Panssarivaunujen lähitorjunta-aseen ns. panssarikauhun (Panzerschreck) kehitystyö aloitettiin Saksassa vuoden 1943 alkupuolella. Suunnittelun esikuvana käytettiin Tunisiassa sotasaaliiksi saatua yhdysvaltalaista M9A1 Bazooka -lähitorjunta-asetta. Uuden aseen suunnittelusta vastasi Hugo Schneider A.G. (HASAG) asekonserni Meuselwitzissä. Uudesta aseesta käytettiin myös kansanomaista nimitystä Ofenrohr eli savupiippu.
Panzerschreck on rakenteeltaan suhteellisen yksinkertainen. Se muodostuu putkesta, laukaisulaitteesta, yksinkertaisesta tähtäinlaitteesta, suojakilvestä ja rakettipanoksella (ajopanos) ammuttavasta ontelopanoksesta (Hohlladung = HEAT).
Panzerschreck on sähkölaukaisulla toimiva panssaria läpäiseviä rakettiammuksia (ontelopanos) ampuva ase. Ase on uudelleen ladattava, toisin kuin lyhyemmän kantaman omaava Panzerfaust. Aseen miehistönä oli ampuja ja lataaja. Lataaja työnsi ammuksen putken sisään sen takapäästä. Ampuja tähtäsi käyttäen apuna yksinkertaista tähtäin laitetta, jossa oli etäisyyssäädöt 100, 150 ja 200 metrin matkoille. Ampujalla oli kaksi liipaisinta, ensimmäinen viritti laukaisukoneiston ja toisella suoritettiin itse laukaisu. Laukaisun jälkeen rakettipanos lensi kaarevalla lentoradalla kohti kohdetta ja aseen putken takapäästä tuli rakettipanoksen voimakas tulisuihku, joka oli noin kolme metriä pitkä.
Aseen läpäisykyky perustuu suunnattuun räjähdysvaikutukseen. Siinä ammuksen räjähdysainepanoksen alkuräjähdys etenee panoksen pohjalta tunnetulla räjähdysnopeudella ammuksen kärkeä kohti. Ammuksen etuosa on ontelonmuotoinen ja keskittää räjähdysvaikutuksen suoraan eteenpäin. Kärkikartion metallista ja ontelon peitteeksi asetetusta metallilevystä sulaa räjähdyspanoksen nopean palamisen aiheuttamassa kovassa kuumuudessa metallisuihku. Tätä tapahtumaa kutsutaan Munroe-efektiksi. Metallisuihkun osumakohdalla oleva panssarilevy käyttäytyy nesteen tavoin ja väistyy suihkun tieltä. Tällöin puhutaan hydrodynaamisesta ilmiöstä. Metallisuihkulla on vain liike-energia, joten suihkumetallin tiheydellä on suuri merkitys läpäisyssä. Tapahtumassa räjähdysaineen palamisnopeus on todella suuri, noin 8 000 – 9 000 m/s, kun se tavallisissa panssarintorjuntakranaateissa on luokkaa 500 – 1 000 m/s.
Ase oli vaarallinen tottumattomalle käyttäjälle, koska taistelun melskeessäkin piti muistaa, että aseen putkesta purkaantui taaksepäin voimakas, noin 2–3 metriä pitkä voimakas tulisuihku. Väärin suunnattuna aseen tulisuihku poltti ampujan pahoin, jos se "heijastui" takaisin jostakin takana olevasta esteestä, tai pahimmillaan osui suoraan käyttäjään tai ampujan lähellä olevaan taistelutoveriin.
