3.7cm Stielgranate 41

Yleistä

Operaatio Barbarossan aikana havaittiin, että Saksan asevoimien käyttämä 3.7cm Panzerabwehrkanone L/45 (tunnetaan myös 3,7cm Pak 35/36) oli varsin tehoton puna-armeijan keskiraskaita ja raskaita panssarivaunuja vastaan. Tykkiä kutsuttiin tästä syystä jopa ”oven kolkuttimeksi”. 3.7cm Pak panssarintorjuntatykkejä oli kuitenkin käytössä runsaasti (jopa 20 000 kpl), joten siihen päätettiin suunnitella uusi tehokkaampi ampumatarvike.

Vuonna 1941 suoritetun kehitystyön tuloksena esiteltiin vuoden 1942 alussa 3.7cm Stielgranate 41 (suom. varsikranaatti 41), joka tunnettiin myös nimellä 3.7cm Aufsteck-Geschoss 41. Sitä testattiin 9. Armee toimesta maaliskuussa 1942 Rzhevissä itärintamalla. Uuden ampumatarvikkeen läpäisykyky havaittiin enemmän kuin riittäväksi, joten se otettiin tuotantoon jo toukokuussa 1942.

Stielgranate 41 on hieman poikkeuksellinen ratkaisu panssarintorjuntatykin ammukseksi. Sitä ei ladattu tykkiin takaa lukon kautta, vaan se asetettiin tykin piipun päähän putken sisälle menevän tangon pitäessä ammuksen paikoillaan. Stielgranate 41 on eräänlainen ylikaliiperiammus ja se on läpäisykyvyltään erittäin tehokas (180 mm / 90°). Stielgranate 41 on hidas (Vo 110 m/s) ja tästä johtuen, sen tehokas ampumaetäisyys oli vain noin 300 metriä ja maksimi kantama noin 600-800 metriä.

Rakenne

Stielgranate 41 on teräsrunkoinen rakettia muistuttava ontelopanos. Sen kokonaispaino on 8,6 kg ja lähtönopeus noin 110 m/s. Sen räjähdysaineena on TNT (60 %) ja RDX (40%) eli heksogeeni-TNT. Perussytyttimenä on B.d.Z. 5130 (Bodenzünder 5130) ja kärkisytyttimenä alumiinirunkoinen A.Z. 5075 iskusytytin. Kärkisytyttimenä käytettiin jonkin verran myös kiväärikranaateistakin tuttua A.Z. 5071 (Aufschlagzünder 5071) iskusytytintä. Ilmeisesti jossain vaiheessa otettiin käyttöön A.Z. 5075:stä kehitetty parannettu versio, A.Z. 5095 iskusytytin, jossa on varmistinsokka. Sokan tarkoituksena oli estää ei toivotun detonaation tapahtumista, esimerkiksi kovakouraisen käsittelyn seurauksena. A.Z. 5095:n erottaa vanhasta mallista bakeliitista valmistetusta iskurin hatusta ja varmistinsokasta.

Sytyttimen räjähdysaineena käytettiin H5, eli heksogeeni 5 (95 % heksogeeniä + 5 % montaanivaha). Räjähdysaineen valmisti WASAG, Elsnigissä (koodi elg). Käytännössä Stielgranate 41:ssä käytetty alumiinirunkoinen kärkisytytin A.Z. 5075 on sama sytytin, kuin mitä käytettiin Mauser K98k kiväärisirpalekranaatti 30:ssä (Gew.Sprgr.Gr. 30) ja Panssarikauhun (Panzerschreck) ammuksissa.

Kranaatin sisälle on sijoitettu 2,42 kg räjähdyspanos. Räjähdysaine on valettu runko-osan sivuille ja teräksestä valmistetun metallikartion väliin. Teräksestä valmistettuun runkoputkeen on liitetty kuusi lentoa vakauttavaa siivekkeitä.

Stielgranate 41 ammuttiin 3.7cm Pak -panssarintorjuntatykin piipusta käyttämällä tavallista 3.7cm Pak hylsyä (Patrh 6331 St), jossa oli 216 gramman panos nitroselluloosaa. Hylsy on suljettu korkista valmistetulla kannella. Epäselvyyksien välttämiseksi hylsynpohjassa oli merkintä ”Stiel-Gr.”. Nitroselluloosalla ladatut hylsyt toimitettiin kolmen hylsyn metallikoteloissa, jotka muistuttavat suurikokoista kaasunaamarikoteloa. Kotelon kylkeen on maalattu teksti: Mun. 3.7cm Pak (Stiel-Gr.).

