Jagdpanzer 38(t) Hetzer

Yleistä

Sd.Kfz.138/2 Jagdpanzer 38 (t) Hetzerin suunnittelu sai alkunsa maaliskuussa 1943, kun panssarijoukkojen tarkastaja kenraalieversti Heinz Guderian vaati joukoille uutta kevyttä panssarintorjuntavaunua. Tarkoituksena oli korvata vanhat Marder panssarintorjuntavaunut. Uudessa vaunussa tuli olla kohtuullinen panssarointi, matala profiili ja riittävän tehokas tykki.

Suunnittelu perustui vanhentuneen tšekkiläisen LT vz 38 kevyen panssarivaunun eli Pz.Kpfw. 38(t) rungon hyväksikäyttöön. Hetzer vaunun suunnittelu saatiin valmiiksi tammikuussa 1944 ja esiteltiin Waffenamtille, joka hyväksyi uuden mallin. Hetzerin loiva ja matala siluetti ja suhteellisen hyvä liikkumisnopeus tekivät siitä vaikeasti osuttavan maalin. Hetzeriä pidettiin vaarallisena vastustajana, jopa yhtenä Saksan parhaista panssarintorjuntavaunuista. Se oli myös suhteellisen halpa valmistaa.

Variaatiot

Hetzerillä tehdyistä kokeiluista mainittakoon, että muutamaan kymmeneen Hetzeriin asennettiin 14 mm liekinheitin (Flammpanzer 38). Hetzeristä valmistettiin myös Bergepanzer 38(t) variaatio. Käytännössä se oli panssaroitu huoltoajoneuvo, jonka ainut aseistus oli 7,9mm MG34 konekivääri. Bergepanzerieta valmistettiin arviolta 60–120 kappaletta, joiden runkonumerot olivat välillä fgst 321001–323001. Johtovaunu, eli Befehlspanzer 38(t), poikkesi tavallisesta Hetzer vaunusta vai siinä, että siihen oli asennettu 30W FuG 8 radio ja sen tarvitsema piiska-antenni.

Vuoden 1945 alussa Hetzerissä kokeiltiin mm. Pantherin 7,5cm Kw.K 42 L/70 tykkiä, paremman läpäisytehon saavuttamiseksi. Pantherin raskas tykki teki kuitenkin Hetzeristä pahasti etupainoisen ja vaunun hallintaominaisuudet kärsivät suuresti.

Tekniset tiedot

Panssarointi

Hetzer vaunun kalteva ja 60 mm paksu, laadukkaasta (BHN 220–300) panssariteräksestä valmistettu etupanssarointi kesti rintamalta saatujen raporttien mukaan venäläisen 76,2 mm panssarintorjuntatykin osuman. Tämä oli merkittävä etu, verrattuna vanhojen Marder vaunujen kestokykyyn. Vaunun hinnassa oli tingitty valmistamalla sivu ja takaosan panssarilevyt huonompilaatuisesta teräksestä (BHN 195–220).

Vuonna 1945 valmistetuissa vaunuissa panssariteräksen laadusta oli raaka-ainepulan vuoksi tingittävä ja myös etupanssari valmistettiin huonommasta teräksestä. Panssariteräksessä laadultaan parhaan homogeenisen teräksen BHN-lukemat (Brinell Hardness Number) ovat välillä 255–280. Silloin teräs ei ole liian pehmeä, eikä liian kova.

7.5cm Pak 39 L/48

7.5cm Pak 39 L/48 (7.5cm Panzerjägerkanone 39) panssarintorjuntakanuunaa käytettiin toisen maailmansodan aikana Jagdpanzer 38 Hetzer ja Jagdpanzer IV panssarintorjuntavaunujen pääaseena. Pak 39 laukaistiin sähkölaukaisimella ja sen lukkomekanismi oli puoliautomaattinen. Tällä tykillä pystyttiin tuhoamaan miltei kaikki liittoutuneiden käytössä olleet panssarivaunut jopa 1 000 metrin päästä. Se käytti samoja ampumatarvikkeita kuin Pz.Kpfw. IV panssarivaunujen 7.5cm KwK 40 panssarikanuunat ja Sturmgeschütz rynnäkkötykkien 7.5cm StuK 40 panssarintorjuntakanuunatkin.

7.5cm Pak 39 painoi 1 325 kg ja 365 cm pitkä putki kesti yleensä noin 5 000 – 7 000 laukausta. Tulinopeus oli 10-15 laukausta minuutissa.

