SSh-39 ja SSh-40

Yleistä

Ensimmäinen puna-armeijan käyttöön otettu massatuotantokypärä oli SSh-36 ja se nimensä mukaisesti otettiin käyttöön vuoden 1936 aikana. SSh-36 ei kuitenkaan vastannut odotuksia ja pian siitä alettiin kehittämään uutta versiota. Suunnittelun tuloksena valmistui uusi malli SSh-39, jossa suurin osa aiemman version puutteista oli korjattu. SSh-39 oli moderni, ns. pallokypärä. Kypärä oli väritykseltään ns. sammaleenvihreä, otsassa viisisakaraisen tähden punaiset ääriviivat. Kypärä painoi noin 1 000 grammaa.

Suomea vastaan käydyn talvisodan aikana, uuden kypärämallin SSh-39 puutteet tulivat esiin. Tämän kypärän kanssa ei voinut käyttää villapipoa, mikä aiheutti lukuisia paleltumisia, kylmän talven aikana. Joulukuussa tuotantoon tuli jälleen uusi malli, SSh-40. Siinä SSh-39 kypärän ongelmat oli korjattu. Ainut ulkoinen ero, SSh-39 ja SSh-40 -kypäröiden välillä oli, sisustan kiinnitysniittien sijoittelu. SSh-39:ssä, kolme kuudesta niiteistä oli hieman ylempänä, kuin SSh-40-mallissa.

Kypärässä käytetty teräs

Vuosien 1936–1940 aikana NII-2 ja Lysva metallurgian tehdas ”kansankomissariaatin metallitehdas nro 700 (LMZ)" työskentelivät yhdessä sopivan teräslaadun kehittämiseksi. Tuloksena oli seosteräs, jossa oli teräksen lisäksi hiiltä, piitä, mangaania ja nikkeliä. Kypäräteräksen nimeksi tuli 36SGNA ja myöhemmin se sai nimen I-1. Tätä terästä testattiin vuoden 1939 aikana ja tuotantoon päätettiin lopulta ottaa I-2 -teräslaatu, jossa oli hieman vähemmän nikkeliä, kuin I-1 -teräksessä. Samalla teräksen luodin kestävyys tosin hieman laski, mutta oli edullisempi valmistaa. SSh-40 -kypärän kuvun vahvuus oli noin 1,2 mm.

Tuotanto

SSh-39 ja SSh-40 -kypäriä valmistettiin Neuvostoliitossa kolmessa tehtaassa; Stalingradin traktoritehdas (CT leima), Punaisen lokakuun tehdas Stalingradissa (3KO leima) ja Lysva metallurgiantehdas (LMZ leima). SSh-40 -kypärää valmistettiin tuntematon määrä, vuodesta 1940 alkaen, aina 1960-luvulle asti.

Kypärätesti

Joulukuussa Neuvostoliiton puolustuskomitea päätti käynnistää tekstin, jossa verrataan saksalaista teräskypärää ja neuvostoliittolaista teräskypärää. Testikomiteaa johti kenraalimajuri Y.S. Kolesnikov.

Testeissä käytettiin I-1 ja I-2 teräksestä valmistettuja puna-armeijan kypäriä, sekä saksalaisia sotasaaliskypäriä. Testiin otettiin mukaan 620 SSh-40 kypärää (36SGN-teräs) ja 298 SSh-40 kypärää (36SG-teräs). Testissä oli mukana myös 270 saksalaista kypärää.

Ensimmäinen testi

Ensimmäinen testi suoritettiin 10.-16.1.1943, Lysva tehtaan ampumaradalla. Testissä ammuttiin 7.62x54R kaliiperisella Mosin-Nagant M1891/30 kiväärillä, 800, 900 ja 1 000 metrin matkoilta. Testissä käytettiin tavallista 7.62mm patruunaa, M1908 -luodilla varustettuna. Lisäksi ammuttiin Nagant M1895 -revolverilla (kaliiperi 7.62x38R), 10 metrin matkalta.

Toinen testi

Toinen testi suoritettiin 7.-12.2.1943, Schurovossa, lähellä Moskovaa. Testissä ammuttiin 7.62x54R kaliiperisella Mosin-Nagant M1891/30 kiväärillä, 800, 900 ja 1 000 metrin matkoilta. Lisäksi ammuttiin PPSh konepistoolilla 115 metrin matkalta, TT-33 pistoolilla 65 metrin matkalta ja lopuksi 82mm kranaatinheittimellä, kranaattien räjähtäessä kahden metrin päässä.

Testin tuloksissa prosenttimäärät osoittavat, kuinka usein kypärä kesti luodin osuman. Testissä ammuttiin Mosin-Nagant M1891/30 kiväärillä 990 laukausta erikoispatruunalla, 462 laukausta tavallisella patruunalla, 171 laukausta Nagant M1891 revolverilla, 811 laukausta PPSh-41 konepistoolilla ja 552 laukausta TT-33 pistoolilla.

Kun kiväärillä ammuttiin 800 metrin matkalta, SSh-40 -kypärä lävistyi 7,7–10 % tapauksista, kun saksalaisista kypäristä luoti meni läpi 34,5 % tapauksista. Jopa Nagant-pistoolilla ammuttaessa, 29 % luodeista läpäisi saksalaisen teräskypärän.

Testin tuloksista voisi päätellä, että puna-armeijan käytössä oleva kypärämalli SSh-40, oli selkeästi saksalaisia kypärämalleja parempi, kaiken tyyppisiä luoteja vastaan.

Valitettavasti tulosta saksalaisten kypärien osalta hieman heikentää se, ettei kypärämalleja ole eritelty. Testissä oli kuitenkin mukana mallit M16, M17, M18, M35, M40 ja M42. Vanhimmat, ensimmäisen maailmansodan kypärämallit poikkesivat uudemmista melkoisesti. Testi ei siis valitettavasti kerro selkeästi saksalaisten M40 ja M42 kypärien eroa, puna-armeijan SSh-40 kypärään verrattuna.

Suomessa

Jatkosodan aikana Suomen armeija sai sotasaaliiksi, 34 700 puna-armeijan kypärää, joista pääosa oli mallia SSh-40. Sotasaaliskypäröistä kunnostettiin 20 000, joukoille jaettavaksi. Sotasaaliskypärää jaettiin lähinnä rannikkojoukoille, sekä selustassa toimiville joukoille.

Lähdeluettelo

• - Whose helmet was better?, http://www.tankarchives.ca, 1.2.2021
• - Soviet helmets, url: http://www.soviet-helmets.com, 1.2.2021
• - Teräskypärä Suomen puolustusvoimissa, Stig Roudasmaa, 1996

23.12.2004 (4.2.2021 19:17)