Sota-ajan tapahtumat Kuusamo–Kiestinki suunnalla 1941–1944
Kuusamon
sotahistorian
tutkimusryhmä
Kansainvälinen sotahistorian tutkimusryhmä vuodesta 1999 alkaen...
Sotatoimialue
Kuusamo-Kiestinki
Sotatoimialueen tarkan esittelyn tarkoituksena on helpottaa lukijaa hahmottamaan tapahtumaympäristö aiempaa paremmin...
Joukko-osastot
Suomalaisten, saksalaisten ja neuvostoliittolaisten joukkojen lyhyet historiikit.
Taistelukalusto
Taistelukaluston esittely: lentokoneet, panssarivaunut, tykit, kranaatinheittimet, panssarintorjuntatykit, ilmatorjuntatykit ja käsiaseet.
15cm Panzerwerfer 42 Maultier
Yleistä
Saksalaiset kehittivät vuoden 1942 aikana ajoneuvoalustaisen raketinheitinjärjestelmän, esikuvanaan venäläinen Stalinin urut. Ajoneuvoalustaksi valittiin luotettava Opel-konsernin valmistama, kevyesti panssaroitu Sd.Kfz.4/1 Maultier puolitela-ajoneuvo (Maultier = muuli). Opel Maultier oli käytännössä Opel blitz kuorma-auton rungolle rakennettu konstruktio, jossa takapyörästö oli korvattu telapyörästöllä ja telaketjuilla. Ajoneuvo oli myös kauttaaltaan kevyesti panssaroitu RHA-teräslevyillä (paksuus 4–10 mm). Ajoneuvoon kiinnitettiin sen pääaseeksi kymmenputkinen 15cm Panzerwerfer 42 mallinen raketinheitin.
15cm Panzerwerfer 42 Maultier – Sd.Kfz.4/1.
15cm Panzerwerfer 42
Saksassa kehitettiin vuonna 1940 Peenemünden tutkimuskeskuksessa kuusiputkinen raketinheitin, joka sai nimityksen 15cm Nebelwerfer 41. Kehitystyö liittyi Saksan asevoimien pyrkimykseen tehostaa epäsuoran tulen käyttöä. Raketinheittimen rakenne käsitti lavetin, johon oli asennettu kehämäiseen muodostelmaan kuusi noin 130 senttimetrin pituista laukaisuputkea. Putkien sisäpinnalla oli kolme pituussuuntaista ohjausuraa, joiden tehtävänä oli ohjata raketin liikettä laukaisuvaiheessa. Heittimen vasemmalle sivulle sijoitettiin optinen tähtäin ja suuntausjärjestelmä, kun taas sähköisen, kaukokäyttöisen laukaisujärjestelmän kaapeliliitäntä sijaitsi oikealla sivulla. Vuonna 1942 kehitettiin lisäksi ajoneuvoalustalle asennettava kymmenputkinen raketinheitinversio, 15cm Panzerwerfer 42, joka mahdollisti rakettitulen käytön liikkuvissa taistelutehtävissä.
Nebelwerfer-nimitys tarkoittaa suomeksi savunheitintä, mikä viittaa alun perin savunmuodostukseen liittyneeseen käyttötarkoitukseen. Aseella voitiin kuitenkin ampua myös sirpalekärjellä varustettuja raketteja. Sekä savu- että sirpalerakettien laukaisuun liittyi voimakas savunmuodostus, ja rakettien lentorataa seurasi usein näkyvä savuvana. 15 cm Nebelwerfer 41:n kantama oli noin 6–7 kilometriä, mutta sen osumatarkkuus oli suhteellisen heikko. Tämän vuoksi ase soveltui parhaiten laajojen aluemaalien tulittamiseen, kuten vihollisjoukkojen keskityksiä vastaan. Sen sirpalevaikutus oli erityisen tehokas jalkaväkeä ja panssaroimattomia ajoneuvoja vastaan.
Raketinheittimen käyttöön liittyivät myös huomattavat ääni- ja savuvaikutukset. Laukaisun ja rakettien lennon aikana syntyi voimakas, ujeltava ääni sekä näkyviä savujuovia, joilla saattoi olla psykologista vaikutusta tulituksen kohteeksi joutuneisiin joukkoihin. Samalla savuvana paljasti kuitenkin helposti rakettien lähtösuunnan ja laukaisupaikan. Tämä lisäsi riskiä joutua vihollisen vastatulen kohteeksi ja korosti tuliaseman vaihtamisen merkitystä ampumisen jälkeen. Nopealla siirtymisellä pyrittiin vähentämään vihollisen mahdollisuuksia paikantaa raketinheitinyksikkö ja kohdistaa siihen vastatulta.