Ampumatarvikkeet

Käytännössä Hetzer panssarintorjuntavaunun 7,5cm Pak 39 L/48 tykissä käytettiin rintamalla neljää eri ammustyyppiä: Panzergranate 39, Panzergranate 40, Sprengganatepatrone 37 ja Granatpatrone 39 HL. Käytössä näistä selkeästi yleisin oli Panzergranate 39 (Pz.Gr.39).

Panzergranate 39

Panssarikranaatti (Panzergranate – Pz.Gr.) on panssarintorjunnan yleisammus. Jos panssarikaranaatilla ei saatu tulosta, käytettiin kalliimpaa ja samalla tehokkaampaa volframi sydämellä varustettua panssariammusta (Panzergranate 40).

Panssarikranaatti 39:n runko sorvattiin erikoisteräksestä, jossa oli mm. kromia, nikkeliä ja piitä. Sorvausta seuranneen tarkastuksen jälkeen, runko kuuma karkaistiin. Erikseen valmistettu kärkikappale kiinnitettiin kranaatin runkoon hitsaamalla. Kärkikappaleeseen kiinnitetty ballistinen kärkiosa kiinnitettiin myös hitsaamalla. Kranaatin rungon peräosaan kiinnitettiin yksi kuparista valmistettu johtorengas.

Räjähdysaineelle tehtiin poraamalla rungon pohjaosaan tila. Porauksen suuaukkoon tehtiin kierre pohjasytyttimen kiinnitystä varten. Pohjasytyttimeen kiinnitettiin magnesiumpohjainen valojuovapanos. Räjähdysaine sijoitettiin porattuun tilaan. Yleisin räjähdysainelataus oli mineraaliperäisellä montaanivahalla flegmatoitu, puristettu heksogeeni.

Heksogeeni (CH2-N-NO2) on voimakas sotilasräjähdysaine, joka keksittiin 1890-luvulla. Heksogeeniä valmistetaan nitraamalla heksamiinia puhtaalla typpihapolla. Heksogeeni alkaa reagoida 170 °C lämpötilassa. Heksogeenia ei voi suoraan valaa muotoonsa, koska sen sulamispiste on 204 °C, eli korkeampi kuin hajaantumispiste. Tästä johtuen heksogeeniä muotoiltaessa on siihen sekoitettava montaanivahaa, joka estää (flegmatoi) räjähtämisen. Heksogeenin detonaatio nopeus on 8 754 m/s.

Panzergranate 40

Panssarikranaatti 40 oli alikaliiperiammus. Sen läpäisykyky perustuu kranaatin sisällä olevan erittäin kovan ja painavan volframi sydämen (halkaisija noin 35 mm) kykyyn läpäistä kovalla vauhdilla panssariterästä. Volframi on terästä selvästi painavampaa 13 g/cm3, kun teräs puolestaan painaa 7,85 g/cm3.

Kokonaisuutena alikaliiperinen ammus on kuitenkin panssarikranaattia selvästi kevyempi ja siksi samansuuruinen ruutilataus antoi sille suuremman lähtönopeuden. Ammus menetti kuitenkin nopeutensa ja sen myötä läpäisykykynsä yli 1 500 metrin ampumaetäisyydellä.

Saksa valmisti ammuksia kuitenkin hyvin rajallisesti, koska ammuksen tarvitsemasta volframista oli kova pula jo vuonna 1941. Strategisiin raaka-aineisiin kuuluvan volframin tarve vain kasvoi sodan jatkuessa ja näin alikaliiperiammusten tuotanto oli vaatimatonta.

Granatpatrone 39 HL

Ontelokranaatti Gr. 38 HL (HL = Hohl Ladung = ontelopanos) on kehitetty erityisesti panssarivaunujen tuhoamista varten ja sen vaikutusteho perustuu suunnattuun räjähdysvaikutukseen. Suunnattu räjähdysvaikutus saadaan aikaan ammuksen sisällä olevasta kärkikartiosta, jota ympäröi räjähdysaine. Räjähdysaine on juotettu parafiinillä kiinni ammuskuoreen.

Räjähdyksen tapahtuessa, ammuksen kärjestä tulee ulos kartion avulla suunnattu suuren nopeuden (8 000 – 9 000 m/s) omaava hiukkassuihku. Hiukkassuihkun lämpötila jää alle metallin sulamispisteen ja tekee panssarilevyyn noin 0,5 – 1 cm kokoisen reiän. Ontelokranaatin tarkoituksena on läpäisyn jälkeen sytyttää vaunun sisällä oleva palava materiaali, kuten ammukset ja polttonesteet ja saada vaunu räjähtämään sisältä päin.

