Gebirgsjäger Edelweiß Ärmelabzeichen
Yleistä
Saksan maavoimien ylin johto (Oberkommando des Heeres, O.K.H.) esitteli 2. toukokuuta 1939 vuoristojääkäreille tarkoitetun hihamerkin, joka tunnetaan nimellä Gebirgsjäger-Edelweiß-Ärmelabzeichen. Merkin esikuvana toimi Itävalta-Unkarin keisari Franz Joseph I vuoristojoukoille vuonna 1907 käyttöön otettu tunnus. Merkin keskeisenä aiheena oli alppitähti (Leontopodium alpinum), joka tunnetaan myös nimellä edelweiss. Kasvi on tyypillinen Alppien vuoristoalueille, missä sitä tavataan tavallisesti noin 2 000–2 900 metrin korkeudessa merenpinnasta.
Wehrmachtin vuoristojääkäreille (Gebirgsjäger) tarkoitettu edelweiss-hihamerkki valmistettiin kankaalle koneellisesti ompelemalla. Se kiinnitettiin asetakin oikeaan hihaan, hieman olkapään alapuolelle. Upseeristolle valmistetut merkit olivat yleensä laadukkaampia kuin miehistölle ja aliupseeristolle tarkoitetut versiot.
Alkuperäinen merkki ommeltiin siniharmaalle huopapohjalle, jonka korkeus oli noin seitsemän senttimetriä ja leveys viisi senttimetriä. Vuoden 1940 alusta lähtien merkki valmistettiin kenttäharmaalle, soikeanmuotoiselle huopapohjalle. Alppitähden kukinto muodostui 13 valkoisesta terälehdestä ja kymmenestä keltaisesta heteitä ja emejä kuvaavasta osasta. Kukan varsi ja kaksi lehteä ommeltiin vihreällä langalla. Kukintoa ympäröi hopeanharmaa, soikeanmuotoinen kaksisäikeinen punos, jonka ulkoasu muistutti vuoristojääkäreiden käyttämää köyttä.
Edelweiss-hihamerkin käyttöoikeus kuului Wehrmachtin vuoristojääkäridivisioonien sekä Waffen-SS vuoristojoukkojen henkilöstölle. Mikäli sotilas siirrettiin pois vuoristojoukoista, merkki tuli alkuperäisten määräysten mukaan poistaa asetakista. Tätä käytäntöä muutettiin 12. marraskuuta 1944, jolloin merkin sai säilyttää myös vuoristojoukoista siirtymisen jälkeen, mikäli henkilöllä oli kyseisissä joukoissa palvelemisensa ajalta taistelukokemusta.
