Sota-ajan tapahtumat Kuusamo–Kiestinki suunnalla 1941–1944
Kuusamon
sotahistorian
tutkimusryhmä
Olemme tutkineet Kuusamo-Kiestinki suunnan historiaa,
jo vuodesta 1999 alkaen. Tarkoituksena on koota kyseisen alueen koko
sotahistoria, tälle verkkosivustolle.
Sotatoimialue
Kuusamo-Kiestinki
Sivustolla esitellään sotatoimialueen, kylät, maantiet, vaarat, vesistöt, sillat yms. Tarkoituksena on helpottaa lukijaa hahmottamaan tapahtumien paikat entistä paremmin...
Joukko-osastot
Kuusamo-Kiestinki suunnalla 1941–1944 toimineiden suomalaisten, saksalaisten ja neuvostoliittolaisten joukkojen lyhyet historiikit.
Taistelukalusto
Taistelukaluston esittely: lentokoneet, panssarivaunut, tykit, kranaatinheittimet, panssarintorjuntatykit, ilmatorjuntatykit ja käsiaseet.
120-PM-38
Yleistä
Neuvostoliitossa aloitettiin ranskalaisen Mortier Brandt de 120mm Modele 1935 -kranaatinheittimen valmistus lisenssillä. Venäläiset kehittivät tästä modifioidun oman version ja sen tuotanto aloitettiin vuonna 1938, nimikkeellä 120-PM-38.
120-PM-38 voitiin purkaa kuljetuksen ajaksi myös kolmeen osaan. Putki (paino noin 100 kg), kolmijalka (paino noin 62 kg) ja vastin (paino noin 94 kg). Yleensä tätä kranaatinheitintä kuitenkin siirreltiin pyörien päällä, pyörätrailerin painaessa noin 490 kg. Kun tähän vielä lisättiin ammusvaunu, oli vedettävän yhdistelmän kokonaispaino noin 1 150 kg.
Toiminta
Kranaatinheitin on epäsuoraa tulta ampuva jalkaväen tukiase. Se on yksinkertainen, halpa ja suhteellisen tarkka ase. Kranaatinheittimessä on yleensä neljä osaa: vastin, tuki, putki ja suuntain.
Kranaatinheittimen toiminta on yksinkertainen. Heitin on suustaladattava, joten ammus pudotetaan heittimen suusta, sen sileäpintaista putkea myöten alaspäin. Saavuttuaan putken pohjalle se osuu iskuriin, joka puolestaan laukaisee ammuksen nallin. Nalli laukaisee ammuksen ajopanoksen ja ammus aloittaa matkan putkea myöten ylöspäin. Päästyään ulos putkesta, ammus jatkaa matkaa ballistisella lentoradalla kohti maalia. 120mm kranaatin nopeus on latauksesta riippuen noin 272 m/s. Aseen rekyyli ohjautuu putken pohjasta vastinlevyn ja siitä suoraan maahan.
120 mm kranaatin tuhovaikutus
Raskaan kranaatinheittimen ammuksen vaikutus perustuu kranaatin kuoresta muodostuvien, erikokoisten ja muotoisten sirpaleiden liike-energiaan. 120mm kranaatin kuori, hajoaa arviolta noin kahteen tuhanteen osaan, eli sirpaleeseen. Kranaatin tuhovoima kattaa räjähdyspaikasta, noin 50 metriä suuntaansa olevan alan ja henkilöitä haavoittavia sirpaleita voi lentää jopa muutaman sadan metrin päähän. Kranaatti tekee maahan noin puolimetriä syvän ja pari metriä halkaisijaltaan olevan kuopan.
Kranaatinheitin on tehokas ase vihollisen hyökkäävää jalkaväkeä vastaan, koska hyökkääjän on edetäkseen tultava esiin asemistaan ja kuljettava pinnassa, kohti vihollisen asemia. Kranaatinheitin on suhteellisen tehoton, hyvin linnoittautunutta vihollista vastaan.
Tekniset tiedot
120mm kranaatinheittimet
120-PM-38
120-PM-43
- kaliiperi
120 mm
120 mm
- putken pituus
186 cm
186 cm
- putken rihlat
ei ole
ei ole
- putken elinikä
n. 15 000 lk
n. 15 000 lk
- tykin paino (kuljetuksessa)
477 kg
521 kg
- tykin paino (tuliasemassa)
280 kg
275 kg
- tähtäinlaite
-
-
- suuntauskulma
koro +45° – +80°
koro +45° – +80°
- minimikantama
1 380 m
500 m
- maksimikantama
6 000 m
5 700 m
- ammus
16 kg (HE)
16 kg (HE)
- lähtönopeus
272 m/s
272 m/s
- tulinopeus
noin 9 lk/min
noin 9 lk/min
- miehistö
6
6
Saksalaisten käytössä
Saksan armeija sai käsiinsä sotasaaliina suuren määrän neuvostoliittolaisia 120mm kranaatinheittimiä (120-PM-38), joista Saksan armeijassa käytettiin nimitystä 12cm Granatwerfer 378(r). Saksalaiset totesivat 120mm kranaatinheittimen niin tehokkaaksi, että aloittivat oman tuotannon nimikkeellä 12cm Granatwerfer 42.
Suomalaisten käytössä
Myös Suomen armeijan käsiin jäi sotasaaliina, jatkosodassa venäläisiä 120mm kranaatinheittimiä ja niiden ampumatarvikkeita. Kaikkiaan näitä heittimiä oli 120 kpl ja lisäksi Saksasta tuotiin 50 kpl lisää. Suomalaiset joukot ottivat nämä tehokkaat aseet välittömästi käyttöönsä, nimikkeellä 120 Krh/38.
120-PM-43
Neuvostoliitto otti vuonna 1943 tuotantoon uuden parannetun version, 120-PM-43, jota kutsuttiin myös nimellä Samovar. Uusi kranaatinheitinmalli korvasi nopeaan tahtiin, vanhan 120-PM-38 mallin.