Panzerschreckiä valmistettiin vuosina 1943–1945 viidessä eri tehtaassa. Asetta valmistettiin kaikkiaan 289 151 kappaletta.
| Panzerschreck 54 ja 54/1 | ||||
| Vuosi | Määrä (Kpl) | Malli | ||
| • 1943 | 50 835 kpl | malli RPzB 54 | ||
| • 1944 | 238 316 kpl | RPzB 54 ja 54/1 | ||
| • 1945 | 25 744 kpl | malli RPzB 54/1 | ||
Panzerschreckien osuus tuhotuista vihollisen panssarivaunuista ei muodostunut merkittäväksi, suhteessa valmistettujen aseiden määrään. Alla olevassa taulukossa on Saksan itärintamalta raportoidut tuhottujen vihollisen panssarivaunujen määrät kuukausittain ja eriteltynä Panzerschreckien osuus:
| Panzerschreck 54 ja 54/1 | ||||
| Vuosi | Kuukausi | Tuhottuja tankkeja | RPzB.54 & 54/1 | |
| • 1944 | tammikuu | 4 727 | 9 | |
| • 1944 | helmikuu | 2 273 | 24 | |
| • 1944 | maaliskuu | 2 663 | 29 | |
| • 1944 | huhtikuu | 2 878 | 26 | |
Aseen ensimmäinen malli (RPzB 43) valmistui lokakuussa 1943. Ampuja piti yllään tulenkestävää viittaa ja kaasunaamaria, ilman suodatinta. Parannettu versio RPzB.54 otettiin kuitenkin tuotantoon jo seuraavan kuukauden aikana. Parannetussa versiossa oli ampujan suojakilpi (36x47 cm). RPzB. 54 mallin valmistus lopetettiin heinäkuussa 1944, jolloin asetta oli valmistettu noin 290 000 kpl.
| Tekniset tiedot | ||||||
| RPzB.54 | RPzB.54/1 | |||||
| - kaliiperi | 8,8 cm | 8,8 cm | ||||
| - pituus | 164 cm | 135 cm | ||||
| - putken pituus | 164 cm | 135 cm | ||||
| - putken halkaisija | 8,8 cm | 8,8 cm | ||||
| - paino | 11 kg | 9,5 kg | ||||
| - ammuksen paino | - | - | ||||
| - ammuksen pituus | . | - | ||||
| - ammuksen halkaisija | 8,8 cm | 8,8 cm | ||||
| - ammuksen nopeus | 105 m/s | 105 m/s | ||||
| - räjähdepanos | 660 g (TNT ja RDX) | 660 (TNT ja RDX) | ||||
| - ajopanos | - | - | ||||
| - läpäisy | n. 230 mm / 60° | n. 230 mm / 60° | ||||
| - kantama | n. 150 m | n. 180 m | ||||
Parannetun version RPzB.54/1 valmistus aloitettiin heinäkuussa 1944, samalla kun edellisen version tuotanto lopetettiin. Uusi malli oli hieman kevyempi ja sen tähtäinlaitteet oli uudistettu. Uusi malli hyväksyttiin virallisesti käyttöön vasta 20.12.1944. Aseesta tehtiin 48 000 kpl tilaus, mutta vain 25 744 kpl ehdittiin valmistaa ennen sodan loppua.
Panzerschreckiin oli olemassa kaksi eri ammusmallia RPzB.Gr. 4322 ja parannettu malli RPzB.Gr. 4992. Ammukset toimitettiin rintamajoukoille viiden ammuksen kantokehikoissa tai puulaatikoissa joihin mahtui kaksi ammusta.
| Ampumatarvikkeiden tiedot | ||||
| RPzB.Gr.4322 (RPzB 54) | RPzB.Gr.4992 (RPzB.54/1) | |||
| - ammustyyppi | onteloammus (HEAT) | onteloammus (HEAT) | ||
| - lähtönopeus (Vo) | 105 m/s | 105 m/s | ||
| - läpäisykyky | 230 mm / 60° | 230 mm / 60° | ||
| - paino | 3,3 kg | - | ||
| - ontelopanos | 660 g (TNT & RDX) | - | ||
| - sytytin | AZ 5095/1 | - | ||
| - mallit | sommer ja winter | sommer ja winter | ||
| Tuotantomäärät vuosittain | ||||
| Vuosi | RPzB.Gr.4322 | RPzB.Gr.4992 | ||
| 1943 | 173 000 | - | ||
| 1944 | yhteensä 1 805 400 | |||
| 1945 | yhteensä 240 000 | |||
| yhteensä | 2 218 400 | |||
Suomen armeijassa Panzerschreck sai nimekseen 88 rakh/B 54 tai kansanomaisemmin panssarikauhu. Suomalaiset tilasivat Saksasta 2 000 panssarikauhua ja niihin 20 000 ammusta. Hinnaksi muodostui 100 RM per ase, jonka mukana tuli 10 ammusta. Kaikki Suomeen toimitetut panssarikauhut olivat mallia RPzB.54 ja niihin toimitetut ammukset olivat talvimallia (Wintermunition 43/44). Talviammuksen käyttölämpötila oli –25 – +25°C. Suomen armeijan nimike talviammukselle oli 88 psh-rak/B-27/30. Väliaikainen kalusto-opas ja koulutusohjeet saatiin julkaistua Suomen kielellä 20.5.–22.5.1944.
