5cm le.Gr.W.36

Yleistä

Kevyen kranaatinheittimen (5cm le.Gr.W. 36) suunnittelu käynnistettiin Saksassa Rheinmetall-Borsig AG tehtaalla vuonna 1934. Kehitystyön tavoitteena oli luoda kevyt ase, jota yksi sotilas pystyisi siirtämään ja käyttämään itsenäisesti. Aseen tarkoituksena oli mahdollistaa epäsuoran tulen ampuminen etäisyyksille, jotka ylittivät käsikranaatin heittoetäisyyden. Uusi kranaatinheitin hyväksyttiin Saksan asevoimien palveluskäyttöön vuonna 1936.

Kevyttä kranaatinheitintä käytettiin rintamalla pääasiassa vuosina 1939–1943. Jo vuonna 1941 aseen todettiin olevan rakenteeltaan liian monimutkainen ja suorituskyvyltään riittämätön. Keskeisenä ongelmana oli kranaatin pieni massa, minkä vuoksi sen tulivaikutus jäi vähäiseksi. Lisäksi ase kärsi heikosta tarkkuudesta optisesta tähtäimestä huolimatta. Osumahajonta oli keskimäärin noin 35 metriä, mikä rajoitti aseen käyttökelpoisuutta taistelutilanteissa.

Aseen tuotanto päätettiin lopettaa asteittain vuonna 1942, ja valmistus päättyi kokonaan vuoden 1943 aikana. Rintamakäytöstä poistettuja kranaatinheittimiä siirrettiin vuonna 1943 varuskuntien käyttöön, joissa niitä hyödynnettiin toissijaisissa tehtävissä. Näin ase säilyi käytössä vielä sen jälkeen, kun sen käyttöä etulinjan joukoissa oli alettu vähentää.

Waffen-SS joukot jatkoivat kevyen kranaatinheittimen käyttöä kuitenkin vielä kesällä 1944. Asetta käytettiin muun muassa Alankomaissa Arnhemin alueen taisteluissa, jotka liittyivät liittoutuneiden operaatio Market Gardeniin. Myös SS-joukot luopuivat aseesta syksyn 1944 aikana, jolloin se korvattiin tehokkaammilla 8 cm ja 12 cm kranaatinheittimillä. Aseen käytöstä poistaminen kuvastaa sen rajallista soveltuvuutta sodan edetessä kasvaneisiin tulitukivaatimuksiin.

Toiminta

Kranaatinheitin on epäsuoraa tulta ampuva jalkaväen tukiase. Se on yksinkertainen, halpa ja suhteellisen tarkka ase. Kranaatinheittimessä on yleensä neljä pääosaa: vastin, tuki, putki ja suuntain.

Kranaatinheittimen toiminta on yksinkertainen. Heitin on suustaladattava, joten ammus pudotetaan heittimen suusta sen sileäpintaista putkea myöten alaspäin. Putken pohjalla se osuu iskuriin, joka puolestaan laukaisee ammuksen pohjassa olevan nallin. Nalli laukaisee ammuksen ajopanoksen ja ammus aloittaa matkan putkea myöten ylöspäin. Päästyään ulos putkesta, ammus jatkaa matkaa ballistisella lentoradalla kohti maalia. Ammuksen nopeus on latauksesta riippuen noin 75-174 m/s. Aseen rekyyli ohjautuu putken pohjasta vastinlevyn ja siitä suoraan maahan.

Tekniset tiedot

Ampumatarvikkeet

• • 5cm Wurfgranate 36 - 5cm Wgr. 36
• • 5cm Wurfgranate 36 (Üb) - 5cm Wgr. 36 (Üb)
• • 5cm Wurfgranate 38 - 5cm Wgr. 38

Wurfgranate 36

5cm Wurfgranate 38 oli kevyen kranaatinheittimen perusampumatarvike. Kranaatin pituus oli 220 mm, paino 900 g, Vo 75 m/s ja sisälsi 120 grammaa TNT:tä. Kranaattia valmistettiin kaikkiaan 22 112 000 kpl.

Tuotanto

Kevyttä kranaatinheitintä valmisti Rheinmetall-Borsig AG vuosina 1939–1943, ja koko tuotantomäärä oli yhteensä 25 842 kappaletta. Aseen hankintahinta oli 400 valtakunnanmarkkaa (RM), eikä hinta sisältänyt optista tähtäinlaitetta. Kranaatinheittimen putken keskimääräiseksi käyttöiäksi arvioitiin noin 20 000–25 000 laukausta.Seuraavassa taulukossa esitetään kranaatinheittimen vuosittaiset valmistusmäärät.

Tuotanto vuosittain

Rintamalla

Kranaatinheittimien keskeinen ominaisuus on niiden kyky tuottaa kaaritulta, jonka tarkkuus on yleensä suoraa tulta ampuvia aseita heikompi. Tästä huolimatta kranaatinheittimet soveltuvat erityisesti tiheisiin ryhmityksiin sijoittuneen vihollisen elävän voiman tulittamiseen. Toisen maailmansodan aikana kranaatinheittimet osoittautuivat tehokkaiksi jalkaväen tulitukiaseiksi, ja niiden aiheuttamat tappiot vihollisen jalkaväelle olivat merkittävät.

Sodan alkuvaiheessa, vuosina 1939–1941, saksalaisen jalkaväkijoukkueen aseistukseen kuului tyypillisesti oma 5 cm kevyt kranaatinheitin (5cm le.Gr.W. 36). Vuodesta 1942 lähtien tämän aseen käyttöä alettiin kuitenkin asteittain vähentää, ja se korvattiin tehokkaammalla 8 cm keskiraskaalla kranaatinheittimellä (8cm Gr.W. 34).