Toiminta
Raketinheitin ladattiin työntämällä rakettiammus (Wurfgranate) takaapäin putken sisälle niin pitkälle, että jousivipu tarttui ammukseen ja piti sen paikoillaan. Laukaisu tapahtui kauko-ohjatulla sähkölaukaisimella, vähintään kymmenen metrin päästä. Raketinheittimellä voitiin ampua sähkölaukaisulla kymmenen rakettia, 10–15 sekunnin kuluessa. Raketit ammuttiin erikseen pienellä viiveellä.
Raketin laukaisussa käytettiin E.R.Z.39 (ElektrischeRaketenZünder 39) sähkösytytintä. Sähkösytytys laukaisi raketin etuosassa olevan ruutiajopanoksen molemmista päistä yhtä aikaa, tasaisen palamisen varmistamiseksi. Kaasusuihku purkautui viistoon porattujen suuttimien läpi, aiheuttaen raketin pyörimisliikkeen. Kiertoliike vakautti raketin lentoa sen ballistisella lentoradalla kohti maalia. Osuessaan kohteeseen raketin takaosaan sijoitettu pohjasytytin (BzD DOV) reagoi, sytyttäen raketin räjähdyspanoksen (2,5 kg TNT) aiheuttaen voimakkaan sirpale- ja painevaikutuksen. Kuuden ammutun raketin keskihajonta kohteessa oli noin 130 x 80 metriä (alueelle osui 50% projektiileista).
Ampumatarvikkeet
Raketinheittimen ampumatarvikkeina oli sirpale-, savu-, ja kaasuraketteja, joiden lähtönopeus oli 342 m/s. Arktisiin ja trooppisiin ilmanaloihin kehitettiin omat raketit. Käytännössä ampumatarvikkeet olivat samat kuin 15cm Nebelwerfer 41 –raketinheittimessäkin. lue lisää: 15cm Wurfgranate 41
• 15cm Wurfgranate 41 Nebel, 40,07 kg
• 15cm Wurfgranate 41 NebelmitDigl. Treibsatz, 35,48 kg
• 15cm Wurfgranate 41 Spreng, 39,06 kg
• 15cm Wurfgranate 41 SprengmitDigl. Treibsatz, 34,15 kg
• 15cm Wurfgranate 41 NebelmitArktistreibsatz, 35,48 kg
• 15cm Wurfgranate 41 SprengmitArktistreibsatz, 34,15 kg
• 15cm Wurfgranate 41 NebelmitTropentreibsatz, 35,48 kg
• 15cm Wurfgranate 41 SprengmitTropentreibstaz, 34,15 kg
15cm Wurfgranate 41 Nebel (15cm Wgr. 41 Nb.)
Savuraketissa savua muodostavana materiaalina on käytetty ja sulfer trioksidia ja hohkakiveä. Räjähdysaineena on 980 grammaa puristettua TNT:tä. Savuraketin paino on mallista riippuen 35,48–40,07 kg ja sen kokonaispituus on 97,9 cm. Rakettiammuksen maksimi kantama on 6 905 metriä.
15cm Wurfgranate 41 Spr. (15cm Wgr. 41 Spr.)
Sirpaleraketissa räjähdysaineena on 2,5 kg puristettua TNT:tä. Raketin pituus on 93.1 cm ja paino mallista riippuen 34,15–39,06 kg, eli se on hieman savurakettia lyhyempi ja keveämpi. Rakettiammuksen maksimikantama on 7 066 metriä. Räjähtäessään sirpaleraketti levitti sirpaleita noin 80 metrin säteelle.
Ampumatarviketuotanto
Ampumatarvikkeita valmisti Saksassa ainakin kaksi tehdasta; Vorwerk& Co., Wuppertal-Barmen (akj) ja Deutsche Röhrenwerke Aktiengesellischaft Werk Thyssen, Mülheim (duw).
Ampumatarviketuotanto vuosittain, käsittäen kaikki ampumatarviketyypit.
• 1939, 1 880 kpl
• 1940, 156 750 kpl
• 1941, 417 250 kpl
• 1942, 1 208 600 kpl
• 1943, 1 096 100 kpl
• 1944, 1 985 200 kpl
• 1945, 184 000 kpl
Tuotanto
Opel valmisti huhtikuun 1943 ja maaliskuun 1945 välisenä aikana yhteensä 300 kappaletta Sd.Kfz.4/1 Maultier -puolitelavaunua, joista osa varustettiin Panzerwerfer 42 -raketinheittimillä. Lisäksi valmistettiin 289 ammusajoneuvoa, jotka tunnettiin nimikkeellä Munitionskraftwagen für Nebelwerfer Sd.Kfz.4. Näitä käytettiin raketinheitinyksiköiden ampumatarvikehuollon tukena.
