Eisernes Kreuz - Rautaristi

Yleistä

Rautaristi (Eisernes Kreuz) perustettiin, Preussin keisarin Friedrich Wilhelm III toimesta 20.3.1813. Rautaristin suunnittelusta vastasi arkkitehti Karl Schinkel. Rautaristin myöntämisperusteena käytettiin taistelussa osoitettua urheutta ja johtamistaitoa. Rautaristin myöntämisen perusteeksi, ei käynyt yhteiskunnallinen asema.

Rautaristejä jaettiin vuosien 1813 (Preussin ja Ranskan sota), 1870–1871 (Preussin ja Ranskan sota) ja 1914–1918 (ensimmäinen maailmansota). Korpraali Adolf Hitlerille myönnettiin urhoollisuudesta taistelutoimissa, ensimmäisen luokan rautaristi 4.8.1918.

Rautaristi toisessa maailmansodassa

Saksa otti rautaristin jälleen käyttöön toisen maailmansodan sytyttyä 1.9.1939. Rautarististä oli olemassa seitsemän eri luokkaa;

• 1.) Eisernes Kreuz 2.Klasse (EK II) - rautaristi 2.luokka, 1 500 000 kpl
• 2.) Eisernes Kreuz 1.Klasse (EK I) - rautaristi 1.luokka, 750 000 kpl
• 3.) Ritterkreuz des Eisernen Kreuzes, rautaristin ritariristi, 7 318 kpl
• 4.) Ritterkreuz mit Eichenlaub, rautaristin ritariristi tammenlehvin, 890 kpl (833 kpl)
• 5.) Ritterkreuz mit Eichenlaub und Schwertern, rautaristin ritariristi tammenlehvin ja miekoin, 160 kpl
• 6.) Ritterkreuz mit Eichenlaud, Schwertern und Brillanten, rautaristin ritariristi tammenlehvin, miekoin ja briljantein, 27 kpl
• 7.) Großkreuz, rautaristin suurristi, 1 kpl

Rautaristi 2.lk

Saksalainen rautaristin 2. luokka (Eisernes Kreuz 2.klasse) perustettiin 1.9.1939. Se oli tarkoitettu kaikille taistelutoimissa poikkeuksellisesti ansioituneille sotilaille, aselajiin katsomatta. Mitalia voitiin myöntää, niin miehille kuin naisillekin. Myös ulkomaalaisia Saksan asevoimissa palvelleita, voitiin palkita tällä mitalilla. Mitalia kannettiin nauhan kanssa kaulassa, mutta rintamaolosuhteissa käytettiin vain mitalin nauhaa kiinnitettynä asetakin toiseksi ylimpään nappiin.

Rautaristi 1.lk

1. luokan rautaristiä (Eisernes Kreuz 1.klasse) kannettiin asetakin vasemman taskun napin alapuolella. Mitalin koko on 44,2 x 44x4 mm ja paino 20,46 g. Mitaliin ei kuulunut nauhaa, vaan sen takana oli kiinnityspiikki.

Kunniasolki – Ehrenblatt-Spange

Kesäkuussa 1941 perustettiin rautaristiin kunniasolki. Kunniasolki voitiin myöntää henkilölle, jolla oli ennestään 1. ja 2. luokan rautaristi. Kunniasolkia myönnettiin 4 556 kpl.

Kunniasolki SS-Division Nordin sotilailla Kiestingin suunnalla

Pohjois-Suomen rintamalla, Kiestingin suunnalla vuosina 1941–1944 taistelleen 6.SS-vuoristodivisioona Nord (6.SS-Gebirgs-Division Nord) taistelutoimissa kunnostautuneille sotilaille, myönnettiin rautaristin lisäksi kunniasolki (Ehrenblatt-Spange) seuraavasti;