Kevyen kranaatinheittimen käyttömääristä antaa viitteitä Ranskan sotaretki kesällä 1940, jonka aikana 5 cm kranaatinheittimillä ammuttiin yhteensä 555 959 laukausta. Kokonaismäärä vastaa arviolta noin 60–80 laukausta heitintä kohden. Tämä viittaa siihen, että aseen käyttö jäi kyseisen sotaretken aikana suhteellisen vähäiseksi, vaikka kokonaiskulutus olikin huomattava.

Sotasaalisaseet

Saksalaiset käyttivät myös venäläisiltä sotasaaliiksi saatuja 50 mm kranaatinheittimiä. Ne olivat keveämpiä ja pienempi kokoisia, kuin vastaava saksalainen. Saksalaiset käyttivät venäläisistä kranaatinheittimistä omia nimikkeitään seuraavasti; 50-PM 3, Gr.W. 205/1(r), 50-PM 39, Gr.W. 205/2(r), 50-PM 40, Gr.W. 205/3(r) ja 50-PM 41, Gr.W. 200(r)

Suomessa

Suomen armeijalla ei ollut käytössään saksalaisia keveitä kranaatinheittimiä. Suomeen saapuneilla saksalaisilla joukoilla, näitä oli kuitenkin mukana runsaasti. Myös Kiestingin suunnalla taistelleella SS-Division Nordilla, oli näitä aseita käytössään vuosina 1941–1942.

A.O.K. Lappland

Pohjois-Suomessa vuosina 1941–1944 toimineella Saksan Lapin armeijalla oli käytössään useita satoja 5 cm kevyitä kranaatinheittimiä (5cm le.Gr.W. 36). Käytettävissä olevien lähteiden perusteella ainakin osa Pohjois-Suomessa toimineista saksalaisista yhtymistä käytti kyseisiä aseita vielä syksyllä 1943.

Kevyet kranaatinheittimet eivät kuitenkaan poistuneet käytöstä samanaikaisesti kaikissa saksalaisissa joukko-osastoissa. Esimerkiksi saksalaisella tiedusteluprikaati Norwegenillä (Radfahr-Aufklärungs-Brigade Norwegen) oli 1. elokuuta 1944 edelleen käytössään 30 kappaletta 5 cm kevyitä kranaatinheittimiä. Myös tämän yhtymän osalta aseiden käyttö päättyi kuitenkin syyskuun 1944 alkuun mennessä. Tiedot osoittavat, että 5 cm kevyet kranaatinheittimet säilyivät Pohjois-Suomessa saksalaisten joukkojen käytössä pidempään kuin niiden käyttö muualla Saksan asevoimissa oli jo päättynyt.

Pohjois-Suomessa 1941–1943

Huom! Pohjois-Suomessa, Petsamon suunnalla taistellut 3. vuoristodivisioona (3.GD) siirrettiin pois Suomesta joulukuussa 1941. Sen tilalle oli lokakuussa 1941 siirretty 6. vuoristodivisioona (6.GD). 3. vuoristodivisioonan joukoista, vuoristojääkärirykmentti 139 (G.J.R.139) jäi Suomeen. 7. vuoristodivisioona (7.GD) siirrettiin Suomeen, Kiestingin suunnalle kesäkuussa 1942. 163. jalkaväkidivisioona (163.D) taisteli aluksi Laatokan Karjalassa, mutta siirrettiin myöhemmin Pohjois-Suomeen.

ϟϟ-Division Nord

Kiestingin suunnalla vuosina 1941–1944 taistelleella SS-Division Nordilla oli käytössään useita kymmeniä 5cm le.Gr.W.36 kranaatinheittimiä. Kevyet kranaatinheittimet poistuivat divisioonan käytöstä, ilmeisesti keväällä 1942, sillä ainakaan 25.6.1942 niitä ei enää ole divisioonan kirjanpidossa.

Ammuskulutus (1.7.- 31.12.1941)

Lähdeluettelo

• - Weapons and Fighting Tactics of the Waffen-SS, Dr. S.Hart & Dr. R.Hart,1999
• - Waffen-Arsenal, Band 150, Deutsche Minen und Granatwerfer 1914-1945, Wolfgang Fleischer, 1994
• - SS-Division Nord Qu.Abt. Ib - Kriegstagebuch Nr.1 - 1.4.1941–31.12.1941, II/1ü.2, F21/139, T-354/139
• - SS-Division Nord Qu.Abt. - Kriegstagebuch II/2 - 1-4-1941–31.12.1941, F21/139, T354/139
• - SS-Gebirgs-Division Nord ib, 16.6.1942 - 31.12.1942, F21/142
• - Kriegstagebuch Ib, 6.SS-Geb.-Div. Nord 1.1.1943–30.6.1943
• - Weapons of Third Reich, Terry Gander & Peter Chamberlain
• - Lone-Sentry, 50mm light Mortar, url: http://wwwlonesentry.com, 7.10.2013
• - Pohjois-Kymenlaakson Asehistoriallinen Yhdistys ry, Kranaatinheittimet, url: http://www.pkymasehist.fi, 9.9.2013
• - Granatwerfer, url: http://www.oocities.org, 7.10.2013
• - WK2ammo.com, Wurfgranate 38, url: http://www.wk2ammo.com, 7.10.2013
• - KTB A.O.K. 20, Tätigkeitsberichte September 1944, Abt. Ia, Ic, IIa, NSFO g.Kdos./Chefs, F8-2628

21.8.2013 (10.10.2026 08:50)