Suomen armeija sai ensimmäisen erän panssarikauhuja 11.4.1944. Tuolloin rahtilaiva s/s Aune H saapui Saksan Stettinistä Porin Mäntyluotoon. Ensimmäinen erä käsitti 300 panssarikauhua ja niihin 3 000 ammusta. Pohjois-Suomessa toiminut Saksan Lapin armeija (AOK 20) lähetti 13.6.1944 suomalaisille omista Rovaniemen varastoistaan 50 panssarikauhua ja niihin 600 ammusta. Seuraava erä toimitettiin lentokoneilla Immolaan ja moottoritorpedoveneillä Etelä-Suomen satamiin. 23.6.–26.6.1944 saapui yhteensä 564 panssarikauhua ja niihin 5 650 ammusta. Ilmeisesti edellä mainituista 110 kpl saapui Immolaan. 20.7.1944 s/s Lapponia toimitti 200 panssarikauhua ja ammuksia. 6.8.1944 s/s Kollaa toi mukanaan 440 panssarikauhua ja ammuksia. 25.8.1944 toi s/s Capella 300 panssarikauhua ja ammuksia. 20.7.–25.8.1944 tuotiin laivoilla yhteensä 9 400 ammusta. Suomeen tuotiin yhteensä 1 854 panssarikauhua ja niihin 18 650 ammusta.
| Panssarikauhujen toimitukset | ||||
| Toimitus | Pvm | Määrä | Mistä | |
| s/s Aune H | 11.04.1944 | 300 kpl + 3 000 ammusta | Stettinistä Porin Mäntyluotoon | |
| Junalla ? | 13.06.1944 | 50 kpl + 600 ammusta | Rovaniemeltä (AOK 20) | |
| Lentok./vene | 23.06.-26.06.1944 | 564 kpl + 5 650 ammusta | Immolaan, Etelä-Suomen satamat | |
| s/s Lapponia | 20.07.1944 | 200 kpl + ammuksia | Stettinistä Suomeen | |
| s/s Kollaa | 06.08.1944 | 440 kpl + ammuksia | Stettinistä Suomeen | |
| s/s Capella | 25.08.1944 | 300 kpl + ammuksia | Stettinistä Suomeen | |
| Panssarikauhujen määrät | ||||||
| Pvm | Joukoilla | Varikoilla | Yhteensä | kulutus | ||
| 01.06.1944 | 2 796 | 150 | 2 946 | |||
| 01.07.1944 | 5 653 | 1 728 | 7 381 | 1 316 | ||
| 01.08.1944 | 5 883 | 1 293 | 7 176 | 1 748 | ||
| 01.09.1944 | 10 950 | 3 568 | 14 518 | 130 | ||
| 01.10.1944 | 11 155 | 3 534 | 14 689 | 64 | ||
Aseella oli yhdessä panssarinyrkkien kanssa merkittävä vaikutus puna-armeijan tankkien pysäyttämisessä Karjalan kannaksen suurtaistelussa kesällä 1944. Panssarikauhut olivat mukana myös saksalaisia vastaan käydyssä Lapin sodassa, vaikka tiettävästi niillä ei kuitenkaan tuhottu yhtään saksalaista panssarivaunua.
Panssarikauhu palveli Suomen armeijaa pitkään, ehkäpä pitempää kuin mitään muuta armeijaa. Niiden käyttöön koulutettiin varusmiehiä viimeisen kerran vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1958.
19.9.2012 (17.10.2022 21:32)