Gebirgsjäger Edelweiß Ärmelabzeichen
Yleistä
Oberkommando des Heeres (OKH) esitteli 2.5.1939 vuoristojääkärien käyttöön tarkoitetun hihamerkin, Gebirgsjäger Edelweiss Ärmelabzeichen. Merkki itsessään pohjautuu Itävalta-Unkarin hallitsijan Franz-Joseph I:n vuoristojoukkojen merkkiin, joka otettiin käyttöön vuonna 1907. Merkissä oli Edelweiss, (Leontopodium Alpinum), eli alppikukka. Edelweiss kasvaa yleensä Alpeilla 2 000 – 2 900 metrin korkeudessa, meren pinnasta mitattuna.
Saksan Wehrmachtin vuoristojääkäreille (Gebirgsjäger) kankaalle, koneellisesti ommeltu Edelweiss-hihamerkki. Merkki ommeltiin kiinni, asetakin oikeaan hihaan, hieman olkapäätä alemmaksi. Upseerien merkki, oli korkeampi laatuinen, kuin miehistön ja aliupseeriston merkki.
Alun perin merkki ommeltiin siniharmaalle huovalle (korkeus 7cm, leveys 5 cm). Vuoden 1940 alusta alkaen, merkki ommeltiin ovaalin muotoiselle, kenttäharmaalle huovalle. Kukassa oli 13 valkoista terälehteä ja kymmenen keltaista emi/hede osaa. Kukan varsi ja kaksi lehteä oli ommeltu vihreästä langasta. Kukan ympärille ommeltiin hopean harmaa, ovaalin muotoinen, vuoristojääkärin köyttä muistuttava, kaksi naruinen punos.
Saksan Wehrmachtilla oli yhdeksän vuoristodivisioonaa ja Waffe-SS joukoilla kuusi vuoristodivisioonaa, jotka saivat tätä merkkiä kantaa. Jos henkilö siirtyi pois vuoristojoukoista, tuli merkki poistaa asetakista. Tämä säännös muuttui 12.11.1944. Henkilöllä oli oikeus pitää merkkiä, vuoristojoukoista poissiirtymisen jälkeenkin, jos hänellä oli taistelukokemusta vuoristojoukoissa olo ajaltaan.
