15cm Nb.W.41

Yleistä

Saksalaiset kehittivät vuonna 1940 tykistön kenraali Walter Dornbergerin (1895–1980) johdolla Peenemünden tutkimuskeskuksessa kuusiputkisen raketinheittimen, joka sai nimityksen 15cm Nebelwerfer 41 (15cm Nb.W.41). Aseen rakenneratkaisussa hyödynnettiin 3,7cm Pak 36 -panssarintorjuntatykin lavettia, johon lisättiin etutuki. Lavetille asennettiin kehämäiseen muodostelmaan kuusi noin 130 cm:n pituista laukaisuputkea. Putkien sisäpinnalla oli kolme pituussuuntaista ohjausuraa, joiden avulla raketit saivat laukaisuvaiheessa tarvittavan suunnan. Raketinheittimen vasemmalle sivulle sijoitettiin optinen tähtäinlaite ja suuntausjärjestelmä. Laukaisu tapahtui sähköisesti kaukokäyttöisen järjestelmän avulla, jonka kaapeliliitäntä sijaitsi aseen oikealla sivulla.

Nebelwerfer-nimitys tarkoittaa suomeksi sumun- tai savunheitintä, mikä saattaa antaa aseesta harhaanjohtavan käsityksen. Nimitys liittyi saksalaiseen savunmuodostukseen ja savuverhojen tuottamiseen tarkoitettuun kalustoon, mutta 15 cm Nebelwerfer 41:llä voitiin ampua myös sirpalevaikutukseen tarkoitettuja raketteja. Lisäksi rakettien laukaisua ja lentoa seurasi voimakas savunmuodostus, mikä osaltaan selittää nimityksen käyttöä.

Raketinheittimen kantama oli noin 6–7 kilometriä. Sen osumatarkkuus oli kuitenkin suhteellisen heikko, kuten useilla tuon ajan raketinheitinjärjestelmillä. Tämän vuoksi ase soveltui parhaiten laajojen aluemaalien tulittamiseen, kuten vihollisjoukkojen keskityksiä ja muita suuria kohteita vastaan. Sen sirpalevaikutus oli erityisen käyttökelpoinen jalkaväkeä ja panssaroimattomia ajoneuvoja vastaan.

15cm Nebelwerfer 41:n raketit tuottivat laukaisun ja lentonsa aikana voimakkaan, ujeltavan äänen sekä näkyvän savuvanan. Näillä ominaisuuksilla oli myös psykologista vaikutusta tulituksen kohteeksi joutuneisiin joukkoihin. Raketin lentoon liittynyt ääni saattoi herättää pelkoa ja epävarmuutta, mutta runsas savunmuodostus paljasti samalla helposti aseen sijainnin ja mahdollisti sen tuliaseman paikantamisen.

Liittoutuneiden joukot kohtasivat 15cm Nebelwerfer 41:n tulitusta Pohjois-Afrikassa vuonna 1941. Brittiläiset sotilaat antoivat aseelle lempinimen Screaming Meemie, joka viittasi rakettien lennon aikana synnyttämään voimakkaaseen ujellukseen. Saksalaisten rintamajoukkojen keskuudessa aseesta käytettiin puolestaan toisinaan nimitystä DO-Gerät eli DO-laite. Vastaavasti raketinheittimillä varustetuista yksiköistä puhuttiin epävirallisesti DO-pattereina.

Toiminta

Raketinheitin ladattiin työntämällä rakettiammus (Wurfgranate) takaapäin putken sisälle niin pitkälle, että jousivipu tarttui ammukseen ja piti sen paikoillaan. Laukaisu tapahtui kauko-ohjatulla sähkölaukaisimella, vähintään kymmenen metrin päästä.

Raketinheittimellä voitiin ampua sähkölaukaisulla kuusi rakettia, kymmenen sekunnin kuluessa. Raketit ammuttiin erikseen pienellä viiveellä. Putket laukaistiin järjestyksessä; 1, 4, 6, 2, 3 ja 5. Putkien uudelleen lataaminen kesti noin 90 sekuntia.

Raketin laukaisussa käytettiin E.R.Z.39 (ElektrischeRaketenZünder 39) sähkösytytintä, joka asennettiin johonkin sen 26 suutinputkesta. Sähkösytytys laukaisi raketin etuosassa olevan ruutiajopanoksen molemmista päistä yhtä aikaa, tasaisen palamisen varmistamiseksi. Kaasusuihku purkautui viistoon porattujen suuttimien läpi, aiheuttaen raketin pyörimisliikkeen. Kiertoliike vakautti raketin lentoa sen ballistisella lentoradalla kohti maalia. Osuessaan kohteeseen raketin takaosaan sijoitettu pohjasytytin (BzD DOV) reagoi, sytyttäen raketin räjähdyspanoksen (2,5 kg TNT) aiheuttaen voimakkaan sirpale- ja painevaikutuksen. Kuuden ammutun raketin keskihajonta kohteessa oli noin 130 x 80 metriä (alueelle osui 50% projektiileista).

