aseen tehokas kantama oli käytetystä polttoaineesta ja olosuhteista riippuen noin 25–30 metriä.
Flammenwerfer 35 oli yhden miehen käytettävä asejärjestelmä. Käyttäjä kantoi selässään polttoaine- ja paineistuslaitteistoa sekä käsitteli suihkuputkea molemmin käsin. Varustukseen kuului kuumuudelta suojaavia asbestikäsineitä. Aseen huomattava paino, rajallinen kantama ja polttoaineen vähäinen riittävyys rajoittivat sen taktista käyttöä. Liekinheittimen käyttäjä joutui lisäksi toimimaan suhteellisen lähellä vihollisen asemia, mikä teki tehtävästä erityisen vaarallisen. Näistä rajoituksista huolimatta liekinheitin oli käyttökelpoinen erikoisase etenkin lähietäisyydeltä toteutetuissa hyökkäyksissä vahvasti linnoitettuja asemia vastaan.
Saksan asevoimissa liekinheitin oli tarkoitettu lähinnä rynnäkköpioneerien (Sturmpionier) aseeksi. Sitä käytettiin menestyksellä taisteluhautojen vyörytyksessä ja erilaisten ase- ja miehistökorsujen polttamisessa. Aseen voimakas tulisuihku oli erittäin tehokas, mutta myös sen psykologinen vaikutus viholliseen oli suuri. Liekinheitin tarvitsi käyttäjäkseen kylmähermoisen miehen, sillä yhdenkin luodin osuma polttoainetankkiin, sytyttäisi myös käyttäjänsä eläväksi tulisoihduksi.