Kärkikartiometallina voidaan käyttää terästä, alumiinia, tantaalia, kultaa, kuparia, volframia tai köyhdytettyä uraania. Kärkikartiometallin tiheydellä on suuri merkitys läpäisykykyyn. Ontelokranaatin läpäisykyky ei pienentynyt yhtä paljon iskukulman pienentyessä, kuin iskutehoon perustuvalla panssarikranaatilla.

Ontelokranaatti on tarkoitettu panssarintorjuntaan lähinnä lähietäisyyksiltä, vaikka sen läpäisykyky ei olekaan kiinni etäisyydestä. Ontelokranaatti on hidas (Vo 460 m/s) ja siksi vaikea ammuttava pitkälle matkalle, tästä johtuen sitä käytettiin lähietäisyyksiltä. Jos maali on paikallaan, voidaan torjuntaetäisyyttä hieman kasvattaa, mutta kyse on pääasiassa kuitenkin lähimaalien torjunnasta. Saksalaiset käyttivät ontelokranaatteja suhteellisen vähän. Sen tuomat edut olivat haittoja suuremmat.

Läpäisykyky

Osumatarkkuus

Tuotanto

Uuden vaunun prototyyppiä (E-10) testattiin joulukuussa 1943 ja se päätettiin hyväksyä Waffenamtin toimesta tammikuussa 1944. Hitler allekirjoitti 18.1.1944 sopimuksen 1 000 Hetzer vaunun (Gerät 555) valmistamisesta. Vaunu esiteltiin vasta 20.4.1944 Saksan valtakunnan johtajalle Adolf Hitlerille Itä-Preussissa. Tuotannon aloitti huhtikuussa 1944 Böhmisch-Mährische Maschinenfabrik (BMM/Praha). Syyskuussa 1944 myös Skodan tehdas Pilsenissä ryhtyi valmistamaan Hetzer vaunuja.

Hetzerin tuotanto aloitettiin huhtikuussa 1944, päättyen toisen maailmansodan loppumiseen toukokuussa 1945. Vaunun tuotannosta vastasi kaksi tehdasta, BMM ja Skoda. Ne valmistivat kaikkiaan 2 827 Hetzer vaunua.

BMM valmisti vaunut runkonumeroilla Fgst 321001 – 323 000. Skodan valmistamien sarjojen runkonumerot alkoivat numeroista 323001 ja 325001. Skodan tehdas Pilsenissä joutui liittoutuneiden ilmavoimien pommitusten kohteeksi vuoden 1944 lokakuussa sekä joulukuussa.

Rintamalla

Ensimmäiset Hetzer panssarintorjuntavaunut jaettiin kesällä 1944 panssarintorjuntapataljoonille 731 ja 743 (731.Pz.Jg.Abt / 15.Infanterie-Division ja 743.Pz.Jg.Abt 743 / 76.Infanterie-Division). 731.Pz.Jg.Abt lähetettiin 45 Hetzer vaunulla varustettuna heinäkuun 1944 alussa itärintamalle Pohjoisen Armeijaryhmän lohkolle. 743.Pz.Jg.Abt lähetettiin heinäkuun 1944 lopulla myös itärintamalle, tosin Keskustan Armeijaryhmälle. Saksan maavoimat saivat myöhemmin vielä kolme suoraan Hetzereillä varustettua panssarintorjuntavaunu osastoa (Heeres Panzer-Jäger-Abteilung). Osastot perustettiin seuraavasti; 741.Pz.Jg.Abt syyskuussa 1944, 561.Pz.Jg.Abt helmikuussa 1945 ja 744.Pz.Jg.Abt maaliskuussa 1945.

Suurin osa valmistetuista Hetzer vaunuista jaettiin jalkaväki-, jääkäri-, krenatööri-, ratsuväki- ja kansankrenatööridivisioonien orgaanisille panssarintorjuntavaunu komppanioille (Panzer-Jäger Kompanie). Näiden komppanioiden määrävahvuuteen kuului 14 Hetzer vaunua. Helmikuusta 1945 vaunujen määrävahvuus pudotettiin kymmeneen vaunuun per komppania.

