Sota-ajan tapahtumat Kuusamo–Kiestinki suunnalla 1941–1944
Kuusamon
sotahistorian
tutkimusryhmä
Kansainvälinen sotahistorian tutkimusryhmä vuodesta 1999 alkaen...
Sotatoimialue
Kuusamo-Kiestinki
Sotatoimialueen tarkan esittelyn tarkoituksena on helpottaa lukijaa hahmottamaan tapahtumaympäristö aiempaa paremmin...
Joukko-osastot
Suomalaisten, saksalaisten ja neuvostoliittolaisten joukkojen lyhyet historiikit.
Taistelukalusto
Taistelukaluston esittely: lentokoneet, panssarivaunut, tykit, kranaatinheittimet, panssarintorjuntatykit, ilmatorjuntatykit ja käsiaseet.
Panzerjäger Tiger(P)
Yleistä
Sd.Kfz.184 Panzerjäger Tiger(P) - Ferdinand oli Porschen Nibelungen tehtailla valmistama raskas panssarintorjuntavaunu, joka oli tarkoitettu erityisesti itärintaman tarpeisiin. Vaunun runkoina käytettiin Porschen Tiger VK 4501(P) prototyypin ylimääräisiksi jääneitä runkoja (no. 150011–150100). Henschel oli voittanut kilpailun Pz.Kpfw. VI Tiger -panssarivaunun valmistuksesta ja kilpailevan Porchen jo valmistamat rungot olivat jääneet käyttämättömiksi. Nyt nämä 90 runkoa, otettiin uuden vaunun pohjaksi.
Panzerjäger Tiger(P) - Ferdinand (Sd.Kfz.184)
Kehitystyö
Ferdinand vaunun muutostyöt suunniteltiin Alkett tehtaalla (Altmärkische Kettenwerk GmbH). Suunnitelma valmistui 30.11.1942 ja sen mukaan ensimmäisessä vaiheessa rungot siirrettiin Nibelungenwerkestä, St. Valentinista Eisenwerke Oberdonauhun, Linziin. Siellä suoritettiin uusien moottoreiden uudelleen sijoittelu ja muut runkoon liittyvät muutostyöt. Toisessa vaiheessa rungot siirrettiin takaisin Nibelungwerkeen, jossa runkoihin asennettiin Kruppin valmistamat kiinteät tornit tykkeineen.
Ensimmäinen täysin valmis Ferdinand, varustettuna 8.8cm Pak 43/2 L/71 tykillä esiteltiin Adolf Hitlerille Rügenwalden testikentällä. Hitler itse oli hyvin tyytyväinen näkemäänsä ja käski kiihdyttämään vaunun tuotantoa "kesä offensiivia" (operaatio Zitadelle) silmälläpitäen.
Nimensä Ferdinand sai suunnittelijansa tohtori Ferdinand Porschen mukaan. Ferdinandissa oli erittäin tehokkaan tykkinsä lisäksi todella vahva panssarointi: edessä 200 mm ja sivuilla 80 mm. Vaunun lähipuolustukseen tarkoitettua konekivääriä (MG 34) kuljetettiin sisällä. Myöhemmin tämä kiinteän konekiväärin puuttuminen muodostui Ferdinandin Akilleen kantapääksi, sillä vaunua oli helppo lähestyä ja tuhota esim. polttopullolla.
8.8 cm Pak 43/2 käytti 8,8cm ammuksia, jotka oli varustettu sähkönallilla. Tykkiä varten vaunuun lastattiin maksimissa 50-55 ammusta. Noin 50 % ammuksista oli panssarikranaatteja (Pz.Gr.) ja 50 % sirpalekranaatteja (Sprgr). Toisinaan mukana oli myös muutamia alikaliiperiammuksia (Gr.39 HL).
