Dornier Do 17 P ”Fliegender Bleistift”

Yleistä

Kaksimoottorinen Dornier Do 17 P kehitettiin kaukotiedustelukoneeksi Dornier Do 17 M-1 -mallin pohjalta, ja sen ensilento suoritettiin vuonna 1937. Konetyyppi oli tarkoitettu erityisesti pitkän toimintasäteen tiedustelutehtäviin, joissa edellytettiin kykyä kerätä tiedustelutietoa vihollisen hallitsemilta alueilta. Do 17 P -koneita valmistettiin kaukotiedusteluyksiköiden käyttöön yhteensä noin 230 kappaletta.

Do 17 P operatiivinen käyttöikä jäi kuitenkin suhteellisen lyhyeksi, sillä lentokonetekniikan nopea kehitys ja sodankäynnin muuttuneet vaatimukset heikensivät sen kilpailukykyä uudempiin konetyyppeihin verrattuna. Vuodesta 1942 lähtien konetyyppiä pyrittiin korvaamaan suorituskykyisemmillä ja rakenteellisesti kehittyneemmillä Junkers Ju 88 -koneilla, erityisesti A-5- ja D-2-versioilla, jotka soveltuivat paremmin kaukotiedustelutehtävien vaatimuksiin. Tämä kehitys kuvastaa Saksan ilmavoimien pyrkimystä uudistaa tiedustelukalustoaan sodan edetessä ja parantaa sen suorituskykyä yhä vaativammissa operatiivisissa olosuhteissa.

Tuotanto

Dornier Do 17 P -kaukotiedustelukoneiden tuotanto oli hajautettu usealle eri lentokonetehtaalle. Siebelin Halle-tehtaalla valmistettiin kahdeksan konetta, Henschelin Berlin-Schönfeldin tehtaalla 73 konetta ja Hamburger Flugzeugbaun (HFB) tehtaalla Hampurissa 149 konetta. Do 17 P -version kokonaistuotantomääräksi muodostui siten 230 lentokonetta.

Do 17 P tiedusteluvarustukseen kuului Rb 20/30- ja Rb 50/30 -kameroita tai vaihtoehtoisesti Rb 20/18- ja Rb 50/18 -kameroita. Kamerajärjestelmää voitiin ohjata etäkäyttöisesti ohjaamosta käsin, mikä mahdollisti kuvaustoiminnan hallinnan lennon aikana. Radiovarustukseen kuului FuG IIIaU -radio sekä Peilgerät V (PeilG V) -radiosuuntimalaite. Lisäksi koneessa oli FuBl 1 -laskeutumisavustin, joka tuki lentotoimintaa pimeässä ja heikossa näkyvyydessä. Miehistön sisäinen viestintä hoidettiin Eigenverständigungsanlage-järjestelmällä (EiV), jonka avulla miehistön jäsenet pystyivät pitämään yhteyttä toisiinsa lennon aikana.

RB 75/30 kamera

Saksalainen optiikkavalmistaja Carl Zeiss, valmisti 1940-luvulla RB 75/30 päivätiedustelukameroita. Kamerassa käytettiin Zeiss Telikon objektiivia. Suljin/säleikkö 1/75, 1/100, 1/200 ja 1/300, valotusväliajat 4–90 s. Kamera käytti perforoitua 32 cm x 60 m filmiä, johon pystyi ottamaan 180 valokuvaa. Kameralaitteen kokonaispaino oli 95 kg ja käyttölaiteen paino 1 kg.

LC 50 F valopommi

LC 50 F oli 50 kilogramman painoinen laskuvarjolla varustettu valopommi (Fallschirmleuchtbombe). Sen valopatruunan palavan seoksen massa oli 29 kilogrammaa, ja seos koostui magnesiumista, natriumnitraatista, kalsiumoksalaatista ja magnesiumstearaatista. Pommin paloaika oli sytytin- ja varustevaihtoehdosta riippuen joko kaksi tai viisi minuuttia. Sytyttiminä käytettiin ZtZ(9)- tai ZtZ(59)B-mallia. Pommin pituus oli 109,1 senttimetriä ja halkaisija 20 senttimetriä.

Dornier Do 17 P -kaukotiedustelukoneet kuljettivat yötiedustelulennoillaan LC 50 -sarjan valopommeja, joiden tarkoituksena oli valaista tiedustelukohteita ja siten helpottaa niiden havainnointia pimeän aikana.