Toiminta

Toiminnallisesti kyseessä on normaali ontelopanos (HEAT), jossa kärkisytytin (Aufschlagzünder - A.Z. 5075 tai A.Z. 5071) reagoi osuessaan kohteeseen ja laukaisee ontelopanoksen 2,42 kg TNT/RDX latauksen, joka ammuksen kartion omaisesta muotoilusta johtuen antaa suunnatun räjähdysvaikutuksen.

Kun räjähdysaine reagoi, muodostaa sen suunnattu räjähdysvaikutus kartion metallista valtavalla nopeudella etenevän suihkun, jossa on kaasumaista sulaa metallia. Suihkun energia syntyy räjähdysaineen detonaatiorintamien yhdistyessä kartion keskiviivalla luoden suuren impulssimomentin. Metallisuihkun tiheydellä ja sitkeydellä on suuri merkitys läpäisyyn yhdessä optimaalisen räjähdysetäisyyden kanssa suhteessa maaliin.

Ontelopanoksella pyritään läpäisemään kohteena olevan ajoneuvon panssarointi. Syntyneestä reiästä suihkuaa panssarivaunun sisätiloihin suurella paineella sirpaleita ja sulaa metallia, jotka yhdessä muodostuneen kuumuuden ja painevaikutuksen kanssa aiheuttavat erilaisia vammoja miehistölle. Osuma ajoneuvon ammusvarastoon tai polttoainesäiliöön tuhoaa yleensä kohteen. Koska suihku on varsin kapea, voi se joissain tapauksissa läpäistä panssarivaunun aiheuttamatta suurempia vaurioita.

Stielgranate 41 ammuttiin 3.7cm Pak -panssarintorjuntatykin piipusta käyttämällä tavallista 3.7cm Pak hylsyä (Patrh 6331 St), jossa oli 216 gramman panos nitroselluloosaa. Tämä nitroselluloosan detonaation antama energia, muodostaa tykin putkeen työntövoiman, joka lennättää ontelopanoksen maaliinsa.

Stielgranate 41 lensi hitaasti (110 m/s) verrattain kaarevalla lentoradalla. Sen tehokas kantama on noin 300 metriä ja maksimikantama noin 600-800 metriä. Kaareva lentorata aiheutti omat haasteensa ontelopanoksen toiminnalle. Tehokaskantama rajoittui 300 metriin lähinnä osumatarkkuuden ja iskukulman vuoksi. Esimerkiksi 185 metrin päässä iskukulma oli noin 85 astetta, eli noin viiden asteen kallistumaa vaakasuorasta osumasta. 800 metrin päässä iskukulma olisi ollut 65 astetta eli 25 asteen kallistuma, mikä olisi vaikuttanut erittäin negatiivisesti ontelopanoksen läpäisykykyyn. Stielgranate 41 kykeni läpäisemään valssattua panssariterästä (RHA) 180 mm, pystysuorassa osumassa (90 astetta). Edellä kuvailtu iskukulman muutos vaikutti läpäisykykyyn negatiivisesti, mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin tavallisen panssarikranaatin läpäisykykyyn.

Tekniset tiedot

Tuotanto

Stielgranate 41 ontelopanoksia valmistettiin vuosina 1942–1943, kaikkiaan noin 636 000 kpl (vuonna 1942 600 900 kpl ja vuonna 1943 35 100 kpl). Ensimmäiset Stielgranate 41 ontelopanokset valmistuivat helmikuussa 1942.

Verrattuna 3.7cm Pak panssarintorjuntatykkien ammusten kokonaistuotannon lukumäärään noin 1 200 000 kpl, on tehokkaiden Stielgranate 41:n erikoisammusten valmistusmäärä vuonna 1942 suhteellisen korkea. Vuonna 1943 tuotantomäärä romahtaa ja tämä johtuu todennäköisimmin uusien ajanmukaisten ja samalla tehokkaampien panssarintorjuntatykkien laajamittaisella käyttöönotolla vuosien 1942–1943 aikana.