- 8.8cm Panzergranatpatrone 39/43 (Pz.Gr.39/43)
- 8.8cm Panzergranatpatrone 40/43 (Pz.Gr.40/43)
- 8.8cm Grenade 39 HL (Gr.39 HL)
Läpäisykyky
8.8cm Pak 43/2
Ammus
Kulma
Paino:
Nopeus:
Etäisyys:
(kg)
(m/s)
100 m
500 m
1000 m
1500 m
2000 m
2500 m
3000 m
- PzGr 39/43
60°
-
-
202
185
165
148
132
-
-
- PzGr 39/43
90°
-
-
232
219
204
190
176
-
-
- PzGr 40/43
60°
-
-
237
217
193
170
152
-
-
- PzGr 40/43
90°
-
-
300
270
237
205
175
-
-
- Gr.39 HL/C
60°
-
-
90
90
90
-
-
-
-
Osumatarkkuus
8.8cm Pak 43/2
Ammus
Etäisyys:
100 m
500 m
1000 m
1500 m
2000 m
2500 m
3000 m
- PzGr 39/43
testi
100 %
100 %
100 %
95 %
85 %
74 %
61 %
taistelu
100 %
100 %
85 %
61 %
43 %
30 %
23 %
Tuotanto
Huhtikuusta toukokuuhun 1943 mennessä oli 90 kpl VK 4501(p) vaunurunkoa konvertoitu Ferdinandeille Itävallassa Nibelungen St. Valentin tehtailla. Niihin tehtiin useita muutoksia ja porschen Typ 101/1 moottorit korvattiin Maybachin HL 120 moottoreilla.
8.5.1943 kaikki 90 Ferdinandia lähtivät tehtaalta. Ne oli määrätty Jagdpanzer Regiment 656:lle, joka oli muodostettu kolmesta panssarintorjuntapataljoonasta. Pataljoonista kaksi (s.Pz.jäg.Abt 653 ja 654) oli varustettu Ferdinandeilla. Molemmille pataljoonille jaettiin 45 vaunua. Kolmas pataljoona oli varustettu 45 kpl Sturmpanzer IV Brummbär rynnäkkötykeillä.
Rintamalla
Ferdinandeja oli tarkoitus käyttää 5.7.1943 alkavassa operaatio Zitadellessä, eli niin sanotussa Kurskin taistelussa. Jo ensimmäinen päivä oli Ferdinandeille katastrofi. Vaunuihin tuli paljon teknisiä ongelmia ja moni tuhoutui oman miehistön toimesta, kun vaunu oli pakko jättää taistelukentälle. Pahin vika kaikista oli kuitenkin huono lähipuolustus. Eräät miehistöt ampuivat MG-34:llä jopa 8,8 cm panssarikanuunan putken läpi lähelle syöksyviä vihollissotilaita. Kaikesta huolimatta Ferdinand osoittautui erittäin tehokkaaksi vihollistankkeja vastaan, varsinkin pitkältä matkalta se oli ylivoimainen.
27.7.1943 mennessä, eli 22 taistelupäivän jälkeen saksalaiset olivat menettäneet 39 Ferdinand vaunua. Yksi menetetyistä vaunuista jäi puna-armeijan haltuun miltei vahingoittumattomana. Saksalaisten Ferdinandien tappiot olivat raskaat, mutta vihollisen näennäinen menestys tuli todella kalliiksi. Ferdinandeilla oli tuhottu 22 päivässä 502 vihollisen panssaroitua ajoneuvoa.
Ferdinandit olivat vuoden 1943 lopulla mukana Dniepr joella, Nikopolin sillanpään taisteluissa. Siellä Ferdinand vaunuilla tuhottiin yli 200 vihollisen panssarivaunua.
Vaurioitunut Panzerjäger Tiger(P) - Ferdinand Italiassa Nettunon suunnalla keväällä 1944.
Kuva: Bundesarchiv Bild 101l-313-1004-25, CC BY-SA 3.0
Elephantit
Helmi-huhtikuussa 1944 jäljelle jääneet 52 Ferdinand vaunua siirrettiin modifiointia ja kunnostusta varten Itävaltaan. Nibelungen tehtaat kunnostivat 47 vaunua ja Heeres-Kraftfahrzeug-Werkstatt viisi pahemmin vaurioitunutta vaunua. Vaunujen pintaan laitettiin Zimmerit antimagneettinen massa magneettimiinoja vastaan. Yhtenä merkittävänä parannuksena oli eteenpäin ampuva runkoon kiinnitetty MG34 konekivääri. Myös johtajan kupu vaihdettiin. Modifikaation jälkeen 1.4.1944 Ferdinandit nimettiin Elephanteiksi.
Elephantit ottivat osaa taisteluihin myös Italian rintamalla. Siellä Pz.Jg.Kp. 614 (entinen 2./Pz.Jg.Abt. 653)
osallistui Nettunon suunnalla taisteluun länsiliittoutuneita vastataan. Komppanian jäljelle jääneet vaunut
osallistuivat viimeisen kerran taisteluun 22.4.1945 Zossenissa, Berliinin eteläpuolella.