Sota-ajan tapahtumat Kuusamo–Kiestinki suunnalla 1941–1944
Kuusamon
sotahistorian
tutkimusryhmä
Kansainvälinen sotahistorian tutkimusryhmä vuodesta 1999 alkaen...
Sotatoimialue
Kuusamo-Kiestinki
Sotatoimialueen tarkan esittelyn tarkoituksena on helpottaa lukijaa hahmottamaan tapahtumaympäristö aiempaa paremmin...
Joukko-osastot
Suomalaisten, saksalaisten ja neuvostoliittolaisten joukkojen lyhyet historiikit.
Taistelukalusto
Taistelukaluston esittely: lentokoneet, panssarivaunut, tykit, kranaatinheittimet, panssarintorjuntatykit, ilmatorjuntatykit ja käsiaseet.
Focke-Wulf Fw 189 "Uhu"
Yleistä
Saksalainen lentokonesuunnittelija Kurt Tank suunnitteli vuonna 1937 Saksan ilmailuministeriön (Reichsluftfahrtministerium, RLM) toimeksiannosta kolmipaikkaisen Focke-Wulf Fw 189 -tiedustelu- ja yhteyslentokoneen. Konetyyppi kehitettiin ensisijaisesti korvaamaan vanhentuva Henschel Hs 126 -lähitiedustelukone. Fw 189 ensilento suoritettiin vuonna 1938, sarjatuotanto käynnistyi vuonna 1940 ja kone otettiin operatiiviseen käyttöön elokuussa 1941.
Tiedustelutehtäviä varten Fw 189 voitiin varustaa Rb 20/30- tai Rb 50/30 -kamerajärjestelmällä. Konetyypin keskeisiä vahvuuksia olivat hyvä ohjattavuus, tehtävään nähden tehokas aseistus ja poikkeuksellisen laaja näkyvyys ohjaamosta. Suuri lasitettu ohjaamo tarjosi miehistölle hyvät edellytykset ympäristön havainnointiin ja tiedustelukohteiden tarkkailuun. Kolmipaikkainen miehistö mahdollisti myös havaintotehtävien jakamisen useamman henkilön kesken.
Focke-Wulf Fw 189 erottui rakenteeltaan useimmista aikakauden tiedustelukoneista. Sen pitkä, taaksepäin kapeneva ja laajasti lasitettu ohjaamo sijaitsi kahden runkopuomin välissä. Kumpaankin runkopuomiin oli asennettu moottori, ja puomien takaosissa sijaitsivat sivuvakaajat. Korkeusvakain puolestaan yhdisti runkopuomit toisiinsa. Tämä kaksipuominen rakenne antoi koneelle sen tunnusomaisen ulkomuodon ja mahdollisti laajan näkyvyyden ohjaamosta.
Fw 189ä kehitettiin myös maataistelukäyttöön tarkoitettuja versioita. Fw 189 A-4 suunniteltiin raskaammin aseistetuksi ja kevyesti panssaroiduksi maataistelukoneeksi, mutta sen sarjatuotannosta ei ole varmaa näyttöä. Lisäksi kehitettiin Fw 189 C -versio, jossa painotettiin panssarointia ja miehistön suojaamista. Tämä versio jäi kuitenkin kahteen prototyyppiin eikä edennyt sarjatuotantoon. Fw 189 käytöstä yöhävittäjätehtävissä on myös esitetty tietoja, mutta tällaisen käytön laajuus ja luonne vaativat erillistä lähdevarmistusta.
Saksassa Fw 189 tunnettiin lempinimillä Uhu (pöllö) ja Fliegendes Auge (lentävä silmä). Nimet viittasivat koneen tunnusomaiseen ulkomuotoon ja sen tehtävään tiedustelukoneena. Puna-armeijan käyttämä nimitys Rama, joka tarkoittaa ikkunankarmia, puolestaan kuvasi koneen erottuvaa kaksipuomista rakennetta ja suurta lasitettua ohjaamoa.
Focke-Wulf Fw 189 A-3 (V7+1J) saapunut Pontsalenjoelta Tiiksjärvelle 10.6.1943.
