Kuusamon kirkonkylän polttaminen syksyllä 1944



Kuusamossa on pitkään käyty keskustelua siitä, kuka poltti Kuusamon kirkonkylän syksyllä 1944. Ilmeisesti suurin osa julkaistuista artikkeleista, on sitä mieltä, että Kiestingin suunnalta vetäytyvät saksalaiset joukot polttivat Kuusamon. Vastakkaisiakin ajatuksia on esitetty, mm. useissa saksalaisten julkaisemissa kirjoissa sanotaan, että heidän jäljiltään Kuusamon jäi verrattain hyvään kuntoon. Koska tästä asiasta tuntuu edelleen olevan pientä epäselvyyttä, katsotaan asiaa kaikkien mahdollisten todisteiden valossa.

Kysymys: Kuka poltti Kuusamon kirkonkylän?

Suomen ja Neuvostoliiton väliset sotatoimet päättyivät 4.-5.9.1944. Aselepo oli solmittu, mutta ehtoihin kuului mm. saksalaisten karkottaminen Suomesta. Välittömästi aselevon tultua voimaan, saksalaiset aloittivat operaatio Birken, eli vetäytymisen Pohjois-Suomesta. Kiestingin suunnalla toiminut XVIII vuoristoarmeijakunta (XVIII Geb.AK) vetäytyi Kuusamon kautta, Oulun ja Rovaniemen suuntiin. Saksalaisten poistuttua Kuusamosta 26.9.1944, oli Kuusamon kirkonkylä jo poltettu maan tasalle.

Kun Kuusamon evakuointi saatiin päätökseen, jäi kirkonkylään luutnantti Alanteen johtama suomalaisvaltuuskunta. Valtuuskunnan oli tarkoitus jäädä Kuusamoon saksalaisten lähdettyä, seuraamaan puna-armeijan saapumista ja edustamaan Suomen valtiota Kuusamossa, sekä valvomaan kuusamolaisten etuja. Saksalaiset eivät tätä kuitenkaan sallineet ja kuljettivat valtuuskunnan 22.9.1944 Rovaniemelle.

Valtuuskunnan kertoman mukaan, ennen vetäytymistään Kuusamosta, saksalaiset polttivat suurimman osan Kuusamon kirkonkylän rakennuksista. Mikä asiassa sitten on epäselvää? Erikoisen asiasta tekee se, että saksalaiset eivät Kuusamon talojen polttamista suomalaisvaltuuskunnalle myöntäneet, vaikka suomalaiset informoivat saksalaista paikalliskomendanttia (SS-luutnantti Fenske), juurikin saksalaisten tekemistä tuhotöistä. Vielä erikoisemmaksi asia menee, sillä saksalaiset sotilaspoliisit syyttivät Kuusamon tuhopoltoista suomalaisia.

Jotta tähän asiaan saataisiin, edes jonkinlaista selkoa, käydään läpi kaikki käytettävissä olevat tiedot tapahtumista.

Generaloberst Lothar Rendulic

Saksan 20. vuoristoarmeijan (20.Gebirgs-Armee) komentaja, GeneraloberstLothar Rendulic (1887–1971) oli kieltänyt omavaltaisuudet, suomalaisten omaisuuden suhteen. 20.9.1944 Rendulic vieraili XVIII vuoristoarmeijakunnan (XVIII Geb.AK) komentopaikalla Kuusamossa ja oli tuolloin käskenyt tuhota Kuusamossa vain sotilaalliset kohteet.402 Käytännössä tämä olisi tarkoittanut kenttärataa ja sen laitteita, saksalaisten leirialueita ja Kuusamon Rajavartioston kasarmialuetta. Tähän voisi ehkä, lisätä myös puhelinlinjat ja maantiesillat.

Kenraaliluutnantti Friedrich Hochbaum

Saksalaisen XVIII vuoristoarmeijakunnan komentaja, jalkaväenkenraali Friedrich Hochbaum (1894–1955) antoi 22.9.1944 käskyn, jonka mukaan kaikkeen polttamiseen tarvitaan divisioonan komentajan lupa. Tässä tapauksessa tämä tarkoitti 6.SS-vuoristodivisioonan (6.SS-Gebirgs-Division Nord) komentajan, SS-Gruppenführer Karl-Heinrich Brennerin lupaa. Kaiken polttamisen tuli olla taktisten vaatimusten edellyttämää. Suurten kohteiden polttamiseen, luvan myöntämisen kenraali Hochbaum piti itsellään. Tämä käsky ei siis kategorisesti kiellä polttamista, vaan vain järjettömän polttamisen ja tuhoamisen. Lause taktisesta tarkoituksenmukaisuudesta, jättää aika paljon tulkinnan varaa divisioonan komentajalle.

