15cm Nebelwerfer 41 (15cm Nb.W.41)

Yleistä

Saksalaiset tiedemiehet kehittivät vuonna 1940, tykistön kenraali Walter Dornbergerin (1895–1980) johdolla, Peenemünden tutkimuskeskuksessa kuusiputkisen raketinheittimen 15cm Nebelwerfer 41. Raketinheittimen lavetti kehitettiin 3.7cm Pak 36 -panssarintorjuntatykin lavetista, johon lisättiin etutuki. Käytännössä lavetille asennettiin kehämuotoon kuusi, 130 cm pitkää putkea, joiden sisäpinnalla oli kolme pituus suuntaista ohjausraidetta. Lisäksi raketinheittimen vasemmalle sivulle sijoitettiin optinen tähtäinlaite ja suuntaamisjärjestelmä. Kaukokäyttöisen, sähköisen laukaisujärjestelmän kaapelin pistoke oli sijoitettu raketinheittimen oikealle sivulle.

Raketinheittimen saksankielinen nimi Nebelwerfer on sinänsä hieman harhaan johtava, sillä se tarkoittaa "sumun tai savunheitintä". Toisaalta aseella voitiin ampua myös savuraketteja sekä sirpalerakettejakin ja ammuttaessa, niitä seurasi paksu savuvana. Joten savunheitin, on siinä mielessä suhteellisen osuva nimitys.

Raketinheittimellä kyettiin ampumaan rakettiammuksen noin 6–7 kilometrin päähän, mutta sen osumatarkkuus oli kuitenkin vaatimaton, kuten raketinheittimillä yleensäkin. Se soveltuikin parhaiten suurten aluemaalien tulittamiseen, kuten suuret joukkojen keskitykset. Raketinheitin oli parhaimmillaan vihollisen jalkaväkeä ja panssaroimattomia ajoneuvoja vastaan.

Raketit aiheuttivat laukaisun ja sitä seuraavan lennon aikana kovan ujeltavan melun sekä suuret savujuovat. Tällä oli melkoinen psykologinen merkitys kohteena oleviin vihollisiin. Vaikka kova ujeltava ääni ja suuri savun tuotto saattoivatkin tuottaa levottomuutta vihollisen taistelijoissa, paljasti savuvana puolestaan helposti aseen laukaisupaikan.

Liittoutuneiden joukot joutuivat ensi kerran 15 cm Nebelwerfer 41:n tulituksen kohteeksi Pohjois-Afrikassa vuonna 1941. Britit nimesivät aseen ”Screaming Meemie" eli vaikertavaksi Minnieksi, koska sen ammukset ujelsivat kovaäänisesti lentäessään. Saksalaiset rintamasotilaat puolestaan käyttivät toisinaan aseesta nimitystä DO Gerät (DO-laite) ja puhuivat siten usein DO-pattereista, tarkoittaessaan raketinheitinpattereita.

Toiminta

Raketinheitin ladattiin työntämällä rakettiammus (Wurfgranate) takaapäin putken sisälle niin pitkälle, että jousivipu tarttui ammukseen ja piti sen paikoillaan. Laukaisu tapahtui kauko-ohjatulla sähkölaukaisimella, vähintään kymmenen metrin päästä.

Raketinheittimellä voitiin ampua sähkölaukaisulla kuusi rakettia, kymmenen sekunnin kuluessa. Raketit ammuttiin erikseen pienellä viiveellä. Putket laukaistiin järjestyksessä; 1, 4, 6, 2, 3 ja 5. Putkien uudelleen lataaminen kesti noin 90 sekuntia.

Raketin laukaisussa käytettiin E.R.Z.39 (ElektrischeRaketenZünder 39) sähkösytytintä, joka asennettiin johonkin sen 26 suutinputkesta. Sähkösytytys laukaisi raketin etuosassa olevan ruutiajopanoksen molemmista päistä yhtä aikaa, tasaisen palamisen varmistamiseksi. Kaasusuihku purkautui viistoon porattujen suuttimien läpi, aiheuttaen raketin pyörimisliikkeen. Kiertoliike vakautti raketin lentoa sen ballistisella lentoradalla kohti maalia. Osuessaan kohteeseen raketin takaosaan sijoitettu pohjasytytin (BzD DOV) reagoi, sytyttäen raketin räjähdyspanoksen (2,5 kg TNT) aiheuttaen voimakkaan sirpale- ja painevaikutuksen. Kuuden ammutun raketin keskihajonta kohteessa oli noin 130 x 80 metriä (alueelle osui 50% projektiileista).

