Junkers Ju 87 Stuka

Yleistä

Saksan valtakunnan ilmailuministeriö (RLM, Reichsluftfahrtministerium) otti yhteyttä Junkersin lentokonetehtaan suunnittelija Hermann Pohlmanniin ja esitti uuden pommikonetyypin kehittämistä. Hankkeen suunnitteluvaiheessa Ernst Udet vaikutti merkittävästi koneen käyttötarkoituksen määrittelyyn ehdottamalla sen kehittämistä syöksypommittajaksi. Ehdotus sai Luftwaffen ja ilmailuministeriön tuen, minkä seurauksena koneen suunnittelussa painotettiin syöksypommituskykyä. Uuden konetyypin prototyypin ensilento suoritettiin 17. syyskuuta 1935.

Syöksypommittaja

Saksankielinen termi Sturzkampfflugzeug (lyhennettynä Stuka) tarkoittaa syöksypommittajaa, ja lyhennettä Stuka käytettiin erityisesti Junkers Ju 87 -konetyypistä. Ju 87 oli yksi toisen maailmansodan tunnetuimmista syöksypommittajista. Ulkomuodoltaan kone oli kulmikas ja rakenteeltaan suhteellisen raskaan oloinen, mutta sen keskeinen vahvuus oli kyky suorittaa tarkkoja pommitushyökkäyksiä. Kone soveltui erityisesti yhteistoimintaan maavoimien kanssa, sillä sen avulla voitiin iskeä vihollisen taktisesti merkittäviin kohteisiin, kuten bunkkereihin, tykistöasemiin, linnoituksiin ja laivoihin. Syöksypommitus mahdollisti huomattavan hyvän osumatarkkuuden etenkin pistemäisiä maaleja vastaan, mikä saattoi vähentää tarvittavaa pommimäärää ja pienentää sivullisten kohteiden vaurioitumisen riskiä. Stukan psykologista vaikutusta vahvistivat joihinkin koneisiin asennetut sireenit, jotka tuottivat syöksyn aikana voimakkaan ulvovan äänen. Koneen käyttö oli kuitenkin tehokkainta tilanteissa, joissa Saksan ilmavoimilla oli riittävä ilmaherruus. Suhteellisen hidas nopeus ja rajallinen kyky puolustautua vihollisen hävittäjiä vastaan tekivät siitä haavoittuvan, jos vastustaja pystyi toimimaan tehokkaasti ilmassa.

Syöksypommituksen kehittäminen sotilasilmailun käyttöön sai vaikutteita myös Yhdysvalloissa tehdyistä kokeiluista. Saksalainen lentäjä ja taitolentäjä Ernst Udet (1896–1941) tutustui Yhdysvalloissa syöksypommitukseen soveltuvaan Curtiss Hawk II -lentokoneeseen ja hankki Hermann Göringin avustuksella kaksi kyseistä konetyyppiä Saksaan. Esittelylentojen ja koneen suorituskyvystä tehtyjen arvioiden perusteella Udet alkoi edistää syöksypommituskonseptin käyttöönottoa Saksan ilmavoimissa. Syöksypommittajan etuna pidettiin erityisesti sen kykyä hyökätä tarkasti yksittäisiin kohteisiin. Näiden ajatusten pohjalta Luftwaffe ryhtyi kehittämään syöksypommitukseen tarkoitettuja lentokoneita osana laajempaa Sturzbomber-kehitystyötä.

Yksimoottorisen syöksypommittajan valmistaminen oli yleensä edullisempaa kuin suuren monimoottorisen pommikoneen, mikä teki siitä houkuttelevan vaihtoehdon taktisiin pommitustehtäviin. Syöksypommituksen keskeinen etu oli kuitenkin ennen kaikkea mahdollisuus kohdistaa pommit tarkasti rajattuun maaliin. Vaakatasossa suoritetussa pommituksessa osumatarkkuuteen vaikuttivat muun muassa lentokorkeus, lentonopeus, tuuli ja maalialueen näkyvyys. Syöksypommituksessa lentäjä pystyi seuraamaan maalia suoremmin hyökkäyksen aikana, mikä paransi mahdollisuuksia osua pieniin ja tarkasti määriteltyihin kohteisiin. Menetelmän tehokkuuteen liittyi silti myös rajoituksia, sillä hyökkäys vaati lentäjältä tarkkaa ajoitusta ja altisti koneen ilmatorjuntatulelle.