• - 25.03.1944, SS-Untersturmführer Hans Pauken
• - 07.06.1944, SS-Obersturmführer Willi Hasselmann
• - 16.08.1944, SS-Hauptscharführer Maximillian Bucher
• - 25.10.1944, SS-Hauptsturmführer Günther Degen
• - 05.11.1944, SS-Hauptsturmführer Hans Perpeet
• - 07.01.1945, SS-Sturmbannführer Ernst Rädeke
• - 05.03.1945, SS-Unterscharführer Walter Fröschle

Rautaristi suomalaisilla taistelijoilla

Rautaristi komeili myös useiden suomalaisten sotilaiden rinnassa. Varsinkin suomalaisen kenraalimajuri Siilasvuon komentama III armeijakunta ja 6. jalkaväkidivisioona saivat osakseen saksalaisia kunniamerkkejä. He taistelivat vuosina 1941–1942 saksalaisten rinnalla Kiestingin ja Sallan suunnilla. Myös useat SS-Wiking divisioonan vapaaehtoisen suomalaispataljoonan sotilaat palkittiin rautaristillä.

Vain kolme suomalaista palkittiin rautaristin kunniasoljella. Sotamarsalkka Carl Gustav Mannerheim, SS-korpraali Kalevi Könönen ja SS-sotamies Yrjö Pyyhtiä.

Ritariristi - Ritterkreuz des Eisernen Kreuzes

Rautaristin ritariristi oli rautaristin korkein luokka ja se myönnettiin vain poikkeuksellisesta ansioitumisesta taistelukentällä. Ritariristiä kannettiin kaulassa, nauhaan kiinnitettynä. Ensimmäiset ritariristit myönnettiin rynnäkköosasto Kochin miehille, belgialaisen Eben Emaelin linnoituksen kukistamisesta.

Sodan jälkeen saksalaiset sotilaat vaihtoivat rautaristejä, jopa savukkeisiin ja elintarvikkeisiin. Se oli kuitenkin erittäin haluttu muistoesine, erityisesti yhdysvaltalaisten sotilaiden keskuudessa. Tämä johti toisinaan ei toivottuihin väkivaltaisiin ryöstöihin ja jopa murhiin rautaristin saamiseksi vangiksi joutuneelta. Ei ollut tavatonta, että varsinkin puna-armeijan sotilaat ampuivat sotavangiksi joutuneita saksalaisia, kun nämä eivät halunneet luopua kellostaan ja kunniamerkeistään.

Ritariristin saajat Kiestingin suunnalla

• - 14.08.1944, Hauptmann Lapp, Krd. Ski-Btl.82
• - 17.08.1944, SS-Haupsturmführer Renz, Fhr. SS-Schtz-Btl.(mot) 6
• - 07.10.1944, SS-Haupsturmführer Degen, Fhr. I/SS-GJR 11 "RH"
• - 31.12.1944, SS-Gruppenführer Brenner, Kdr. 6.SS-Geb.Div.Nord

Valmistajat

Rautaristien valmistajia oli useita kymmeniä. Osa valmistajista käytti LDO-koodia (Leistungsgemeinschaft Deutscher Ordenhersteller) ristin nauharenkaassa. Osa valmistajista ei käyttänyt valmistajan tunnusta ollenkaan.

Lähdeluettelo

• - Toinen maailmansota, osa 6, Rautaristi - Valtakunnan puolesta, Eddy Bauer, 1966
• - Finnmedals, url: http://www.finnmedals.net, 21.12.2012
• - Wehrmacht Awards, url: http://www.wehrmachtawards.com, 21.12.2012
• - Kampfgruppe Medals and Badges, url: http://kampfgruppemedals.com, 26.12.2012
• - Janssen Militaria, url: http://www.janssen-militaria.com, 26.12.2012
• - Ironcorss.se, url: http://www.ironcross.se, 26.12.2012
• - German Militaria, url: http://www.germanmilitaria.com, 26.12.2012
• - Kriegstagebuch AOK 20 (Geb.), T312/R1068, 01.07.1944-31.12.1944

21.12.2012 (16.12.2023 09:46)