Dornier Do 17 P-2

Dornier Do 17 P-2 oli miltei identtinen P-1 version kanssa, ainoana erona oli ETC 500 pommiripustin rungon alla. Käytännössä kaikki P-2 versiot olivat P-1 versioita, joihin oli kiinnitetty edellä mainittu pommiripustin.

Tekniset tiedot

F-Kette Lappland

Oberleutnant Konrad Knabe sai 2. toukokuuta 1941 tehtäväkseen perustaa Weimar-Nohraan lentotiedusteluosaston Aufklärungskette (F)/Lappland. Yksikön kalustoksi määrättiin kolme Dornier Do 17 P-1 -kaukotiedustelukonetta, yksi Junkers Ju 52/3m -kuljetuskone, yksi Focke-Wulf Fw 58 Weihe -kone sekä kolme Fieseler Fi 156 Storch -yhteyslentokonetta.

Aufklärungskette (F)/Lappland oli saapunut Rovaniemelle 18. kesäkuuta 1941 mennessä, minkä jälkeen se alistettiin aluksi lähitiedusteluyksikkö 1.(H)/Aufkl.Gr. 32 alaisuuteen. Oberleutnant Knaben johtama yksikkö itsenäistyi kuitenkin pian, ja sen toiminta siirrettiin Norjan armeijan (A.O.K. Norwegen) Suomen-päämajaan sijoitetun Luftwaffen yhteysupseerin alaisuuteen. Kyseistä tehtävää hoiti tuolloin Major Stein.

• • 1R+AH - Oberleutnant Konrad Knabe, Kowollik, Huber
• • 1R+CH - Leutnant Schubring, Oberfeldwebel Ernst Sorge, Oberfeldwebel Ernst Kaiser
• • 1R+DH - Gefreiter Helmut Ackermann, Oberfeldwebel F. Lange, Gefreiter E. Kuberek

Oberleutnant Knabe lensi 19.6.1941 tiedustelulennon Dornier Do 17 P kaukotiedustelukoneellaan ja kuvasi SS-Division Nordille (SS-Division Nord) reitin Kemijärvi-Salla-Kantalahti. Leutnant Schubring puolestaan kuvasi Do 17 P kaukotiedustelukoneella (1R+DH) reitin suomalaiselle III armeijakunnalle Kuusamosta itään, Kiestinki–Louhi suunnalle. 30.7.1941 lentotiedusteluosastoa vahvennettiin, niin että siihen kuului seitsemän Do 17 P kaukotiedustelukonetta miehistöineen (1R+AH, 1R+BH, 1R+CH, 1R+DH, 1R+EH, 1R+FH ja 1R+GH).

Tiedustelukoneet osallistuivat tiedustelulentojen ohella rajoitetusti myös pienimuotoisiin pommitustehtäviin, kuten 29.07.1941 Do 17 P (1R+AH ja 1R+DH) tuhosivat 50 kg lentopommeilla ja konekivääreillä tulittaen kaksi MBR-2 lentovenettä ja vaurioittivat yhtä, Pääjärvellä Niskan kylän rannassa.

Kette-Lapplandin kaluston vaihto Dornier Do 17 P koneista alkoi toukokuussa 1942. Tarkoituksena oli, että osa Ketten kalustosta korvataan uusilla Junkers Ju 88 A-5/D-2 kaukotiedustelukoneilla. Kesäkuun 1942 lopulla Ketten kalustona oli neljä Dornier Do 17 P konetta ja viisi Junkers Ju 88 A-5/D-2 konetta.

Lähdeluettelo

• - Lapin lentokoneenhylyt, Hannu Valtonen
• - Luftwaffen pohjoinen sivusta, Hannu Valtonen
• - Die Deutsche Luftrüstung 1933-1945, Dornier Do 17, Heinz J. Nowarra
• - Der fliegende Bleistitf Band 46, Dornier Do 17, Heinz J. Nowarra
• - Fallschirmleuchtbombe, url: http://michaelhiske.de, 6.10.2020
• - Kriegstagebuch SS-Div.Nord, 1.1.1942-15.6.1942, mikrofilmi F21/140 (T-354)
• - Kriegstagebuch XVIII Gebirgs-Armeekorps, mikrofilmi F68/605

14.9.2002 (9.10.2026 09:19)