Junkers Ju 87 rakenteessa oli useita erityisesti syöksypommitusta varten suunniteltuja ominaisuuksia. Siipien alle asennetut syöksyjarrut rajoittivat koneen nopeuden kasvua jyrkän syöksyn aikana, mikä helpotti lentäjän tähtäämistä ja pommin pudotushetken määrittämistä. Tähtäämisessä käytettiin pommitustehtäviin tarkoitettuja optisia tähtäimiä, joiden avulla lentäjä pystyi arvioimaan sopivan pudotushetken. Koneeseen kuului lisäksi automaattinen oikaisujärjestelmä, jonka tehtävänä oli palauttaa lentokone syöksystä vaakalentoon pommin pudottamisen jälkeen. Järjestelmä vähensi lentäjän työkuormaa ja pienensi hallitsemattoman syöksyn riskiä tilanteissa, joissa lentäjä ei pystynyt itse suorittamaan oikaisua. Näiden teknisten ratkaisujen ansiosta Ju 87 soveltui erityisesti tarkkuutta vaativiin taktisiin pommitustehtäviin.

B-sarja

B-sarjan Stuka (Ju 87 B) kehitettiin tarkoituksena korjata A-sarjan koneen heikko suorituskyky. Siihen asennettiin uusi voimakkaampi 12-sylinterinen Jumo 211 Da nestejäähdytteinen moottori, joka antoi 1200 hevosvoiman tehon. Se antoikin B-sarjan koneille riittävän tehon, ollakseen todella tehokas syöksypommittaja. Myös laskutelineet suunniteltiin uudelleen, entistä aerodynaamisemmiksi. Stukan laskutelineitähän ei voinut vetää sisään, kuten useimmissa muissa konemalleissa.

Junkers Ju 87 B-versio oli käytössä jo Espanjan sisällissodassa ja osoitti siellä loistavan suorituskykynsä pistemaalien pommituksessa. Sotaan osallistui viisi Ju 87 B-1 version konetta. Koneen haavoittuvuus huomattiin oikeastaan vasta Britannian ilmataistelujen aikaan vuonna 1940.

Junkers Ju 87 syöksypommittajassa oli vankat laskeutumistelineet ja se siten ollut niin herkkä rikkoutumaan heikkokuntoisella lentokentällä, kuten esimerkiksi Messerchmitt BF 109 hävittäjä. Ju 87 tarvitsi 400 metrin kiitoradan nousua varten ja 250 metrin matkan laskeutuessaan.

B-sarjan koneissa oli aseistuksena kaksi 7,92 mm Rheinmetall-Borsig MG 17 konekivääriä (tulinopeus noin 1 180 lk./min), siipiin sijoitettuna. Näihin oli 500 patruunaa molempiin. Lisäksi taka-ampujan käytössä oli yksi 7,92 mm MG 15 konekivääri ja siihen 900 patruunaa. Pommikuormaksi kone pystyi ottamaan rungon alla olevaan ETC 500/IXa pommiripustimeen joko 250 kg tai 500 kg lentopommin (SC 250 / SC 500). Lisäksi siivissä oli neljä ETC 50 VIIId pommiripustinta, joihin voitiin kiinnittää 50 kg pommit (SC 50), jotka voitiin ottaa mukaan silloin kun rungon alla oli 250 kg pommi.

Ns. Trop version oli tarkoitettu Afrika Korpsin käyttöön. R-versio eli ns. pitkän matkan versio oli varustettu pudotettavilla lisäpolttoaine-tankeilla. B-sarjaa oli tarkoitus pitää myös C-sarjan pohjana, joka oli tarkoitettu lentotukialus koneeksi. Sarjaa ei kuitenkaan valmistettu, koska lentotukialus Graf Zeppelin ei valmistunut koskaan.

R-sarja

Vuonna 1941 valmistetut Junkers Ju 87 R-1, R-2 ja R-4 mallit oli tarkoitettu pitkän kantaman toimintaan, joten ne olikin varustettu kahdella 300 litran pudotettavalla lisäpolttoainesäiliöllä. Yhdessä lisäpolttoainesäiliöiden (600 litraa) kanssa, koneeseen mahtui yhteensä 1080 litraa polttoainetta. Lisäpolttoainesäiliöiden myötä, mukaan otettava pommikuorma rajoittui yhteen 250 kg pommiin. Mallin nimessä R-kirjain tulee saksankielen sanasta Reichweite eli kantama.

