Sota-ajan tapahtumat Kuusamo–Kiestinki suunnalla 1941–1944
Kuusamon
sotahistorian
tutkimusryhmä
Sotahistorian tutkimusryhmä on tutkinut Kuusamo-Kiestinki suunnan historiaa,
jo vuodesta 1999 alkaen. Ensimmäinen julkaisu oli 2009 ja vuonna 2022 julkaistiin kirja
Salpalinja Kuusamossa ja nyt seuraava historiateos Korpisota 1941–1944, on vielä työn alla,
mutta valmistunee muutaman vuoden sisällä.
Sotatoimialue
Kuusamo-Kiestinki
Sivustolla esitellään Pohjois-Vienan sotatoimialuetta, kylät, maantiet, vaarat, vesistöt, sillat yms. Esittelyn tarkoituksena, on helpottaa lukijaa hahmottamaan tapahtumien paikat entistä paremmin...
Joukko-osastot
Kuusamo-Kiestinki suunnalla 1941–1944 toimineiden suomalaisten, saksalaisten ja neuvostoliittolaisten joukkojen lyhyet historiikit.
Taistelukalusto
Kuusamo-Kiestinki suunnalla 1941–1944 käytössä olleen taistelukaluston esittely: lentokoneet, panssarivaunut, tykit, kranaatinheittimet, panssarintorjuntatykit ja ilmatorjuntatykit.
15cm Panzerwerfer 42 Maultier - Sd.Kfz.4/1
Yleistä
Saksalaiset kehittivät vuoden 1942 aikana ajoneuvoalustaisen raketinheitinjärjestelmän, esikuvanaan venäläinen Stalinin urut. Ajoneuvoalustaksi valittiin luotettava Opel-konsernin valmistama, kevyesti panssaroitu Sd.Kfz.4/1 Maultier –puolitela-ajoneuvo (Maultier = muuli). Opel Maultier oli käytännössä Opel blitz kuorma-auton rungolle rakennettu konstruktio, jossa takapyörästö oli korvattu telapyörästöllä ja telaketjuilla. Ajoneuvo oli myös kauttaaltaan kevyesti panssaroitu RHA-teräslevyillä (paksuus 4–10 mm). Ajoneuvoon kiinnitettiin sen pääaseeksi kymmenputkinen 15cm Panzerwerfer 42 mallinen raketinheitin.
Saksalaiset tiedemiehet kehittivät vuonna 1940, tykistön kenraali Walter Dornbergerin (1895–1980) johdolla, Peenemünden tutkimuskeskuksessa kuusiputkisen raketinheittimen 15cm Nebelwerfer 41. Käytännössä lavetille asennettiin kehämuotoon kuusi, 130 cm pitkää putkea, joiden sisäpinnalla oli kolme pituus suuntaista ohjausraidetta. Lisäksi raketinheittimen vasemmalle sivulle sijoitettiin optinen tähtäinlaite ja suuntaamisjärjestelmä. Kaukokäyttöisen, sähköisen laukaisujärjestelmän kaapelin pistoke oli sijoitettu heittimen oikealle sivulle. Tästä kehitettiin vuonna 1942 ajoneuvoalustalle asennettavaksi kymmenputkinen raketinheitin versio 15cm Panzerwerfer 42.
Raketinheittimen saksankielinen nimi Nebelwerfer on sinänsä hieman harhaan johtava, sillä se tarkoittaa savunheitintä. Toisaalta aseella voitiin ampua savuraketteja ja sirpalerakettejakin ammuttaessa, niitä seurasi paksu savuvana. Raketinheittimellä kyettiin ampumaan kranaatteja noin 6–7 kilometrin päähän, mutta sen osumatarkkuus oli kuitenkin vaatimaton, kuten raketinheittimillä yleensäkin. Se soveltuikin parhaiten suurten aluemaalien tulittamiseen, kuten suuret joukkojen keskitykset. Raketinheitin oli parhaimmillaan vihollisen jalkaväkeä ja panssaroimattomia ajoneuvoja vastaan.
Raketit aiheuttivat laukaisun ja sitä seuraavan lennon aikana kovan ujeltavan melun, sekä suuret savujuovat. Tällä oli melkoinen psykologinen merkitys, kohteena oleviin vihollisiin. Vaikka kova ujeltava ääni ja suuri savun tuotto saattoivatkin tuottaa levottomuutta vihollisen taistelijoissa, paljasti savuvana puolestaan helposti aseen laukaisupaikan. Tämä puolestaan helpotti merkittävästi vihollisen vastatykistötulta. Tämän vuoksi laukaisun jälkeen, oli syytä vaihtaa nopeasti uuteen tuliasemaan.
