Schwere Panzerbüchse 41 - s.PzB.41

Yleistä

Saksalainen Mauser-Werke AG aloitti 28mm panssarintorjuntakiväärin suunnittelun vuonna 1939. Suunnittelutyö pohjautui Karl Puffin ja insinööri Gerlich aiempiin patentteihin, joiden pohjalta oli aiemmin rakennettu keveämpiä panssarintorjuntakivääreitä. Mauserin projektinimi uudelle aseelle oli ”Laite 231” (Gerät 231). Uutta asetta testattiin kesällä 1940 ja pienten muutosten jälkeen se hyväksyttiin sotavarusteeksi. Mauser-Werke AG aloitti vuonna 1941, raskaan panssarintorjuntakiväärin, 2.8cm schwere Panzerbüchse 41 (s.PzB.41) sarjatuotannon.

Panssarintorjuntakiväärin ajatuksena oli, kevyt ja helposti liikuteltava panssarintorjunta-ase jalkaväen käyttöön. Sen tarkoituksena oli panssaroimattomien tai kevyesti panssaroitujen ajoneuvojen torjunta. Kevyesti panssaroiduilla, tarkoitetaan myös keveitä panssarivaunuja, joiden panssarointi on vaatimaton.

s.PzB.41
Schwere Panzerbüchse 41 – s.PzB.41. Kuva: © TH, Musée des Blindés, Ranska

Rakenne

Ase voitiin purkaa siirtämistä varten, viiteen pääosaan, jolloin raskain osa painoi 62 kg. Aseen pääosia olivat putki, laukaisukoneisto, suuntausjärjestelmä, kilpi ja kuljetuslavetti (Feldlafette). Putken päähän asennettu suujarru, pienensi aseen rekyyliä. Kalustoluetteloon oli merkitty aseen miehistöksi, kolme miestä, ampuja, suuntaaja ja ammusmies. Valokuvien perusteella aseen ympärillä hääri kuitenkin kuusi miestä. Kun ase oli purettu osiin, tarvittiin sen ja sen käyttämien ammusten siirtämiseen kahdeksan miestä.

2.8cm s.PzB.41 on määritelmäteknisesti siinä mielessä mielenkiintoinen, että siitä käytetään saksankielistä nimitystä schwere Panzerbüchse eli suomeksi raskas panssarintorjuntakivääri. Kuitenkin määritelmän mukaan yli 20mm kaliiperisten aseiden ”piiput” ovat putkia (tykki), eivät siis piippuja kuten esimerkiksi kivääreissä. 2.8cm s.PzB.41 muistuttaa ulkoisestikin, enemmän kevyttä panssarintorjuntatykkiä, kuin kivääriä.

Tekniset tiedot


Schwere Panzerbüchse 41 - s.PzB.41
 
• tyyppi: raskas panssarintorjuntakivääri
• kaliiperi: 28x187mm R
• putken pituus: 173 cm
• putken rihlat: -
• putken elinikä: n. 500 laukausta ?
• aseen pituus: 269 cm
• aseen leveys: 96,5 cm
• aseen korkeus: 83,8 cm
• aseen paino: 229 kg
• tähtäinlaite: Z.F. 1x11
• ampumasektori: 70° (sivusuuntausala), koro -5° - +30°
• tehokas kantama: 500 m (Pzgr.41)
• maksimi kantama: n. 4000 m
• ammukset: AP, HE
• ammuksen lähtönopeus: 1 400 m/s – 1 430 m/s
• tulinopeus: n. 30 lk./min
• miehistö: 3 (johtaja/johtaja, suuntaaja ja lataajaa)
• valmistaja: Mauser-Werke AG
• valmistus vuodet: 1940–1943
• tuotantomäärä: 2 797 kpl
• hinta: 4 520 RM
 

Ampumatarvikkeet

s.PzB.41 -panssarintorjuntakivääriin valmistettiin kahta eri ammustyyppiä; sirpaleammusta ja panssariammusta (APCNR-T).

  • • 2.8cm Pzgr.41, paino 125 g, lähtönopeus 1 430 m/s, kantama 500 m
  • • 2.8cm Sprg.41, paino 93 g, lähtönopeus 1 400 m/s, 5 g PETN, kantama 1 000 m

Ampumatarvikkeiden läpäisykyky

Läpäisykyky eri etäisyyksillä
 
Ammus / iskukulma Tyyppi: Paino: Nopeus: (Vo) Etäisyys:
    (kg) (m/s) 100 m 300 m 400 m 500 m 1000 m
 
- 2.8cm Pzgr.41 / 30° APCNR-T 0,125 1 430 60 mm - - 40 mm 19 mm
- 2.8cm Pzgr.41 / 60° APCNR-T 0,125 1 430 52–69 mm 46 mm - 40–52 mm -
- 2.8cm Pzgr.41 / 90 ° APCNR-T 0,125 1 430 75 mm - 40 mm - -
 

Ampumatarvikkeiden valmistus


Tuotanto vuosittain
 
    2.8cm Sprg.41 2.8cm Pzgr.41  
 
- 1940 - 1 562 000 kpl  
- 1941 9 200 kpl 889 500 kpl  
- 1942 373 300 kpl 270 000 kpl  
- 1943 130 100 kpl 278 100 kpl  
- 1944 512 600 kpl 1 602 800 kpl  
 

Tuotanto

Mauser-Werke AG valmisti s.PzB.41 -panssarintorjuntakivääriä, vuodesta 1941 alkaen, tuotannon päättyessä vuoden 1943 aikana. Tuotanto ajettiin alas volframin (tungsten) puutteen vuoksi. Volframia käytettiin panssarintorjuntakiväärin ammuksissa, parantamaan projektiilin läpäisykykyä. Kaikkiaan asetta valmistettiin 2 797 kpl.