D-Sarja

Junkers Ju 87 D-sarjan ensimmäinen D-1 malli valmistui kesällä 1941 ja se oli tarkoitettu korvaamaan vanhentunut B-sarja. Kehitystyötä kuitenkin jatkettiin edelleen ja alkuvuodesta 1943 otettiin käyttöön D-5 malli. D-sarjan koneet pystyivät ottamaan selkeästi suuremman pommikuorman, se oli nopeampi ja paremmin aseistettu. Parannuksista huolimatta se tarvitsi toiminnalleen hävittäjäsuojan.

D-sarjan alaversiot

Versiot D-1 - D-5 käyttivät 1400 hv:n Jumo 211 J moottoria, kun taas D-7 ja D-8 käyttivät voimakkaampaa 1500 hevesvoiman Jumo 211 P moottoria. Mallit D-7 ja D-8 olivat tarkoitettu yötoimintaan. Myös siipien pituudessa oli eroja D-5 ja D-8 käyttivät pitempää 15,25 metrin siipeä. Suurimmat versioiden väliset erot olivat kuitenkin aseistuksessa.

D-5 mallissa oli taka-ampujan käytössä 7.92 mm Rheinmetall-Borsig MG 81Z (Zwilling) kaksoiskonekivääri, jonka teoreettinen tulinopeus oli jopa 3 000 laukausta minuutissa.

D-5 mallissa rungon alle voitiin kiinnittää jopa 1 800 kg lentopommi, tai vaihtoehtoisesti 1 000 kg tai 500 kg lentopommi, ETC 500 pommiripustimeen. Jos rungon alle kiinnitettiin 1 000 kg lentopommi, voitiin siipiin kiinnittää kaksi 250 kg pommia tai vaihtoehtoisesti neljä 50 kg pommia. Jos rungon alle kiinnitettiin 500 kg lentopommi, voitiin siipiin kiinnittää kaksi 250 kg pommia tai vaihtoehtoisesti neljä 50 kg pommia. Eräänä vaihtoehtona oli ottaa rungon alle 250 pommi ja siipiin kaksi 500 kg pommia, mutta ilmeisesti tätä vaihtoehtoa varten pommiripustimia piti vaihtaa.

Tuotanto

Saksan ilmailuministeriö (RLM) käski vuonna 1936 aloittaa Junkers Ju 87 A-1 mallin tuotannon. Ensimmäisen 35 koneen erän valmisti Weser Flugzeugbau (WFG) Lemwerderissä. Pian tuotannon aloitti myös Junkers Dessaun tehtaallaan. 1.9.1939 mennessä oli valmistettu 360 Ju 87 A-1 ja B-1 mallin konetta Junkersin ja Weserin toimesta. 30.6.1940 mennessä oli valmistettu 697 Ju 87 B-1 ja B-2 mallia, sekä 105 kpl Ju 87 R-1 ja R-2 konetta. Kesällä 1940 RLM tilasi vielä 616 kpl pitkän kantaman Ju 87 R-2 konetta. Toukokuussa 1941 suunniteltiin jo Ju 87 D-1 mallin valmistusta ja sen valmistus oli tarkoitus aloittaa maaliskuussa 1942. Junkers Ju 88 pommikoneiden tuotantoa oltiin kuitenkin juuri laajentamassa ja ammattimiehiä oli komennettu rintamalle, joten tuotantoa ei pystytty aloittamaan. Erinäisten vaiheiden jälkeen D-1 malli saatiin tuotantoon Weser Flugzeugbau tehtaalla Lemwerdissä, jolloin valmistuksessa ammattimiesten apuna käytettiin venäläisiä sotavankeja. Kuukausi tuotanto oli tässä vaiheessa 80 konetta kuukaudessa. Elokuussa 1942 Blohm & Voss aloitti myös D-1 mallin tuotannon, jolloin kuukausituotanto nousi 150 koneeseen. Tuotanto kärsi merkittävän takaiskun, kun yksi Weser Flugzeugbau tehtaan tuotantohalleista tuhoutui. Tammikuussa 1943 valmistui vain 120 Junkers Ju 87 syöksypommittajaa Bremenissä ja 230 konetta Berlin-Tempelhof tehtaalla.