Myöhemmin Nebelwerfer 41 -raketinheittimiä asennettiin erilaisille alustoille. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita Maultier-puolitelavaunuun asennetun version. Siinä putket eivät ole kehä muodossa, vaan päällekkäin kahdessa viiden putken rivissä. Tämän raketinheitin ajoneuvon nimi oli 15cm Panzerwerfer 42 Maultier Sd.Kfz.4/1.

Tekniset tiedot

Tuotanto

15cm Nebelwerfer 41 -raketinheittimen valmistus aloitettiin alkuvuodesta 1940, Rheinmetall-Borsig AG asekonsernin toimesta. Ensimmäiset raketinheittimet toimitettiin raketinheitin yksiköille elokuussa 1940. Raketinheittimien tuotanto käsitti noin 6 000 kappaletta. Erään lähteen mukaan tuotanto oli 5 283 kpl. Näihin valmistettiin noin 5 500 000 rakettia (Wurfgranate).

Raketinheitin oli edullinen ja helppo valmistaa. Sen valmistamiseen kului huomattavasti vähemmän raaka-aineita, kuin vastaavan kaliiperin tykkien valmistamiseen. Yhden raketinheittimen valmistaminen vei 650 miestyötuntia, valmistuskustannusten ollessa 3 350 RM.

Raketinheittimien valmistukseen osallistuivat Rheinmetall-Borsig AG:n lisäksi ainakin kaksi tehdasta; Framo-WerkeGmbH, Hainichen ja Textil-Maschinen-Fabrik GmbH, Chemnitz.

Ampumatarvikkeet

Raketinheittimen ampumatarvikkeina oli sirpale-, savu-, ja kaasuraketteja, joiden lähtönopeus oli 342 m/s. Arktisiin ja trooppisiin ilmanaloihin kehitettiin omat raketit.

• • 15cm Wurfgranate 41 Nebel, 40,07 kg
• • 15cm Wurfgranate 41 Nebel mit Digl. Treibsatz, 35,48 kg
• • 15cm Wurfgranate 41 Spreng, 39,06 kg
• • 15cm Wurfgranate 41 Spreng mit Digl. Treibsatz, 34,15 kg
• • 15cm Wurfgranate 41 Nebel mit Arktistreibsatz, 35,48 kg
• • 15cm Wurfgranate 41 Spreng mit Arktistreibsatz, 34,15 kg
• • 15cm Wurfgranate 41 Nebel mit Tropentreibsatz, 35,48 kg
• • 15cm Wurfgranate 41 Spreng mit Tropentreibsatz, 34,15 kg

Savuraketissa 15cm Wurfgranate 41 Nebel (15cm Wgr. 41 Nb.) savua muodostavana materiaalina on käytetty sulfer trioksidia ja hohkakiveä. Räjähdysaineena on 980 grammaa puristettua TNT:tä. Savuraketin paino on mallista riippuen 35,48–40,07 kg ja sen kokonaispituus on 97,9 cm. Rakettiammuksen maksimi kantama on 6 905 metriä.

Sirpaleraketissa 15cm Wurfgranate 41 Spr. (15cm Wgr. 41 Spr.) räjähdysaineena on 2,5 kg puristettua TNT:tä. Raketin pituus on 93,1 cm ja paino mallista riippuen 34.15–39.06 kg, eli se on hieman savurakettia lyhyempi ja keveämpi. Rakettiammuksen maksimikantama on 7 066 metriä. Räjähtäessään sirpaleraketti levitti sirpaleita noin 80 metrin säteelle.

Rintamalla

Ensimmäisen kerran 15cm Nebelwerfer 41 -raketinheittimiä käytettiin Pohjois-Afrikan rintamalla 20.3.1943. Raketinheittimet tukivat tuolloin kenraali Erwin Rommelin hyökkäystä Kasserine solassa, Yhdysvaltojen armeijaa vastaan.

Suomessa

Suomi pyysi 19.10.1943 Saksalta 54 kpl 15cm Nebelwerfer 41 ja 36 kpl 28cm Nebelwerfer 41 -raketinheitintä. Saksa ei kuitenkaan pystynyt toimittamaan noin suurta tilausta, mutta lupasi toimittaa 15 kpl 15cm Nb.W 41 raketinheitintä maalis-huhtikuussa 1944.