Kuva: SA-kuva-arkisto, Helsinki.
Fw 189 teknisiä ominaisuuksia
Focke-Wulf Fw 189 -tiedustelukone oli varustettu kahdella ilmajäähdytteisellä Argus As 410 -V12-moottorilla, joiden kummankin teho oli 465 hevosvoimaa. Moottorit käyttivät kaksilapaisia potkureita. Voimanlähteiden rajallinen teho vaikutti osaltaan koneen suoritusarvoihin: sen suurimmaksi lentonopeudeksi ilmoitetaan noin 344 km/h.
Fw 189 aseistus vaihteli versiokohtaisesti. Fw 189 A-1 -mallin puolustusaseistukseen kuului 7,92 mm MG 15 -konekivääri taka-ampumossa sekä toinen MG 15 -konekivääri yläampumossa. Fw 189 A-2 -versiossa aseistusta vahvistettiin. Taka-ampumoon asennettiin 7,92 mm MG 15 -kaksoiskonekivääri, jonka tulinopeus oli noin 1 200 laukausta minuutissa, ja ohjaamon yläampumoon 7,92 mm MG 81 Z -kaksoiskonekivääri, jonka tulinopeus oli noin 1 400 laukausta minuutissa. Fw 189 F-2 -version taka-ampumon aseena käytettiin puolestaan MG 81 Z -kaksoiskonekivääriä, jonka tulinopeudeksi ilmoitetaan noin 1 400–1 600 laukausta minuutissa.
Fw 189 A-4 -version aseistuksesta ja mahdollisesta käytöstä yöhävittäjänä on esitetty tietoja, joiden paikkansapitävyys edellyttää erillistä lähdevarmistusta. Tietojen mukaan noin 30 koneeseen olisi asennettu yläviistoon ampuva 20 mm MG 151/20 -konetykki, joka tunnettiin Schräge Musik -nimityksellä. Lisäksi koneeseen olisi asennettu tutka. Näiden tietojen perusteella A-4-versiota on yhdistetty kokeelliseen yöhävittäjäkäyttöön, mutta tuotantomäärää ja varustelua ei tule pitää varmistettuina ilman luotettavaa lähdettä.
Fw 189 pystyi kuljettamaan myös pommikuormaa. Sen ulkoisiin ETC 50/VIII -pommiripustimiin voitiin kiinnittää neljä 50 kilogramman SC 50 -sirpalepommia, jolloin kokonaispommikuorma oli 200 kilogrammaa. Tämä mahdollisti tiedustelutehtävien ohella rajalliset maataistelutehtävät.
Fw 189 lentokonetta valmistettiin Focke-Wulf tehtaalla Bremenissä, Bordeaux-Merignac lentokonetehtaalla miehitetyssä Ranskassa ja Prahassa Aero Vodochody lentokonetehtaalla miehitetyssä Tšekkoslovakiassa. Konemallia valmistettiin vuosina 1940-1944, kaikkiaan 846 kpl. Valmistetuista koneista noin 300 kpl valmistettiin Pharassa, Aero Vodochody tehtaalla.
Tuotanto vuosittain
• 1939 - 6 kpl
• 1940 - 38 kpl
• 1941 - 250 kpl
• 1942 - 327 kpl
• 1943 - 208 kpl
• 1944 - 17 kpl
Kuusamo–Kiestinki suunnalla
Vuoden 1943 alusta lähtien Pontsalenjoen lentotukikohdassa toimi saksalainen lähitiedustelulentue 1.(H)/32, jonka kalustoon kuului kaksi Focke-Wulf Fw 189 A-2 -tiedustelukonetta. Lentue oli saanut koneet käyttöönsä 24. toukokuuta 1942, ja lokakuussa 1943 sen kalustossa oli edelleen kaksi kyseisen tyypin lentokonetta.
