OT Einsatz Finnland
Organisation Todt toimi jatkosodan aikana myös Suomessa, nimellä OT Einsatz Finnland. Organisation Todt - Einsatz Finnland, rakennusvirasto perustettiin Suomeen syksyllä 1941. OT Einsatz Finnlandin esikunta ja päähuoltokeskus sijaitsi Rovaniemellä. Sen komentajana toimi 16.10.1941 alkaen ”ylirakennusneuvos” Regieruns Oberbaurat August Michahelles (1903–1985). Hänen seuraajansa Oberfrontführer Fritz Autenrieth astui virkaansa heinäkuussa 1944. OT Einsatz Finnlandin miesvahvuus oli noin 7 000 miestä. Päällystö ja työnjohtajat olivat pääosin saksalaisia, mutta työmiehiä (sotavankeja ja työvelvollisia) oli kaikkiaan 16 eri kansallisuutta. OT Einsatz Finnland oli jaettu työkomppanioihin (Bauleitung) ja niiden vahvuus vaihteli työkohteen tarpeen mukaan, noin tuhannesta miehestä jopa useampaan tuhanteen.8,72,214
OT Einsatz Finnlandin tehtäviin kuului saksalaisten Suomessa tapahtuvat rakennusprojektit. Rakennusprojekteista suurimpia olivat Heeresfeldbahn Hyrynsalmi-Kuusamo eli Kenttärata, Jäniskosken voimalaitoksen teräsbetonista valmistettu suojakupu ilmapommituksia vastaan ja Kolosjoen nikkelikaivoksen maanalaisen sulattamon rakennustyöt. OT Einsatz Finnlandin vastuulle kuului myös tienrakennus- ja parannustyöt sekä siltojen rakentaminen. OT osallistui myös puolustusasemien rakentamiseen, tästä esimerkkinä Järämään rakennettu Sturmbock-Stellung.8,72,214
Saksan Lapin armeijalla (AOK Lappland) oli kesällä 1942 sotavankeja noin 4 300 – 4 600 miestä, joita käytettiin erilaisiin töihin. OT Einsatz Finnland puolestaan pyysi 3 000 neuvostoliittolaista sotavankia työvoimaksi Suomeen. Saksalaiset toivat Suomeen pääasiassa Donin alueella sotavangiksi jääneitä. Saksasta lähtikin 25.6.1942 vankikuljetus, joka käsitti 158 sotavankia. Toinen kuljetus lähti 1.7.1942, joka käsitti 241 vankia. Lisäksi marraskuussa 1942 lähti Saksasta rahtilaiva S/S Hindenburg, jonka mukana oli 1 000 kenttärata töihin tarkoitettua sotavankia. S/S Hindenburg ajoi Turun edustalla miinaan, mutta suurin osa sotavangeista ehdittiin pelastaa, ennen laivan uppoamista.9,11,29
Kuolleisuus neuvostoliittolaisten sotavankien joukossa oli suurta. Eversti Willamo ilmoitti tammikuussa 1943 Päämajaan, että saapuneesta tuhannesta vangista on kuollut jo 216 miestä, heikkouteen ja sairauteen. Vaikka OT:n sotavankien ruokahuolto, vaatetus ja majoitus olikin kenttäradalla tyydyttävällä tasolla, olivat vangit jo valmiiksi todella huonossa kunnossa, eikä raskas kenttäratatyö ja kylmät talviolosuhteet helpottaneet tilannetta.9,11,500
Kesällä 1943 OT:n vahvuus Suomessa oli noin 6 000 – 6 500 henkilöä, jotka edustivat 17 eri kansallisuutta. Näistä noin 2 500 henkilöä oli Saksan ulkopuolelta ja lisäksi joukossa oli noin 1 000 neuvostoliittolaista sotavankia. OT:n vahvuuteen oli myös laskettava noin 650 puolalaista työvelvollista, jotka oli komennettu kenttärata työmaalle.9,11,29
Reichsminister Albert Speer Suomessa
Organisation Todt työjärjestön johtaja Albert Speer vieraili joulukuussa 1943 Suomessa. Hän saapui lentokoneella Rovaniemelle ja tapasi AOK 20:n komentajan Generaloberst Eduard Dietlin ja jatkoi sitten autokyydillä Petsamoon, missä hän tutustui nikkelikaivosten toimintaan. Hän kävi myös aivan rintamalinjassa, Kalastajasaarennon suunnalla. Siellä vihollisen tarkka-ampujan onnistui ampua, hänen vierellään seisseen korpraalin.163
Speer vietti myös yön, "Lapin ukkojen" laavulla Inarissa. Paikaksi oli suomalaisten järjestäjien toimesta valittu luonnonkaunis paikka Inarin Saaritaimenjärven pohjoisrannalta, noin 10 km Inarista Kittilän suuntaan. Speer saapui paikalle noin 30 henkisen seurueen kanssa ja hiihti itse noin kahden kilometrin matkan laavulle. Muu seurue kuljetettiin poroahkioissa. Laavulla tarjoiltiin poronkäristystä, joka maistui hyvin kaikille. Yöllä sää muuttui lumimyrskyksi ja kova tuuli teki lopulta laavulla nukkumisen mahdottomaksi, joten Speer nukkui loppu yön porontaljoista tehdyssä makuupussissa, lumikiepissä. Speer palasi takasin Rovaniemelle seuraavana aamuna. Saksalaisen lehdistö teki asiasta sensaatiohakuisia juttuja. Varsinkin Stuttgarter Illustriete aikakausilehti romantisoi suhteellisen paljon, aika karuksi muuttunutta maastoyötä.163