26.2.1944 laivattiin Saksasta s/s Capella laivalla 7 kpl 15cm Nb.W 41 raketinheitintä Suomeen. Seuraava toimitus (8 kpl 15cm Nb.W 41) saapui Suomeen 6.8.1944. Suomen armeijan kirjanpidossa ase sai nimikkeen 150 Rakh 41. Suomeen toimitetut aseet eivät ehtineet mukaan sotatoimiin. Ilmeisesti Suomeen hankituista raketinheittimistä on jäljellä enää yksi kappale ja se on esillä Tykistömuseossa Hämeenlinnassa (Museo Militaria).

AOK Lappland

Pohjois-Suomen rintamalla taistelevalla Saksan Lapin armeijalla (AOK Lappland) oli käytössään 15cm Nb.W 41 -raketinheittimiä. Raketinheittimet oli sijoitettu erillisiin raketinheitinpattereihin, joita armeijakunnat puolestaan alistivattarpeen mukaan alaisilleen divisioonille.

Nebelwerfer-Abteilung 11

Raketinheitinosasto 11 (Nebelwerfer-Abteilung 11) perustettiin Saksassa 7.10.1943. Osaston 1.patteri perustettiin aiemmin Kiestingin suunnalla toimineesta raskaasta raketinheitinpatteri 203:sta (Schwere Werfer-Batterie 203). Osaston 2.patterin (2./Werfer.Abt 11) muodosti Pohjois-Suomessa toiminut 8./Art.Rgt. 222 (toukokuussa 1941 Nebelwerfer-Batterie 222). Osaston kolmas patteri (21.Pz.Batterie) oli erikoinen. Se perustettiin Saksassa ja sai aseistuksekseen uusinta raketinheitinkalustoa, kahdeksan Maultier puolitelavaunujen päälle asennettua raketinheitintä.

Pian perustamisensa jälkeen Nebelwerfer-Abteilung 11 (Saksassa olleet osat) laivattiin Suomeen. Osasto siirtyi moottorimarssina komentajansa kapteeni Pareyn johdolla Oulun kautta Kuusamoon. Kuusamossa osasto lepäsi Waldlager Kuusamossa ja jatkoi matkaansa Kiestinkiin. Raketinheitinosasto 11 toimi Kiestingin suunnalla XVIII vuoristoarmeijakunnan (XVIII Gebirgs-Armeekorps) alaisuudessa. Osaston 3. patteri toimi osastosta erillään ja suoritti 12.11.1943 Kairalassa näytösammunnan. Syyskuussa 1944 osasto taisteli jo XXXVI vuoristoarmeijakunnan (XXXVI Gebirgs-Armeekorps) alaisuudessa Sallan suunnalla.

Lähdeluettelo

• - Catalog of Enemy Ordnance, url: http://www.lonesentry.com, 26.12.2012
• - Field Rocket Equipment of the German Army 1939–1945, T.J. Gander
• - Die Wehrmacht, volume 2, Uwe Feist, Robert Johnson, Kurt Rieger
• - Kesäkuun kriisi, Martti V. Terä, 1967
• - Toinen maailmansota, osa 4, Eddy Bauer, 1973
• - 150 Rak 41 opastekyltti, Museo Militaria, Hämeenlinna
• - British Ordnance Collectors Network, 15 cm Wgr.41 Nb., 1.10.2013
• - WK2ammo.com, url: http://www.wk2ammo.com, 15cm Wgr.41 Nb., 1.10.2013
• - Das Deutsche Reich und der Zweite Weltkrieg, volume 5, part 1
• - Sturmvogel, German weapon and Ammunition Production, http://www.sturmvogel.orbat.com, 1.10.2013
• - Axis History Forum, Nebelwerfer 41, url: http://forum.axishistory.com, 1.10.2013
• - Weapons and Fighting Tactics of the Waffen-SS, Dr. Hart & Dr. R. Hart
• - World War II Database, 15cm NbW 41 Launcher, url: http://ww2db.com, 1.10.2013
• - Lexikon der Wehrmacht, url: http://www.lexikon-der-wehrmacht.de, 2.10.2013
• - Waffen-Arsenal, Deutsche Raketen-Werfer, Podzun-Pallas-Verlag, 1977

3.10.2013 (2.5.2021 07:01)