Toiminta
Raketinheitin ladattiin työntämällä rakettiammus (Wurfgranate) takaapäin putken sisälle niin pitkälle, että jousivipu tarttui ammukseen ja piti sen paikoillaan. Laukaisu tapahtui kauko-ohjatulla sähkölaukaisimella, vähintään kymmenen metrin päästä. Raketinheittimellä voitiin ampua sähkölaukaisulla kymmenen rakettia, 10–15 sekunnin kuluessa. Raketit ammuttiin erikseen pienellä viiveellä.
Raketin laukaisussa käytettiin E.R.Z.39 (ElektrischeRaketenZünder 39) sähkösytytintä. Sähkösytytys laukaisi raketin etuosassa olevan ruutiajopanoksen molemmista päistä yhtä aikaa, tasaisen palamisen varmistamiseksi. Kaasusuihku purkautui viistoon porattujen suuttimien läpi, aiheuttaen raketin pyörimisliikkeen. Kiertoliike vakautti raketin lentoa sen ballistisella lentoradalla kohti maalia. Osuessaan kohteeseen raketin takaosaan sijoitettu pohjasytytin (BzD DOV) reagoi, sytyttäen raketin räjähdyspanoksen (2,5 kg TNT) aiheuttaen voimakkaan sirpale- ja painevaikutuksen. Kuuden ammutun raketin keskihajonta kohteessa oli noin 130 x 80 metriä (alueelle osui 50% projektiileista).
Ampumatarvikkeet
Raketinheittimen ampumatarvikkeina oli sirpale-, savu-, ja kaasuraketteja, joiden lähtönopeus oli 342 m/s. Arktisiin ja trooppisiin ilmanaloihin kehitettiin omat raketit. Käytännössä ampumatarvikkeet olivat samat kuin 15cm Nebelwerfer 41 –raketinheittimessäkin.
• 15cm Wurfgranate 41 Nebel, 40,07 kg
• 15cm Wurfgranate 41 NebelmitDigl. Treibsatz, 35,48 kg
• 15cm Wurfgranate 41 Spreng, 39,06 kg
• 15cm Wurfgranate 41 SprengmitDigl. Treibsatz, 34,15 kg
• 15cm Wurfgranate 41 NebelmitArktistreibsatz, 35,48 kg
• 15cm Wurfgranate 41 SprengmitArktistreibsatz, 34,15 kg
• 15cm Wurfgranate 41 NebelmitTropentreibsatz, 35,48 kg
• 15cm Wurfgranate 41 SprengmitTropentreibstaz, 34,15 kg
15cm Wurfgranate 41 Nebel (15cm Wgr. 41 Nb.)
Savuraketissa savua muodostavana materiaalina on käytetty ja sulfer trioksidia ja hohkakiveä. Räjähdysaineena on 980 grammaa puristettua TNT:tä. Savuraketin paino on mallista riippuen 35,48–40,07 kg ja sen kokonaispituus on 97,9 cm. Rakettiammuksen maksimi kantama on 6 905 metriä.
15cm Wurfgranate 41 Spr. (15cm Wgr. 41 Spr.)
Sirpaleraketissa räjähdysaineena on 2,5 kg puristettua TNT:tä. Raketin pituus on 93.1 cm ja paino mallista riippuen 34,15–39,06 kg, eli se on hieman savurakettia lyhyempi ja keveämpi. Rakettiammuksen maksimikantama on 7 066 metriä. Räjähtäessään sirpaleraketti levitti sirpaleita noin 80 metrin säteelle.
Ampumatarviketuotanto
Ampumatarvikkeita valmisti Saksassa ainakin kaksi tehdasta; Vorwerk& Co., Wuppertal-Barmen (akj) ja Deutsche Röhrenwerke Aktiengesellischaft Werk Thyssen, Mülheim (duw).
Ampumatarviketuotanto vuosittain, käsittäen kaikki ampumatarviketyypit.
• 1939, 1 880 kpl
• 1940, 156 750 kpl
• 1941, 417 250 kpl
• 1942, 1 208 600 kpl
• 1943, 1 096 100 kpl
• 1944, 1 985 200 kpl
• 1945, 184 000 kpl
Tuotanto
Opel valmisti huhtikuun 1943 ja maaliskuun 1945 välisenä aikana kaikkiaan 300 Sd.Kfz.4/1 Maultier puolitelavaunua joista valmistettiin Panzerwerfer 42 vaunuja ja 289 ammusajoneuvoa (Munitionskraftwagen für Nebelwerfer Sd.Kfz.4).
