Stielgranate 41 (Stiel-Gr.41)

Yleistä

Vuonna 1942 tuotantoon otettu varsikranaatti 41 (Stielgranate 41) oli hieman poikkeuksellinen ratkaisu panssarintorjuntatykin ammukseksi. Sitä ei ladattu tykkiin takaa, lukon kautta, vaan se asetettiin tykin piipun päähän. Stielgrante 41 oli eräänlainen ylikaliiperiammus ja se oli läpäisykyvyltään erittäin tehokas (180 mm / 90°). Stielgranate 41 oli hidas (Vo 110 m/s) ja tästä johtuen, sen tehokas ampumaetäisyys oli vain noin 300 m ja maksimi kantama vain noin 600 metriä. Stielgrante 41 oli vaarallinen myös käyttäjilleen, sillä putkiräjähdyksiä sattui silloin tällöin.

Rakenne

Varsikranaatin (Stiel-Gr.41) kokonaispaino on 8,5 kg ja lähtönopeus on noin 110 m/s. Sen räjähdysaineena on Dinitro anoline ja TNT. Perussytyttimenä on B.d.Z. 5130 ja kärkisytyttimenä kiväärikranaateistakin tuttu A.Z. 5075. Kranaatin sisälle sijoitettiin 2,42 kg TNT räjähdyspanos. Räjähdysaine on valettu hylsyosan sivuille. Runkoon on liitetty kuusi lentoa ohjaavia siivekkeitä.

Sytyttimen räjähdysaineena käytettiin H5, eli Hexogeeni 5 (95 % hexogeeniä + 5 % montaanivaha). Räjähdysaineen valmisti WASAG, Elsnigissä (koodi elg). Käytännössä varsikranaatissa käytetty kärkisytytin A.Z. 5071 oli täsmälleen sama sytytin, kuin mitä käytettiin Mauser K98k kiväärisirpalekranaatti 30:ssä (Gew.Sprgr.Gr. 30) ja Panssarikauhun (Panzerschreck) ammuksissa.

Toiminta

Toiminnallisesti kyseessä on normaali ontelopanos (HEAT), jossa kärkisytytin (Aufschlagzünder - A.Z. 5075 tai A.Z.5071) reagoi osuessaan kohteeseen ja laukaisee ontelopanoksen 2,42 kg TNT latauksen, joka ammuksen muotoilusta johtuen antaa suunnatun räjähdysvaikutuksen.

Tekniset tiedot

Tuotanto

Varsikranaatteja valmistettiin Saksassa vuosina 1942–1943, kaikkiaan noin 636 000 kpl (vuonna 1942 600 900 kpl ja vuonna 1943 35 100 kpl). Ammuksen kärki maalattiin harmaaksi. Varsikranaatit toimitettiin yksittäin pakattuina kaasunaamarikoteloa muistuttavissa peltikoteloissa. Kotelon kannessa ja kyljessä oli maalatut tekstit; "Mun. 3.7cm Pak" ja "(Stiel-Gr.). Verratuna 3.7cm Pak panssarintorjuntatykkien ammusten kokonaistuotannon lukumäärään noin 1 200 000 kpl, on tehokkaiden varsikranaattien valmistusmäärä suhteellisen alhainen. Tämä johtuuu todennäköisimmin uusien ajanmukaisten ja samalla tehokkaampien panssarintorjuntatykkien laajamittaisella käyttöön otolla vuosien 1942–1943 aikana.

Suomessa

Vuonna 1942 suomalaiset ostivat 5 000 kpl erän varsikranaatteja m/41 (Stielgranate 41). Niiden käyttö kiellettiin harjoituksissa useiden putkiräjähdysten vuoksi. Varsikranaatteja voitiin ampua vain saksalaisvalmisteisilla 3.7cm panssarintorjuntatykeillä (suom. 37 K/40), sillä ruotsalaismalliseen 3.7cm Bofors tykkiin ne eivät käyneet.

Lähdeluettelo

• - H.Dv.48173, Merkblatt für die Munition, Panzerabwehrkanone 3.7 cm Pak, 29.1.1938
• - D 460/7+, Ringbuch für Hülsen, 1.7.1943
• - Sturmvogel, url: http://www.ordersofbattle.darkscape.net/site/sturmvogel, 23.6.2011
• - Panzer World, url: http://www.panzerworld.net, 23.6.2011
• - Lone Sentry, url: http://www.lonesentry.com, 23.6.2011
• - Marskin panssarintuhoojat, Erkki Käkelä, 2000
• - Inert-Ord.Net, url: http://www.inert-ord.net, 15.2.2012
• - Das Deutsche Reich und der Zweite Weltkrieg, vol. 5/1

23.6.2011 (9.7.2025 17:39)