37 PstK/36 Bofors

Yleistä

Ruotsalainen Bofors asekonserni kehitti 37mm panssarintorjuntatykin 1930-luvun alkupuolella ja vuonna 1934 lopullinen malli oli valmis. Aseen nimeksi tuli 37 mm Pansarvärnskanon m/34. Se otettiin tuotantoon vuonna 1935. Tykki herätti mielenkiintoa useiden maiden armeijoissa, sillä sen tiedettiin olevan erittäin moderni ja tehokas.

Suomen armeija hyväksyi 30.10.1936 tykin hyökkäysvaunun torjuntakanuunaksi. Tämän jälkeen aloitettiin neuvottelut ruotsalaisten kanssa ja Suomen puolustusministeriö tekikin tammikuussa 1937 lisenssisopimuksen 37 mm panssaritorjuntatykistä (37 K/34) ruotsalaisen Bofors-asekonsernin kanssa. Koska suomalaisilla ei kuitenkaan ollut resursseja aloittaa tykkien valmistusta välittömästi, päädyttiin tilamaan tykkejä Boforsin tehtaalta. Toimitukset Ruotsista olivat kuitenkin suhteellisen vaatimattomia, 31.11.1939 mennessä oli saatu 48 tykkiä.

Tykki oli vielä 1930-luvulla tehokas lähes kaikkia panssarivaunumalleja vastaan (pl. T-34 ja KV-1). Tykin kantamaksi ilmoitetaan käytettävästä kranaatista ja korosta riippuen 4 000 - 7 400 metriä. Todellinen maksimikantama panssarintorjunnassa ko. kaliiperilla oli vielä vuonna 1941 noin 900 metriä. Myöhemmin sodan jatkuessa rintamalle tuli yhä raskaampia panssarivaunumalleja, joihin 37 mm panssaritorjuntatykki ei enää tehonnut.

Toiminta

37 K/36:ssa on puoliautomaattinen kiilalukko, jossa ammuttaessa rekyylin ottaa vastaan nestehidastin ja lukon palauttaa takaisin jousipalautin. Aseen häiriövapaan toiminnan takeena oli luonnollisesti sen pitäminen puhtaana, mikä taisteluolosuhteissa osoittautui toisinaan eritäin vaikeaksi. Talven kylmät kelit olivat oma haasteensa. Lukko oli pidettävä puhtaana. Koneisto saatiin toimimaan pakkasella värttinä öljyllä (bensiinin tai koneöljyn ja tärpätin seoksella).

Tekniset tiedot

Ampumatarvikkeet

Ruotsista tilattujen tykkien mukana oli saatu 32 000 ammusta. Kotimaisesta tuotannosta vastasi VTT ja Oy Ammus. Vuonna 1939 VTT valmisti 1 680 kpl 37 mm ammusta. Jatkosodan aikana ammustuotanto olikin jo pääosin kotimaista. Bofors tykin ammus oli erilainen kuin vastaavan saksalaisen, sillä ruotsalaisen kranaatin hylsy oli 28 mm pidempi.

Alla olevalla listalla on luettelo ampumatarvikkeista Suomen armeijan käyttämillä nimikkeillä.

• • 37 pstkr 27/34-ps R K/36, (AP), panssarivalojuovakranaatti m/34
• • 37 pstkr 27/34-ps R K/36, (AP), panssarivalojuovakranaatti m/34
• • 37 pstkr 27/34-ps R K/36, (APHE), panssaritrotyylikranaatti 27/34
• • 37 pstkr 27/34-ps R K/36 pp, (APHE), panssaritrotyylikranaatti
• • 37 pstkr 27/34-ps R K/36 pr, (APHE-T), panssarikranaatti
• • 37 ps R 27/34-Vj6 K/36 pr, (APHE-T), panssarikranaatti
• • 37 psav-Vj4 K/36 pr, (AP-T), panssarikranaatti
• • 37 psav-Vj4 K/36 p, (AP-T), panssarikranaatti
• • 37 tkrv-Vj6-27/30-R K/36 pr, (HE), sirpalekranaatti
• • 37 tkrv 27/30-R K/36 pr, (HE), sirpalekranaatti

Läpäisykyky

Tuotanto

Vuonna 1938 lisenssivalmistuksen aloittamista suunnittelivat Tampella Tampereella ja Valtiontykkitehdas (VTT) Jyväskylässä. Puolustusministeriö tilasi Tampellalta 100 kpl ja Valtion tykkitehtaalta (VTT) 50 kpl. Suomessa valmistetut tykit saivat nimikkeen 37 K/36 (37 PstK/36).

Tykinputkien aihioita toimitti Lokomo. Pyörät, alusta ja asekilpi valmistettiin Christon-Vulcan yhtiö. Osia tilattiin Ruotsista ja Saksasta. 31.11.1939 oli Tampella toimittanut 18 kpl 37 K/36 ja VTT 32 kpl. Näin ollen talvisodan alkaessa oli Suomen armeijalle toimitettu kaikkiaan 98 kpl 37 K/36 panssarintorjuntatykkiä. VTT sai vuoden 1939 loppuun mennessä valmiiksi loputkin sieltä tilatut tykit, eli VTT valmisti joulukuussa 1939 18 kpl 37 K/36 tykkiä.

Suomalainen tuotanto oli siis suhteellisen vaatimatonta ja teollisuuden liikekannallepano oli saatu julistettua vasta 1.12.1939. Merkittävänä teollisuuden tuotannon kiihdyttämisen jarrumiehenä voitaneen pitää silloista puolustusministeriä Juho Niukkasta. Kun teollisuuden liikekannallepano oli saatu julistettua, alkoi tuotanto todella nopeutua. Marsalkka Mannerheim vieläpä kehotti teollisuutta ympärivuorokautiseen työskentelyyn.

Tästä huolimatta teollisuutta vaivasi jatkuva raaka-aine pula ja puute ammattityövoimasta. Monet ammattimiehistä oli kutsuttu asepalvelukseen. Joulukuun alussa 1939 VTT:llä oli 522 työntekijää. Määrä oli noussut maaliskuun loppuun mennessä yli 1 000 työntekijään. Työntekijämäärä on todella pieni, kun sitä verrataan suurin ulkomaisiin asekonserneihin, joissa oli usein työssä kymmeniä tuhansia työntekijöitä.

Tammikuun ja huhtikuun 1940 välisenä aikana valmistui Tampellan ja VTT:n tehtailta 160 tykkiä. Lisäksi samaan aikaan ostettiin Ruotsista lisää 66 tykkiä. Talvisodan jälkeen ehjäksi jääneet, ruotsalaisen Boforsin valmistamat 37 K/34 panssarintorjuntatykit (25 kpl) nimettiin kirjanpitoon nimikkeellä 37 K/36.

Tuotanto kuukausittain

Lähdeluettelo

• - Sotahistoriallinen aikakauskirja 17, Suomen panssarintorjunnan tykkiaseistus, Markku Palokangas, 1998
• - Marskin panssarintuhoojat, Erkki Käkelä, 2000

18.1.2013 (27.12.2024 09:18)