Kymmenputkinen 15cm Nebelwerfer 42 raketinheitin oli edullinen ja helppo valmistaa. Sen valmistamiseen kului huomattavasti vähemmän raaka-aineita, kuin vastaavan kaliiperin tykkien valmistamiseen. Yhden raketinheittimen valmistaminen vei noin 650 miestyötuntia. 15cm Nebelwerfer 42 valmistus aloitettiin vuonna 1942 Rheinmetall-Borsig AG asekonsernin toimesta.
Raketinheittimien valmistukseen osallistuivat Rheinmetall-Borsig AG:n lisäksi ainakin kaksi tehdasta; Framo-WerkeGmbH, Hainichen ja Textil-Maschinen-Fabrik GmbH, Chemnitz.
Tekniset tiedot
15cm Panzerwerfer 42
AJONEUVOALUSTA
- nimi:
Sd.Kfz.4/1 Opel Maultier
- pituus:
6,02 m
- leveys:
2,17 m
- korkeus:
3,05 m
- paino:
7 100 kg
- moottori:
Adam Opel 68 hv
- nepeus:
40 km/h
- toimintasäde:
130 km
- lähitukiase:
MG 34 / MG 42 (2000 patr.)
ASEJÄRJESTELMÄ
- nimi:
15cm Nebelwerfer 42
- tyyppi
raketinheitin
- kaliiperi
6 x 150 mm (158,5 mm)
- putken pituus
130 cm
- putken rihlat
kolme ohjausraidetta
- putken elinikä
-
- paino
-
- tähtäinlaite
optinen RA35
- ammukset
20 kpl
- minimikantama
200 m
- maksimikantama
7 066 m
- ammus
sirpale- ja savukranaatit
- lähtönopeus
342 m/s
- tulinopeus
noin 6 lk./90 sek.
- miehistö
4
Nebelwerfer-Abteilung 11
Raketinheitinosasto 11 (Nebelwerfer-Abteilung 11) perustettiin Saksassa 7.10.1943. Osaston 1.patteri perustettiin aiemmin Kiestingin suunnalla toimineesta raskaasta raketinheitinpatteri 203:sta (Schwere Werfer-Batterie 203). Osaston 2. patterin (2./Werfer.Abt 11) muodosti Pohjois-Suomessa toiminut 8./Art.Rgt. 222 (toukokuussa 1942 Nebelwerfer-Batterie 222). Osaston kolmas patteri (21.Pz.Batterie) oli erikoinen. Se perustettiin Saksassa ja sai aseistuksekseen uusintaraketinheitinkalustoa, kahdeksan Maultier puolitelavaunun päälle asennettua raketinheitintä.
Pian perustamisensa jälkeen 21.Pz.Batterie laivattiin Suomeen. Osasto siirtyi moottorimarssina komentajansa kapteeni Pareyn johdolla Oulun kautta Kuusamoon. Kuusamossa osasto lepäsi Waldlager Kuusamossa ja jatkoi matkaansa Kiestinkiin. Raketinheitinosasto 11 toimi Kiestingin suunnalla 18.Vuoristoarmeijakunnan (XVIII Gebirgs-Armeekorps) alaisuudessa. Osaston 3.patteri toimi osastosta erillään ja suoritti 12.11.1943 Kairalassa näytösammunnan. Patteri vetäytyi Kiestingin suunnalta yhdessä muiden XVIII Vuoristoarmeijakunnan joukkojen kanssa syksyllä 1944, suomalaisten tehtyä aselevon Neuvostoliiton kanssa. Patteri oli asemissa Salpalinjan asemissa Kuusamon Vanttajassa myöhään illalla 14.9.1944. Lokakuussa 1944 patteri oli mukana Tornio-Kemi alueen taisteluissa. 14.10.1944 patterilla oli käyttökunnossa viisi, alkuperäisestä kahdeksasta raketinheitin vaunusta. Patteri siirtyi Norjaan loka-marraskuun 1944 aikana.
Panssaripatterin (21.Pz.Batterie) vahvuuteen kuului 3 upseeria, 15 aliupseeria ja 62 miestä. Kokonaisvahvuus oli siis 80 miestä. Yksikön määrävahvuus olisi kuulunut olla 108 miestä, joten se toimi alivahvuisena. Patterin organisaatio määräytyi organisaation K.St.N. 633 mukaan. Patterin ajoneuvokalusto oli seuraava;
