Flammenwerfer 35

Yleistä

Liekinheitintä valmistettiin vuodesta 1935 alkaen, aina vuoteen 1941 asti, kunnes sen korvasi tuotannossa uudempi malli Flammenwerfer 41. Flammenwerfer 35 (FmW 35) liekinheittimessä oli 11,8 litran polttoainetankki, joka riitti noin kymmenen sekunnin yhtämittaisen tulisuihkun tuottamiseen. Polttoaineena käytettiin bensiinin ja tervan sekoitusta (palava öljy N:o 19), joka pelkkää bensiiniä painavampana lensi pidemmälle ja tarttui paremmin kohteeseen. Liekin sytyttäminen suoritettiin aseessa olevalla vetysoihdulla. Liekinheitintä käytti yksi mies, joka oli varustettu asbestikäsineillä.

Liekinheitin oli tarkoitettu lähinnä rynnäkköpioneerien (Sturmpionier) aseeksi. Sitä käytettiin menestyksellä taisteluhautojen vyörytyksessä ja erilaisten ase- ja miehistökorsujen polttamisessa. Aseen voimakas tulisuihku oli erittäin tehokas, mutta myös sen psykologinen vaikutus viholliseen oli suuri. Liekinheitin tarvitsi käyttäjäkseen kylmähermoisen miehen, sillä yhdenkin luodin osuma polttoainetankkiin, sytyttäisi myös käyttäjänsä eläväksi tulisoihduksi.

Tekniset tiedot

Suomessa

Suomi osti Saksasta talvisodan aikana 176 liekinheitintä (Flammenwerfer 35). Ne eivät kuitenkaan ehtineet mukaan sotatoimiin. Niitä käytettiin pioneerien toimesta jatkosodan aikana. Suomen armeijan käytössä Flammenwerfer 35, tunnettiin nimikkeellä Liekinheitin m/40.

SS-Division Nord

Saksalaisten sotapäiväkirjojen mukaan, Kiestingin suunnalla taistelevalla SS-Division Nordilla oli käytössään Flammenwerfer 35 liekinheittimiä. Liekinheittimet olivat divisioonan pioneeripataljoonan käytössä. Niitä käytettiin mm. marraskuussa 1941, vihollisen korsujen tuhoamisessa.

Lähdeluettelo

• - The Flamethrower, Chis McNab
• - Liekinheitin m/40, Jalkaväki museo, Mikkeli

29.12.2022 (6.1.2023 17:18)