Käskyssä ei erotella mitenkään suomalaista ja saksalaista omaisuutta, vaikka saksalaisen omaisuuden polttaminen oli tähän mennessä jo miltei saatu päätökseen. Vaikuttaisi, että käskyssä kuitenkin tarkoitetaan suomalaista omaisuutta, lähinnä siis kuusamolaisten taloja.

Saksalaiset komentajat
Saksalaisia komentajia, jotka omilla toimillaan vaikuttivat Kuusamon kohtaloon syksyllä 1944. Vasemmalta oikealle; Generaloberst Lothar Rendulic, XVIII vuoristoarmeijakunnan komentaja, kenraaliluutnantti Friedrich Hochbaum, 6.SS-vuoristodivisioonan komentaja SS-Gurppenführer Karl-Heinrich Brenner ja jälkijoukkona toimineen SS-vuoristojääkärirykmentti 12 (SS-GJR 12 "MG") komentaja SS-Obersturmbannführer Franz Schreiber.

Karl-Heinrich Brenner

Kuusamolaisten omistuksessa olleista rakennuksista pääosan tuhosi Kiestingin suunnalta jälkijoukkona vetäytynyt SS-Gruppenführer Karl-Heinrich Brennerin komentama 6.SS-vuoristodivisioona Nordin tuhotöihin määrätty osasto, jotka todennäköisesti olivat SS-pioneereja (SS-Geb.Pion.Abt.6). Joukon tehtävä oli selkeä; venäläisille tulisi jättää mahdollisimman vähän mitään käyttökelpoista.

Franz Schreiber

Kuusamon kirkonkellojen pelastamisesta vastasi saksalainen pioneeriryhmä, aliupseerinsa johdolla.5 Mahdollisesti käskyn kellojen pelastamiseksi oli antanut, SS-vuoristojääkärirykmentti 12 (SS-GJR 12 "MG") komentajan SS-Obersturmbannführer Franz Schreiberin ohjeen mukaisesti, SS-pioneeriosaston komentaja. Kellot laskettiin alas ja kaivettiin maahan kirkon vieressä olevaan hautausmaahan.5 Lopuksi paikka naamioitiin haudaksi. Kirkonkellojen alas laskeminen ei ollut aivan helppo tehtävä, sillä ns. kuninkaankello oli valmistettu pronssista ja hopeasta ja painoi 525 kg.24 » lue lisää

Kirkon kellojen etsiminen
Kuusamon kirkonkellot löytyivät maanantaina 20.7.1959 klo 16, Franz Schreiberin antamien ohjeiden mukaisesta paikasta.

Poltetun maan taktiikka

Saksalaiset noudattivat vuonna 1944 poltetun maan taktiikkaa, lähes kaikkialla itärintamalla, aina kun se vetäytymisen yhteydessä oli mahdollista. Asiaa tulkiten, myös Kuusamon polttaminen kuului ns. poltetun maan taktiikkaan, eli viholliselle ei saanut jättää mitään käyttökelpoista, mikä edistäisi heidän toimintaansa alueella. Tässä valossa, Kuusamon polttaminen ei ollut kostotoimenpide suomalaisia vastaan, vaan sillä pyrittiin vaikeuttamaan puna-armeijan etenemistä ja tukeutumista Kuusamoon. Varsinaiset sotatoimet suomalaisten ja saksalaisten välillä, alkoivat vasta myöhemmin Pudasjärvellä.

Kenraaliluutnantti Hochbaumin käsky, ei estänyt saksalaisia polttamasta Kuusamon kirkonkylää. Kovilla rangaistuksilla uhkailukaan ei näytä tehonneen, sillä perusteena on voitu käyttää esimerkiksi taktista tarkoituksenmukaisuutta, poltetun maan taktiikan mukaisesti.

Miksi saksalaiset sitten syyttivät kuusamolaisvaltuuskuntaa tuhopoltoista, ei ole tiedossa. Voisi kuitenkin arvella, että saksalaiset halusivat kieltää heidän kannaltaan epämiellyttävän asian ja saada aikaan hämmennystä, ehkäpä jopa pelkoakin valtuuskunnan keskuudessa, jotta he eivät menisi syytteissään pidemmälle.