Erään tiedon mukaan ammuksen kärki maalattiin harmaaksi (vastaan on kuitenkin tullut vain täysin tumman vihreäksi maalattuja varsikranaatteja). Tällä sivulla esimerkkinä esitetyssä ontelopanoksessa on valmistajan leimat 95 Ce ja kolme kertaa sama Ce 31.8.1942H merkintä. Merkintä "95" tarkoittaa ammuksessa käytettyä räjähdysainetta TNT/RDX sekoitusta. Merkintä "Ce" puolestaan on valmistuspaikkakunta Ce = Chemnitz (Tšekkoslovakia) ja 31.8.42 tarkoittaa valmistuspäivämäärää. H-kirjain tarkoittaa ammuksen koonneen henkilön tunnistekirjainta. Ylin kolmesta leimasta tarkoittaa iskusytyttimen kiinnitystä, toinen leima pohjasytyttimen kiinnitystä ja alin leima ammuksen lataamisen paikkakunta, päivämäärä ja sen ladanneen henkilön tunnistekirjain.

Merkinnän ”Ce” tarkoitus ei kuitenkaan ole täysin varma. Kyseinen ”Ce”-merkintä oli miehitetyn Tšekkoslovakialaisen kaupungin Chemnitzin tunnus. Chemnitzissä oli monenlaista sotatarviketeollisuutta, panssarivaunuista aina kiväärin pistimiin asti. Chemnitzissä sijaitsi kuitenkin Textil-Maschinen-Fabrik GmbH, joka valmisti mm. 15cm Nbw.41 ja 15cm Panzerwerfer 42 raketinheittimiä, joten on täysin mahdollista, että Stielgranate 41 ammuksiakin olisi valmistettu Chemnitzissä. Hieman ongelmalliseksi merkinnän tulkinnan tekee se, että ”Ce”-merkintä tarkoitti myös J.P. Sauer und Sohn asevalmistajaa Suhlissa ja juurikin tästä syystä ”Ce”-merkinnän tarkoitus ei ole täysin selvä.

Stielgranate 41 toimitettiin yksittäin pakattuina kaasunaamarikoteloa muistuttavissa peltikoteloissa. Kotelon kannessa ja kyljessä oli maalatut tekstit: ”Mun. 3.7cm Pak” ja ”(Stiel-Gr.)”.

3.7cm Stielgranate 42

Stielgranate 41:sta kehitettiin tehokkaampi versio Stielgranate 42 ja se oli valmis tuotantoon maaliskuussa 1943. Sitä valmistettiin Rheinmetall-Borsig AG:n toimesta 12 000 kpl, mutta jostain syystä sitä ei otettu rintamakäyttöön. Kaikki Stielgranate 42:set olivat vielä maaliskuussa 1945 varastolla, eikä toimitettu joukoille.

Suomessa

Vuonna 1942 suomalaiset ostivat 5 000 kpl erän varsikranaatteja m/41 (Stielgranate 41). Niiden käyttö kiellettiin harjoituksissa useiden putkiräjähdysten vuoksi. Varsikranaatteja voitiin ampua vain saksalaisvalmisteisilla 3.7cm panssarintorjuntatykeillä (suom. 37 K/40), sillä ruotsalaismalliseen 3.7cm Bofors tykkiin ne eivät käyneet.

Lähdeluettelo

• - H.Dv.48173, Merkblatt für die Munition, Panzerabwehrkanone 3.7 cm Pak, 29.1.1938
• - D 460/7+, Ringbuch für Hülsen, 1.7.1943
• - Sturmvogel, url: http://www.ordersofbattle.darkscape.net/site/sturmvogel, 23.6.2011
• - Panzer World, url: http://www.panzerworld.net, 23.6.2011
• - Lone Sentry, url: http://www.lonesentry.com, 23.6.2011
• - Marskin panssarintuhoojat, Erkki Käkelä, 2000
• - Inert-Ord.Net, url: http://www.inert-ord.net, 15.2.2012
• - Das Deutsche Reich und der Zweite Weltkrieg, vol. 5/1
• - Waffen und geheimwaffen des deutschen heeres 1933- 1945, Frtiz Hahn

23.6.2011 (10.12.2025 08:37)