Tuotanto vuosittain
 
1940 1941 1942 1943 Yhteensä
 
94 kpl 349 kpl 1 030 kpl 1 324 kpl 2 797 kpl
 

Rintamalla

Panssarintorjuntakiväärit osoittautuivat verrattain tehottomiksi, vihollisen panssarivaunuja vastaan. Keveiden panssarivaunujen määrä väheni koko ajan sodan edetessä, eikä panssarintorjuntakivääri tehonnut vihollisen keskiraskaita T-34/76 -panssarivaunuja vastaan. Aseiden heikon suorituskyvyn vuoksi, ne eivät olleet joukkojen suosiossa ja niitä jopa hylättiin, sotilaiden pitäessä hankalasti käsiteltävinä ja turhina. Tämä koskee kuitenkin ehkä paremminkin keveitä panssarintorjuntakivääreitä.

Tämä ei kuitenkaan koskenut, raskasta panssarintorjuntakivääriä. Sillä jos esimerkiksi vihollisen keskiraskaan T-34/76 -panssarivaunun pystyi päästämään noin 100–200 metrin päähän, pystyi tällä aseella läpäisemään vaunun tornin panssaroinnin, tai rungon sivupanssaroinnin. Raskaan panssarintorjuntakiväärin s.PzB.41:n katsottiin olevan jopa parempi, kuin esimerkiksi 3.7cm Pak 36. Tähän väittämään on perusteluna aseen helppo liikuteltavuus, matala profiili ja hyvä läpäisykyky lyhyiltä etäisyyksiltä. Peitteisessä maastossa, s.PzB.41 osoittikin suorituskykynsä, mutta akuutti volframi pula, aiheutti sen, ettei aseen käyttämiä panssarikranaatteja voitu valmistaa riittävästi. Tämä oli myös syy siihen, ettei ase yleistynyt Saksan asevoimien (Wehrmacht) käytössä.

Sd.Kfz.250/11

Vuoden 1942 alkupuolella, saksalaisten asensivat s.PzB.41 -panssarintorjuntakiväärin Sd.Kfz.250 -puolitela-ajoneuvoon. Tarkoituksena oli parantaa moottoroidun jalkaväen tulivoimaa, panssaroimattomia ja kevyesti panssaroituja ajoneuvoja vastaan. Ajoneuvot joihin s.PzB.41 asennettiin, saivat nimityksen Sd.Kfz.250/11.

Marraskuulle 1941 päivätyn organisaatio määrityksen K.St.N.1127(gp):n mukaan, panssarintorjuntaryhmälle (Panzerjäger-Gruppe) osoitettiin kolme Sd.Kfz.250/11 -ajoneuvoa.

SS-Division Nord

Saksalaisella SS-divisioona Nordilla (SS-Division Nord) oli Kiestingin suunnalla käytössään muutamia, s.PzB.41 -panssarintorjuntakivääreitä. Taistelukuvaajien ottamien valokuvien perusteella, ainakin yhdessä näistä aseista oli kuljetuslavettina laskuvarjojääkäreille (Fallschirmjäger) suunniteltu kevyt pienipyöräinen kuljetuslavetti (leichter Feldlafette 41). 3.9.1942 annetun vahvuusilmoituksen mukaan divisioonalla oli tuolloin käytössään neljä, s.PzB.41 -panssarintorjuntakivääriä. 20.9.1942 niiden määrä oli nostettu kuuteen aseeseen.

Näitä aseita varten, oli luonnollisesti varattu myös ampumatarvikkeita. Divisioonalla oli 26.10.1942 käytössään 798 kpl 2.8cm Pzgr.Patr. ja 528 kpl 2.8cm Sprgr.Patr. A-tarvikkeita oli myös XVIII armeijakunnan ammusvarastolla seuraavasti; 1 128 kpl (Pzgr) ja 120 kpl (Sprgr).


SS-Nord - s.PzB.41
SS-vuoristodivisioona Nordin panssarintorjuntaryhmä siirtää raskasta panssarintorjuntakivääriä (s.PzB.41) kapulatietä pitkin. Kuvan aseessa on laskuvarjojääkäreiden käyttöön suunniteltu, leichter Feldlafatte 41. Kuva: NARA 242-JRP-63-5 30, SS-KB Mitschke

SS-Nord - s.PzB.41
Panssarintorjuntaryhmä kokoaa raskasta panssarintorjuntakivääriä (s.PzB.41). Ase purettiin osiin, ennen suon ylitystä ja koottiin sitten uudelleen. Kuva: NARA 242-JRP-63-5 31A, SS-KB Mitschke

SS-Nord - s.PzB.41
SS-vuoristodivisioona Nordin panssarintorjuntaryhmä (Panzerjäger-Gruppe) raskaan panssarintorjuntakiväärin Schwere Panzerbüchse 41 – s.PzB.41 testiammunnoissa Kiestingin suunnalla 17.6.1943. Kuvan aseessa on laskuvarjojääkäreiden käyttöön suunniteltu, leichter Feldlafatte 41. Kuva: NARA 242-JRP-63-5 25A, SS-KB Mitschke

Lähdeluettelo

    • - Pst-kiväärit, url: https://pkymasehist.fi, 8.11.2022
    • - 2.8cm sPzB 41, url: https://en.wikipedia.org, 8.11.2022
    • - Sd.Kfz.250/11, url: http://kfzderwehrmacht.de, 8.11.2022
    • - Operation Barbarossa – statistical analysis, Nigel Askey
    • - The History of the Panzerjäger 1939-1942, Thomas Anderson
    • - Kriegstagebuch SS-Gebirgs-Division Nord ib, 16.6.1942-31.12.1942, F21/R142

7.11.2022 (5.11.2022 19:59)