Tuhottua Kuusamon kirkonkylää
Miltei maan tasalle poltettua Kuusamon kirkonkylää kesällä 1945. Kuva: Aukusti Tuhka


Käsky 22.9.1944
XVIII vuoristoarmeijakunnan (XVIII Geb.AK) komentajan, jalkaväenkenraali Hochbaumin käsky 22.9.1944.

Ilmavalokuva Kuusamo
Saksan ilmavoimien (Luftwaffe) 21.9.1944 ottama valokuva Kuusamon kirkonkylän pohjoisosasta, osoittaa kuinka Kuusamo on tulessa. Sankat savupilvet nousevat palavista rakennuksista. Kuva: KTB AOK 20 / NARA


Loppupäätelmä

Käytettävissä olevien tietojen valossa, on täysin selvää, että Saksan armeija poltti omat parakkialueensa, tuhosivat perusteellisesti kenttäradan liikennöintikaluston ja kenttäradan asemat. He myös hävittivät sillat, puhelinlinjat yms. Saksalaiset polttivat myös julkiset rakennukset Kuusamon kirkonkylässä. Näyttäisi ilmeiseltä, että tuli levisi välillä hallitsemattomasti myös puurakenteisiin yksityistaloihin. Ilmeisesti saksalaisten keskuudessa on esiintynyt jonkinlaista kurittomuuttakin, sillä suomalaisvaltuuskunta raportoi myös talojen ryöstöistä, samoin kuin niiden polttamisestakin. Ei vaikuta uskottavalta, että suomalaisvaltuuskunta olisi syyllistynyt yksityistalojen polttamiseen kirkonkylässä, vaikka saksalaiset siitä valtuuskuntaa syyttivätkin. Voi kuitenkin olla, että yksittäiset kuusamolaiset tuhosivat kotinsa evakkoon lähtiessään, etteivät ne jäisi puna-armeijan käsiin, mutta tästäkään ei ole täysin selvää näyttöä.

Jos Kuusamossa olisi ollut valtuuskunnan lisäksi, muita suomalaisia miehiä paloja sytyttämässä, olisivat he pian tulleet pidätetyiksi, sillä sotatoimialueella vaadittiin saksalaisten myöntämät kulkuluvat. Kulkuluvat Kuusamon komendantti myönsi vain valtuuskunnalle ja niihin oli haettava päivittäin komendantin leima.

Lähdeluettelo

  • - 005.) Black Edelweiss, A Memoir of combat and conscience by a soldier of the Waffen-SS, Johann Voss, 2002
  • - 020.) Johdatus Kuusamon historiaan, Seppo Ervasti, Kuusamo 1997
  • - 166.) Helsingin sanomat, 18.10.1944, Kuusamon kirkonkylän hävitys täydellinen
  • - 167.) Koillissanomat, 4.9.1956, Fredrik Meskuksen haastattelu Kuusamo polttamisesta
  • - 170.) Koillissanomat, 31.10.2018, Tauno Pätsin muistolle kirkon poltosta
  • - 171.) Kaleva 26.9.1944, Kuusamo poltettu
  • - 172.) Koillissanomat 6.11.2018, Seppo Ervasti, Kuusamon poltettu kirkko on ikuisuuskysymys
  • - 210.) Venäläiset Kuusamossa ja Suomussalmella syksyllä 1944, Eero Eho
  • - 217.) Pohjois-Suomen Evakuointikeskus, Rikospoliisiosasto, tutkintapöytäkirja n:o 385/Rikos/44, 29.9.1944
  • - 218.) Tauno Pätsin suorittama Väinö Ojalehdon haastattelu
  • - 219.) Taimi Pitkäsen suorittama Mauno Säkkisen haastattelu, 1997
  • - Jalkaväenkenraali F. Hochbaumin käsky 22.9.1944
  • - Lennätinsanoma, Rj.Pr:n lenn.san. No 1123/II/51 sal./10.10.44 (eversti Juva)
  • - 522. Haastattelu, Seppo Ervasti, 27.1.2021
  • - Kriegstagebuch AOK 20, September 1944
  • - Kansataisteli 10/1984, Puna-armeija tuli Kuusamoon ja Suomussalmelle 1944

24.7.2012 (24.11.2022 07:50)



Lähetä palautetta...

Otamme mielellämme vastaan palautetta artikkeliin liittyen. Voit myös halutessasi lähettää asiaan liittyviä tarkentavia lisätietoja, tai jättää yhteydenottopyynnön. Vastaamme aina kaikkiin yhteydenottoihin.
Palautteita käsitellään luottamuksellisesti, eikä palautteen lähettäjän tietoja julkaista internetsivuillamme tai luovuteta kolmannelle osapuolelle.