Junkers Ju 87 Stuka syöksypommittajien malleja A ja B, valmisti Junkers-lentokonetehdas Dessaussa noin 550 kpl (Ju 87 A ja B-2), joista B-sarjan osuus oli 476 kpl. Vuonna 1942 tuotantoon otettiin B-sarjan seuraajaksi tarkoitettu uusi D-sarja. Vuoden 1942 aikana valmistui 960 kpl D-sarjan Stukaa.

Junkers Ju 87 D-sarjan Stukaa valmistettiin Berliinissä (Weser Flugzeugbau Gmbh / Templehof) ja Bremenissä (Weser Flugzeugbau Gmbh / Lemwerder). D-sarjaa valmistettiin kaikkiaan 1 559 kappaletta, joista 960 Berlin-Tempelhofissa ja 599 Lemwerderissä.

Tuotanto vuosittain

• • 1939 - 134 kpl
• • 1940 - 603 kpl
• • 1941 - 500 kpl
• • 1942 - 960 kpl
• • 1943 - 1 672 kpl
• • 1944 - 1 012 kpl

Tekniset tiedot

Hans Ulrich Rudel

Eversti Hans Ulrich Rudel tuhosi Stuka-syöksypommittajalla 519 panssarivaunua tehden 2 530 taistelulentoa Junkers Ju 87 syöksypommittajilla ja 400 taistelulentoa Focke-Wulf Fw 190 koneilla. Rudelin katsotaan myös toiminnallaan tuhonneen jopa taistelulaivan. Hänet ammuttiin alas yli 30 kertaa.

Rudel osallistui taisteluihin Puolassa, Ranskassa, Kreikassa ja Venäjällä. Operaatio Barbarossan alkaessa hän kuului I./St.G 2:een. Hän saavutti nopeassa tahdissa legendaarisen maineen rohkeana ja taitavana lentäjänä. Hän saavutti niin merkittäviä tuloksia, että Stalin lupasi hänen tappamisestaan jopa 100 000 ruplan palkkion. Viimeisellä kerralla hän haavoittui pahoin jalkaan ja se jouduttiin amputoimaan. Tästä huolimatta hän taisteli sodan loppuun asti. Hän oli Saksan korkeimmin palkittu sotilas sodan aikana. Lue lisää: Hans-Ulrich Rudel

Kuusamo–Kiestinki suunnalla

Jatkosodan alkaessa suomalainen III armeijakunta sai vastuulleen Kiestingin suunnan. III armeijakunnan joukoista muodostettu Ryhmä J aloitti etenemisen Kuusamosta kohti Kiestinkiä, tavoitteenaan Louhi. Suomen ilmavoimien lentokalustoa ei kuitenkaan riittänyt suomalaisen III armeijakunnan joukkojen tueksi. Tästä johtuen tehtävän otti saksalainen Luftflotte 5. Saksalaisen Stuka laivueen, IV(St.)/LG 1:n Junkers Ju 87 Stuka syöksypommittajat tukeutuivat Kiestingin suunnan toiminnassaan Kemijärven, Pudasjärven ja Rovaniemen lentokenttiin. Myöhemmin etenemisen jatkuessa kohti itää, käytettiin Kiestingin jääkenttää ja vuoden 1942 kesästä alkaen Pontsalenjoen lentotukikohtaa.

Lähdeluettelo

• - Luftwaffe Suomessa 1941-1944, osa 1, Ossi Anttonen ja Hannu Valtonen
• - Luftwaffe Suomessa 1941-1944, osa 2, Ossi Anttonen ja Hannu Valtonen
• - Luftwaffen pohjoinen sivusta, Saksan ilmavoimat Suomessa ja Pohjois-Norjassa 1941-1944, Hannu Valtonen, 1997
• - Pohjoinen ilmasota, Suomeen liittyvät sotatoimet syksystä 1944 kevääseen 1945, Hannu Valtonen, 1996
• - Junkers Ju 87, Waffen Arsenal Band 057, Joachim Stein
• - Deutsche Sturzkampfbomber Ju 87 im Einsatz, Waffen Arsenal Band 151, F. Zobel und J. Mathmann
• - World War 2 in Review No. 33, German Airpower, Ray Merriam 2017
• - Die Deutsche Luftrüstung 1933-1945 Band 3, Heinz .J. Nowarra
• - Waffen-Arsenal, Junkers Ju 87 Band 26, Ulrich Elfrath
• - L.Dv.T.2087 R-1/Fl, Ju 87 R-1 Bedienungsvorschift-Fl, März 1942

15.2.2003 (9.10.2026 16:33)