Myöhemmin Nebelwerfer 41 -raketinheittimiä asennettiin erilaisille alustoille. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita Maultier-puolitelavaunuun asennetun version. Siinä putket eivät ole kehä muodossa, vaan päällekkäin kahdessa viiden putken rivissä. Tämän raketinheitin ajoneuvon nimi oli 15cm Panzerwerfer 42 Maultier Sd.Kfz.4/1.

Tekniset tiedot

Tuotanto

15cm Nebelwerfer 41 -raketinheittimen valmistus aloitettiin alkuvuodesta 1940, Rheinmetall-Borsig AG asekonsernin toimesta. Ensimmäiset raketinheittimet toimitettiin raketinheitin yksiköille elokuussa 1940. Raketinheittimien tuotanto käsitti noin 6 000 kappaletta. Erään lähteen mukaan tuotanto oli 5 283 kpl. Näihin valmistettiin noin 5 500 000 rakettia (Wurfgranate).

Raketinheitin oli edullinen ja helppo valmistaa. Sen valmistamiseen kului huomattavasti vähemmän raaka-aineita, kuin vastaavan kaliiperin tykkien valmistamiseen. Yhden raketinheittimen valmistaminen vei 650 miestyötuntia, valmistuskustannusten ollessa 3 350 RM. Valmistamiseen tarvittiin 983 kg rautaa, mangaania 0,58 kg, kromia 0,11 kg, kuparia 4,3 kg, sinkkiä 2 kg ja kumia 28 kg.

Raketinheittimien valmistukseen osallistuivat Rheinmetall-Borsig AG:n lisäksi ainakin kaksi tehdasta; Framo-WerkeGmbH, Hainichen ja Textil-Maschinen-Fabrik GmbH, Chemnitz.

Ampumatarvikkeet

Raketinheittimen ampumatarvikkeina oli sirpale-, savu-, ja kaasuraketteja, joiden lähtönopeus oli 342 m/s. Arktisiin ja trooppisiin ilmanaloihin kehitettiin omat raketit. Lue lisää: 15cm Wurfgranate 15

• • 15cm Wurfgranate 41 Nebel, 40,07 kg
• • 15cm Wurfgranate 41 Nebel mit Digl. Treibsatz, 35,48 kg
• • 15cm Wurfgranate 41 Spreng, 39,06 kg
• • 15cm Wurfgranate 41 Spreng mit Digl. Treibsatz, 34,15 kg
• • 15cm Wurfgranate 41 Nebel mit Arktistreibsatz, 35,48 kg
• • 15cm Wurfgranate 41 Spreng mit Arktistreibsatz, 34,15 kg
• • 15cm Wurfgranate 41 Nebel mit Tropentreibsatz, 35,48 kg
• • 15cm Wurfgranate 41 Spreng mit Tropentreibsatz, 34,15 kg

Savuraketissa 15cm Wurfgranate 41 Nebel (15cm Wgr. 41 Nb.) savua muodostavana materiaalina on käytetty sulfer trioksidia ja hohkakiveä. Räjähdysaineena on 980 grammaa puristettua TNT:tä. Savuraketin paino on mallista riippuen 35,48–40,07 kg ja sen kokonaispituus on 97,9 cm. Rakettiammuksen maksimi kantama on 6 905 metriä.

Sirpaleraketissa 15cm Wurfgranate 41 Spr. (15cm Wgr. 41 Spr.) räjähdysaineena on 2,5 kg puristettua TNT:tä. Raketin pituus on 93,1 cm ja paino mallista riippuen 34.15–39.06 kg, eli se on hieman savurakettia lyhyempi ja keveämpi. Rakettiammuksen maksimikantama on 7 066 metriä. Räjähtäessään sirpaleraketti levitti sirpaleita noin 80 metrin säteelle.

Rintamalla

Ilmeisesti 15cm Nebelwerfer 41 -raketinheittimiä käytettiin ensimmäisen kerran Pohjois-Afrikan sotanäyttämöllä 20. maaliskuuta 1943, jolloin ne osallistuivat saksalaisten joukkojen tulitukeen Kasserinen solan taisteluissa. Raketinheittimiä käytettiin osana Saksan johtamaa hyökkäystä, joka kohdistui Yhdysvaltain armeijan joukkoja vastaan. Hyökkäys liittyi kenraali Erwin Rommelin johtamiin sotatoimiin Tunisian sotanäyttämöllä.

