Iljušin Il-2 Sturmovik

Idean maataistelukoneen suunnittelemisesta esitti alun perin Dmitry Grigorovich 1930-luvun alkupuolella. Sergey Iljushin suunnitteli suunnittelutiiminsä kanssa vuonna 1938 maataistelukoneen prototyypin TsKB-55. Ensilento suoritettiin lokakuussa 1939. Havaittiin, että kone tarvitsee voimakkaamman moottorin, joten uuteen prototyyppiin TsKB-57 asennettiin tehokkaampi Mikulin AM-38 moottori. Testien jälkeen se hyväksyttiin tuotantoon maaliskuussa 1941 ja se sai nimekseen Il-2.

Il-2 oli maailman ensimmäinen puhtaasti maataistelukoneeksi suunniteltu lentokone. Kone oli hyvin panssaroitu ja se kesti hyvin jalkaväen käsiaseiden tulitusta. Jopa vaurioituneena pakkolaskun yhteydessä lentäjä selvisi usein hengissä.

Il-2:n aseistuksena oli siipiin asennetut kaksi 20mm VA-konetykkiä ja kaksi 7.62mm konekivääriä. Lisäksi koneeseen voitiin asentaa kahdeksan RS-82 rakettia ja 400 kg pommeja. Moottoria ja ohjaamoa suojasi 5-12 mm:n paksuinen panssarointi. Ohjaamoa suojasi myös 55-65 mm:n paksuinen K-4 panssarilasi.

Il-2
Iljušin Il-2 Sturmovik

Tekniset tiedot

Iljušin Il-2 Sturmovik
 
- tyyppi maataistelukone
- moottori Mikulin AM-38F
- teho 1750 hv
- nopeus (max) 414 km/h
- nousunopeus 10,4 m/s
- toimintakorkeus 5 500 m
- toimintamatka 720 km
- siipiväli 14,60 m
- kokonaispituus 11,60 m
- korkeus 4,20 m
- paino (tyhjä) 4 360 kg
- paino (lastattu) 6 160 kg
- aseistus 2 x 23mm VA-konetykkiä
2 x 7.62 ShKAS-konekivääriä
  12.7mm UBT-konekivääri
  8 x RS-82 rakettia
- pommikuorma 400 kg
- radio  
- miehistö 2
 

Versiot

Il-2 Sturmovik maataistelukoneesta valmistettiin neljää eri versiota, joista Il-2M ja Il-2M3 olivat yleisimmät.

  • - Il-2 - yksipaikkainen malli
  • - Il-2M – kaksipaikkainen taka-ampuja malli
  • - Il-2M3 – parannettu versio Il-2M:stä
  • - Il-10 – valmistukseen aivan sodan lopulla

Taka-ampujan paikalla varustettu Il-2M otettiin tuotantoon vuoden 1942. Ongelmaksi kuitenkin muodostui koneen takapainoisuus. Tämä korjaantui vuonna 1943 tuotantoon tulleen uuden Il-2M3 mallin myötä. Uudessa mallissa oli parannettu lento-ominaisuuksia siiven nuolimuotoisuudella ja tehokkaammalla moottorilla (1750 hv). Myös aseistusta parannettiin korvaamalla 20mm tykit, uusilla 23mm Vja-tykeillä. Il-10 malli tuli rintamakäyttöön vasta helmikuussa 1945.

Tuotanto

Tehdastuotanto aloitettiin vuoden 1941 alussa. Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon koneita oli valmiina 249 kappaletta, joista vain 18 oli toimitettu joukoille. Lopullinen valmistusmäärä oli n. 36 000 kappaletta, joista suurin osa oli Il-2M3-mallia.

Taktiikka

Il-2 Sturmovik lentäjät ilmestyivät yleensä kohteen ylle hyvin matalalla lentäen, usein noin 50 metrissä. Vihollisen oli vaikea havaita matalalla lenteviä, maaston muotoja lentäessään hyödyntäviä koneita. Joidenkin tietojen mukaan ne ampuivat yleensä jonkin verran yli ja pudottivat pomminsa epätarkasti. Luulisi, että lentäjän koulutustasolla ja kokemuksellakin on tässä ollut jotain tekemistä.

Tehokkuus

Il-2 maataistelukone oli todella tehokas varsinkin maantiellä kulkevia kolonnia vastaan toimiessa. Hyviin tuloksiin yleensä päästiin myös lentotukikohtia ja rautateitä vastaan hyökätessä. Varsinkin ratapihat olivat sopivan laajoja kohteita. Panssaroimattomat tai heikosti panssaroidut ajoneuvot jäivät helposti Il-2 koneiden saaliiksi. RS-82 raketit kykenivät osumasta riippuen jopa tuhoamaan panssarivaununkin.

Kiestingin suunnalla Pontsalenjoen lentotukikohta joutui usein Il-2 maataistelukoneiden rynnäköiden kohteeksi. Hyökkäykset olivat tehokkaita ja vaikeutti merkittästi lentotukikohdan toimintaa. Alueelle oli jopa tuotava ilmavalvontatutka, jotta yllätysiskuilta voitaisiin välttyä.

Puna-armeija väittää, että Kurskin taistelussa Il-2 Sturmovik maataistelukoneet tuhosivat 9.Panzer-Division kalustosta 70 panssarivaunua vain 20 minuutissa. Tätä väitettä on hieman vaikea uskoa, sillä Kurskin taistelussa saksalaisten panssaritappiot kokonaisuudessaan olivat hieman yli 300 panssarivaunua. Saksalaisten lähteiden mukaan jopa 95 % panssarivaunutappioista aiheutui vihollisen panssarivaunujen, panssarintorjuntatykkien ja kenttätykistön toiminnasta. Toinen puna-armeijan väittämä laittaa vieläkin paremmaksis sillä siinä sanotaan, että 3.Panzer-Division menetti 270 panssarivaunua, vain kahden tunnin aikana Il-2 Sturmovik koneiden ansiosta. Kuitenkaan 3.Panzer-Division panssarirykmentillä oli käytössään vain 90 panssarivanua. Puna-armeijan väite on siis melkoinen.

Lähdeluettelo

  • - Sodanajan Kuusamo 1941-1944, Tapio Heiskanen 2009
  • - Iljusin Il-2, url: https://fi.wikipedia.org, 19.12.2024
  • - Iljusin Il-2, url: https://en.wikipedia.org, 19.12.2204

14.2.2009 (21.12.2024 08:37)