Hetzer vaunuja nähtiin miltei kaikilla Saksan rintamilla. Länsirintamalla, Ardennien operaatioon joulukuussa 1944 otti osaa 18 Hetzer vaunuilla varustettua komppaniaa (295 vaunua). Maaliskuussa 1945 itärintamalla oli käytössä vielä 359 Hetzer vaunua. Myös Italian rintamalla oli vuonna 1945 toiminnassa neljä Hetzer komppaniaa (57 vaunua).

Eräs saksalainen pataljoonan komentaja kirjoitti raportin Hetzer vaunun käyttökokemuksista, käydyn taistelun jälkeen. Vaunun etupanssarointi on riittävä, se kestää 76,2 mm panssarintorjuntatykin osuman (tosin ampumaetäisyydestä raportti ei puhu mitään). Sivuilla panssarointi on vaatimaton ja panssarilevyt valmistettu huonommasta teräksestä, eikä vaunun sivuja tulisi tästä syystä paljastaa vihollisen tulelle. Tätä ei helpottanut ollenkaan se asia, että vaunusta oli ulospäin suhteellisen huono näkyvyys, varsinkin sen oikealle sivulle.

Vaunu on matala ja sopivan pienikokoinen. Kokonsa puolesta vaunu on helppo kätkeä vihollisen tähystykseltä, lisäksi pieneen maaliin on vaikeampi osua. Vaunun tykki 7,5 cm Pak 39 L48, on riittävän tehokas vihollisen vaunuja vastaan. Vaunun katolle asennettua kauko-ohjattavaa MG 34 konekivääriä pidettiin myös erinomaisena ratkaisuna.

Wa Prüf 1:n suorittamisessa testeissä havaittiin, että Hetzer pystyy tuhoamaan vihollisen Cromwell, Churchill ja M4 Sherman panssarivaunut, miltä tahansa suunnalta 1 700 – 1 800 metrin etäisyydeltä. M4 Shreman puolestaan kykeni tuhoamaan Hetzerin 800 metrin päästä, jos osuma tuli etupanssariin, sivuosumalla jopa 2 500 metrin päästä.

Eräs jalkaväkidivisioonalle alistettu itärintamalla toiminut panssarintorjuntakomppania oli 14 vaunun voimin tuhonnut yhdessä taistelussa 20 vihollisen panssarivaunua, ilman omia tappioita.

Eräs toinen panssarintorjuntakomppania ilmoitti itärintamalla tuhonneensa 57 vihollisen vaunua, ilman omia tappioita. Tuhottujen vaunujen joukossa oli kaksi raskasta JS-122 panssarivaunua, jotka ammuttiin tuleen 800 metrin etäisyydeltä.

Neljä Hetzer vaunua oli taistelussa vihollisen JS-122 raskaan panssarivaunun kanssa, 1 200 metrin etäisyydeltä. JS-122 ampui kymmenen kertaa saksalaisen komppanian päällikön Hetzer vaunusta ohi. Saksalaiset hyökkäsivät nyt sivulta ja kuudennella osumalla JS-122 tuhottiin. Saksalaiset totesivatkin, että usean Hetzer vaunun yhteistyöllä ja maaston taktisella käytöllä päästiin usein hyvään lopputulokseen. Yhden Hetzer vaunun ei kannattanut yksin antautua taisteluun.

Lähdeluettelo

• - Jagdpanzer 38 Hetzer 1944–1945, Osprey Military 36, Hilary Doyly, Tom Jentz, Mike Badrocke
• - Hetzer, World War 2 Armor and Gunnery, Robert Livingston and Lorrin Bird
• - Hetzer, ww2Aircraft.net, url: http://www.ww2aircraft.net, 5.2.2012
• - Hetzer, WWII Technical Database, url: http://www.tarrif.net, 5.2.2012
• - Hetzer, Achtung Panzer, url: http://www.achtungpanzer.com, 7.2.2012
• - Hetzer, Encyclopedia of German tanks of world war two, P. Chamberlain and H. Doyle, 2001
• - Jagdpanzer 38, url: https://www.panzerworld.com, 20.1.2019
• - The Hetzer Tank Destroyer, url: https://www.warfarehistorynetwork.com, 20.1.2019
• - Jagdpanzer 38(t) Hetzer, url: http://tanks-encyclopedia.com, 20.1.2019
• - Jagdpanzer 38(t), url: http://www.https.tankmuseum.org, 20.1.2019
• - Jagdpanzer 38(t), url: https://militaryfactory.com, 20.1.2019

5.2.2012 (9.7.2025 07:56)