Suomessa

Suomi pyysi 19.10.1943 Saksalta 54 kpl 15cm Nebelwerfer 41 ja 36 kpl 28cm Nebelwerfer 41 -raketinheitintä. Saksa ei kuitenkaan pystynyt toimittamaan noin suurta tilausta, mutta lupasi toimittaa 15 kappaletta 15cm Nb.W 41 raketinheittimiä maalis-huhtikuussa 1944.

26.2.1944 laivattiin Saksasta s/s Capella laivalla 7 kappaletta 15cm Nb.W 41 raketinheitintä Suomeen. Seuraava toimitus (8 kpl 15cm Nb.W 41) saapui Suomeen 6.8.1944. Suomen armeijan kirjanpidossa ase sai nimikkeen 150 Rakh 41. Suomeen toimitetut aseet eivät ehtineet mukaan sotatoimiin. Ilmeisesti Suomeen hankituista raketinheittimistä on jäljellä enää yksi kappale ja se on esillä Tykistömuseossa Hämeenlinnassa (Museo Militaria).

A.O.K. Lappland

Pohjois-Suomen rintamalla taistelevalla Saksan Lapin armeijalla (A.O.K. Lappland) oli käytössään 15cm Nb.W 41 -raketinheittimiä. Raketinheittimet oli sijoitettu erillisiin raketinheitinpattereihin, joita armeijakunnat puolestaan alistivattarpeen mukaan alaisilleen divisioonille.

Nebelwerfer-Abteilung 11

Raketinheitinosasto 11 (Nebelwerfer-Abteilung 11) perustettiin Saksassa 7. lokakuuta 1943. Osaston ensimmäinen patteri muodostettiin aiemmin Kiestingin suunnalla toimineesta raskaasta raketinheitinpatterista 203 (Schwere Werfer-Batterie 203). Toinen patteri (2./Werfer-Abteilung 11) puolestaan muodostettiin Pohjois-Suomessa toimineesta 8./Artillerie-Regiment 222 -yksiköstä, joka oli saanut toukokuussa 1941 nimityksen Nebelwerfer-Batterie 222. Osaston kolmas patteri, joka tunnettiin tunnuksella 21. Panzer-Batterie, poikkesi kalustoltaan muista pattereista. Se perustettiin Saksassa ja varustettiin tuolloin uudenaikaisella raketinheitinkalustolla, johon kuului kahdeksan Maultier-puolitelavaunun alustalle asennettua raketinheitintä.

Perustamisensa jälkeen Nebwelwerfer-Abteilung 11:sta Saksassa muodostetut osat kuljetettiin Suomeen. Hauptmann Pareyn komennossa osasto siirtyi moottorimarssilla Oulun kautta Kuusamoon, jossa se majoittui Waldlager Kuusamoon ennen matkan jatkamista Kiestingin alueelle. Kiestingin suunnalla osasto toimi XVIII vuoristoarmeijakunnan (XVIII Gebirgs-Armeekorps) alaisuudessa. Osaston kolmas patteri toimi erillään muusta osastosta ja järjesti Kairalassa 12. marraskuuta 1943 näytösammunnan. Syyskuussa 1944 osasto osallistui sotatoimiin Sallan suunnalla XXXVI vuoristoarmeijakunnan (XXXVI Gebirgs-Armeekorps) alaisuudessa.

Lähdeluettelo

• - Catalog of Enemy Ordnance, url: http://www.lonesentry.com, 26.12.2012
• - Field Rocket Equipment of the German Army 1939–1945, T.J. Gander
• - Die Wehrmacht, volume 2, Uwe Feist, Robert Johnson, Kurt Rieger
• - Kesäkuun kriisi, Martti V. Terä, 1967
• - Toinen maailmansota, osa 4, Eddy Bauer, 1973
• - 150 Rak 41 opastekyltti, Museo Militaria, Hämeenlinna
• - British Ordnance Collectors Network, 15 cm Wgr.41 Nb., 1.10.2013
• - WK2ammo.com, url: http://www.wk2ammo.com, 15cm Wgr.41 Nb., 1.10.2013
• - Das Deutsche Reich und der Zweite Weltkrieg, volume 5, part 1
• - Sturmvogel, German weapon and Ammunition Production, http://www.sturmvogel.orbat.com, 1.10.2013
• - Axis History Forum, Nebelwerfer 41, url: http://forum.axishistory.com, 1.10.2013
• - Weapons and Fighting Tactics of the Waffen-SS, Dr. Hart & Dr. R. Hart
• - World War II Database, 15cm NbW 41 Launcher, url: http://ww2db.com, 1.10.2013
• - Lexikon der Wehrmacht, url: http://www.lexikon-der-wehrmacht.de, 2.10.2013
• - Waffen-Arsenal, Deutsche Raketen-Werfer, Podzun-Pallas-Verlag, 1977

3.10.2013 (9.10.2026 19:09)