Kymmenputkinen 15cm Nebelwerfer 42 -raketinheitin oli rakenteeltaan suhteellisen yksinkertainen ja valmistuskustannuksiltaan edullinen verrattuna vastaavan kaliiperin tykistöaseisiin. Sen valmistuksessa tarvittiin huomattavasti vähemmän raaka-aineita kuin samankaliiperisten tykkien valmistuksessa, ja yhden raketinheittimen valmistamiseen kului arviolta noin 650 miestyötuntia. Raketinheittimen tuotanto käynnistyi vuonna 1942, ja sen valmistuksesta vastasi Rheinmetall-Borsig AG.
Rheinmetall-Borsig AG:n lisäksi raketinheittimien valmistukseen osallistuivat ainakin Framo-Werke GmbH Hainichenissa ja Textil-Maschinen-Fabrik GmbH Chemnitzissä. Tuotannon jakaminen useille valmistajille mahdollisti teollisten resurssien laajemman hyödyntämisen ja tuki asejärjestelmän valmistusta sodan aikana.
Tekniset tiedot
15cm Panzerwerfer 42
AJONEUVOALUSTA
- nimi
Sd.Kfz.4/1 Opel Maultier
- pituus
6,02 m
- leveys
2,17 m
- korkeus
3,05 m
- paino
7 100 kg
- moottori
Adam Opel 68 hv
- nepeus
40 km/h
- toimintamatka
130 km
- lähitukiase
MG 34 / MG 42 (2000 patr.)
ASEJÄRJESTELMÄ
- nimi
15cm Nebelwerfer 42
- tyyppi
raketinheitin
- kaliiperi
6 x 150 mm (158,5 mm)
- putken pituus
130 cm
- putken rihlat
kolme ohjausraidetta
- putken elinikä
-
- paino
-
- tähtäinlaite
optinen RA35
- ammukset
20 kpl
- minimikantama
200 m
- maksimikantama
7 066 m
- ammus
sirpale- ja savukranaatit
- lähtönopeus
342 m/s
- tulinopeus
noin 6 lk./90 sek.
- miehistö
4
Nebelwerfer-Abteilung 11
Raketinheitinosasto 11 (Nebelwerfer-Abteilung 11) perustettiin Saksassa 7. lokakuuta 1943. Osaston ensimmäinen patteri muodostettiin aiemmin Kiestingin suunnalla toimineesta raskaasta raketinheitinpatterista 203 (Schwere Werfer-Batterie 203). Toinen patteri (2./Werfer-Abteilung 11) puolestaan muodostettiin Pohjois-Suomessa toimineesta 8./Artillerie-Regiment 222 -yksiköstä, joka oli saanut toukokuussa 1941 nimityksen Nebelwerfer-Batterie 222. Osaston kolmas patteri, joka tunnettiin tunnuksella 21. Panzer-Batterie, poikkesi kalustoltaan muista pattereista. Se perustettiin Saksassa ja varustettiin tuolloin uudenaikaisella raketinheitinkalustolla, johon kuului kahdeksan Maultier-puolitelavaunun alustalle asennettua raketinheitintä.
Perustamisensa jälkeen Nebwelwerfer-Abteilung 11:sta Saksassa muodostetut osat kuljetettiin Suomeen. Hauptmann Pareyn komennossa osasto siirtyi moottorimarssilla Oulun kautta Kuusamoon, jossa se majoittui Waldlager Kuusamoon ennen matkan jatkamista Kiestingin alueelle. Kiestingin suunnalla osasto toimi XVIII vuoristoarmeijakunnan (XVIII Gebirgs-Armeekorps) alaisuudessa. Osaston kolmas patteri toimi erillään muusta osastosta ja järjesti Kairalassa 12. marraskuuta 1943 näytösammunnan. Syyskuussa 1944 osasto osallistui sotatoimiin Sallan suunnalla XXXVI vuoristoarmeijakunnan (XXXVI Gebirgs-Armeekorps) alaisuudessa.
Panssaripatterin (21.Pz.Batterie) vahvuuteen kuului 3 upseeria, 15 aliupseeria ja 62 miestä. Kokonaisvahvuus oli siis 80 miestä. Yksikön määrävahvuus olisi kuulunut olla 108 miestä, joten se toimi alivahvuisena. Patterin organisaatio määräytyi organisaation K.St.N. 633 mukaan. Patterin ajoneuvokalusto oli seuraava;