Suomalaisten ja saksalaisten ilmavalvonnan vastuualueiden välistä rajaa siirrettiin 28. helmikuuta 1944 Pohjois-Suomessa Uhtualle saakka, noin 100–120 kilometriä aiempaa etelämmäksi. Muutoksen salaamiseksi saksalaiset suunnittelivat käyttävänsä Focke-Wulf Fw 189 -tiedustelukoneita Suomen ilmavoimien kansallisuustunnuksin. Tarkoituksena oli ilmeisesti estää vastuualueiden muutoksen paljastuminen viholliselle.
Vuoden 1944 aikana Pontsalenjoella toimineen lähitiedustelulentueen (Kette) kalustoon kuului kolme Fw 189 -tiedustelukonetta. Konetyyppi poistui Pontsalenjoen tukikohdasta lopullisesti syyskuussa 1944.
Focke-Wulf Fw 189 -tiedustelukoneita menetettiin Kiestingin–Louhen suunnalla useissa tapauksissa. Maaliskuun 14. päivänä 1943 Neuvostoliiton ilmatorjunta ampui Pääjärven suunnalla alas saksalaisen Fw 189 A-2 -koneen (WNr. 2265). Toinen menetys tapahtui 12. toukokuuta 1944, jolloin neuvostoliittolainen hävittäjä ampui Kiestingin lähellä alas Fw 189 A-2 -tiedustelukoneen (WNr. 125131, V7+10), joka kuului yksikköön 1./NAGr. 32. Koneen miehistö sai surmansa. Kaatuneisiin kuuluivat lentäjä Ogfr. Kurt Stockbrügger, tähystäjä ja ampuja Herbert Matolepshi sekä konekivääriampuja Hans-Georg Zippel.
Erään Fw 189 tiedustelukoneen kohtalo
Saksalainen 1.(H)/32 lähitiedustelulaivueen tiedustelukone Focke-Wulf Fw 189 A-3 Uhu (V7+1H, WNr. 2100) lähti yöllä 4.5.1943 klo 03.06 Pontsalenjoen lentotukikohdasta tiedustelulennolle. Sen tarkoituksena oli valokuvata Louhi-3 hävittäjätukikohtaa 5 000-6 000 metrin korkeudesta ja jatkaa Muurmannin radan kuvaamista Louhen pohjoispuolella. Tiedustelukone joutui kuitenkin klo 03.37 Louhen yllä vihollisen Hurricane hävittäjien hyökkäyksen kohteeksi. Mahdollisesti majuri Nikolai Sklyarenkon Hawker Hurricane hävittäjä (760. HävLeR) sai osumia tiedustelukoneeseen, joka osui puiden latvoihin yrittäessään epätoivoisesti paeta syöksymällä pintaan. Kone tippui Louhen länsipuolella sankkaan kuusimetsään. Tässä rytäkässä koneen lentäjä korpraali Lothar Mothes haavoittui, tähystäjä/ampuja ylivääpeli Kurt Lebrecht ja konekivääriampuja (taka-ampuja) Ogfr. Günther Albrecht kaatuivat. Päänsä pakkolaskussa loukannut lentäjä Lothar Mothes onnistui kuitenkin välttämään sotavangiksi joutumisen, vihollisen partioita vältellen hän käveli kahdessa viikossa takaisin omille linjoille, tosin ollen tässä vaiheessa jo todella huonossa kunnossa. Mothes joutui yhdeksäksi kuukaudeksi sairaalahoitoon, lähinnä päävamman ja vaikeiden paleltumien vuoksi.
Fw 189 (V7+H1) löydettiin metsästä vuonna 1991 ja sen osti brittiläinen lentokoneharrastajaryhmä. Koneen entisöintityö aloitettiin Englannissa maaliskuussa 1992 ja se kunnostettiin lentokuntoiseksi. Lothar Mothes tapasi entisen koneensa vuonna 1996, Biggin Hillin lentonäytöksessä.
Kyseinen kone valmistui Prahan lentokonetehtaalla vuonna 1941. Kone kuului kymmenen Fw 189 tiedustelukoneen sarjaan, joista WNr 2100 oli järjestyksessä neljäs. Valmistuneen koneen testilennot suoritti tehtaan testilentäjä Karel Vanek 23.-24.7.1941.
