2cm Flak 38

Yleistä

Kevyen ilmatorjuntatykin 2cm Flak 38:n kehitystyö käynnistettiin Waffenfabrik Mauser AG:n toimesta vuonna 1936. Suunnittelutyön lähtökohtana oli aiempi 2cm Flak 30, jonka tulinopeutta pidettiin riittämättömänä erityisesti nopeasti liikkuvien ilmamaalien torjuntaan. Flak 38:n kehitystyötä jatkettiin insinöörien Linderin ja Froeben johdolla vuoteen 1938 saakka, minkä jälkeen tykki otettiin tuotantoon vuonna 1939.

Uudessa tykissä saavutettiin merkittävä parannus tulinopeudessa, minkä lisäksi sen paino oli hieman edeltäjäänsä pienempi. Myös valmistuskustannuksia onnistuttiin alentamaan vähentämällä valmistuksessa tarvittavien raaka-aineiden määrää. Tykkiä varten kehitettiin lisäksi uusi yksivetoakselinen kuljetusvaunu, Sonderhänger 52 (Sd.Ah.52), joka oli tarkoitettu tykin kuljettamiseen ja siirtämiseen.

2cm Flak 38 on parannettu versio edeltäjästään Flak 30:stä. Keskeisin uudistus oli huomattavasti suurempi tulinopeus, joka oli lähes kaksinkertainen Flak 30:een verrattuna. Tämä paransi aseen soveltuvuutta erityisesti nopeasti liikkuvien ja matalalla lentävien ilmamaalien torjuntaan. Ilmatorjuntakäytön lisäksi 2cm Flak 38:aa hyödynnettiin myös jalkaväen tukena. Sitä voitiin käyttää vihollisen jalkaväkeä sekä kevyesti panssaroituja ajoneuvoja vastaan, mikä laajensi aseen käyttömahdollisuuksia taistelukentällä.

Vaikka 2cm Flak 38 oli suunniteltu parantamaan Flak 30:n ominaisuuksia, käytännön kokemukset osoittivat, että molemmilla asetyypeillä oli omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Flak 38:n suurempi tulinopeus yhdistettynä uudistettuun tähtäinlaitteeseen tarjosi etuja erityisesti nopeasti liikkuvia maaleja vastaan. Flak 30:n etuna puolestaan pidettiin sen parempaa vakautta ja käyttäjän kannalta yksinkertaisempaa tähtäinlaitetta. Lisäksi aseen hitaampi tulinopeus mahdollisti tulen paremman korjaamisen ennen lippaan tyhjenemistä.

2cm Flak 38 asennettiin tavallisesti kolmijalkaiselle Y-jalustalle. Aseen kuljettamista varten se voitiin kiinnittää yksiakseliseen kuljetusvaunuun, jonka päältä oli mahdollista myös käyttää asetta. Tämän lisäksi tykki voitiin asentaa kiinteästi esimerkiksi kuorma-auton lavalle, puolitelavaunuun tai rautatievaunuun. Erilaiset asennusratkaisut mahdollistivat aseen käytön useissa eri toimintaympäristöissä ja erilaisissa taktissa tehtävissä.

Toiminta

2cm Flak 38 kevyen ilmatorjuntatykin toimintaperiaate perustuu lyhyeen piippurekyyliin kuten sen edeltäjänkin. Muuten tykki onkin teknisesti täysin erilainen. 2cm Flak 38:n teknisessä toteutuksessa on piirteitä Mauser AG:n valmistamassa MG 151 lentokonetykistä.

Tekniset tiedot

Ampumatarvikkeet

• • 2cm Sprenggranatpatrone Leuchtspur - 2cm Sprgr.Patr.L'spur - sirpalekranaatti (HE-T)
• • 2cm Sprenggranatpatrone Leuchtspur W - 2cm Sprgr.Patr.L'spur W - sirpalekranaatti (HE-T)
• • 2cm Brand-Sprenggranatpatrone Leuchtspur (Flak) - 2cm Br.Sprgr.Patr.L'spur (Flak) - sirpalekran. (HEI-T)
• • 2cm Sprenggranatpatrone leuchtspur (Üb.) - 2cm Sprgr.Patr.L'spur (Üb.) - sirpalekranaatti (harjoitus)
• • 2cm Panzergranatpatrone Leuchtspur - 2cm PzGr.Patr.L'spur - panssariammus (APHE-T)
• • 2cm Panzergranatpatrone Leuchtspur (Üb.)- 2cm PzGr.Patr.L'spur (Üb.) - panssariammus (harjoitus)
• • 2cm Panzergranatpatrone 40 Leuchtspur - 2cm PzGr.Patr.40 L'spur - panssariammus 40 (HVAP)
• • 2cm Panzergranatpatrone (Phosphor) L'spur ohne Zerleger - panssarisytytysammus (API-T)
• • 2cm Panzersprenggranatpatrone L'spur mit Zerleger (Kriegsmarine) - panssariammus 'laivasto' (APHE-T)

Tuotanto

2 cm Flak 38 -ilmatorjuntatykin kehitystyö käynnistettiin Waffenfabrik Mauser AG:n toimesta vuonna 1936. Kehitystyötä jatkettiin vuoteen 1938 saakka insinöörien Linderin ja Froeben johdolla. Tykki otettiin tuotantoon vuonna 1939.

Flak 38:n keskeisiä kehitystavoitteita olivat muun muassa suurempi tulinopeus sekä rakenteen keventäminen. Uuden tykin tulinopeus oli edeltäjäänsä verrattuna selvästi suurempi, samalla kun tykin kokonaispainoa saatiin jonkin verran pienennettyä. Rakenteellisten muutosten seurauksena myös valmistuskustannuksia pystyttiin alentamaan. Tykin kuljetusta varten suunniteltiin uusi yksivetoakselinen vetovaunu, Sonderhänger 52 (Sd.Ah.52).

Tykkiä valmistettiin Waffenfabrik Mauser-Werke A.G.:n Oberndorfin tehtaalla vuosina 1939–1945. Muita valmistajia olivat Gustloff Waffenfabrik Suhlissa sekä Berlin-Suhler-Werke (bsw). Lisäksi tuotantoa on ilmeisesti harjoitettu myös Mauserin Berlin-Borsigwalden tehtaalla. Tykin putkia valmistettiin alihankintana Rheinmetall-Borsig AG:n (hhg) toimesta. Optisia Z.F.3×8-tähtäimiä puolestaan valmisti Optische Anstalt Oigee Berlin-Schönebergissä (dzl).

Flak 38:n kokonaistuotannoksi on arvioitu noin 8 000 kappaletta. Yhden tykin valmistuskustannusten on puolestaan arvioitu olleen noin 6 500 valtakunnanmarkkaa (RM).

Suomessa

Suomalaiset ostivat Saksasta ennen jatkosodan alkamista ja sen aikana noin 100 kappaletta 2cm Flak 38 ilmatorjuntatykkiä. Suurin erä saapui 1943–1944, jolloin otettiin vastaan 55 tykin erä (näistä 40 oli kenttälavettista ja 15 laivalavettista). Viimeinen toimitus saapui Suomeen niinkin myöhään kuin elokuussa 1944. s/s Creta Thorden niminen kauppalaiva toi 19.8.1944 Suomeen 25 kpl 2cm Flak 38 ilmatorjuntatykkiä ja 25.8.1944 s/s Capella niminen laiva 15 tykkiä.

Suomen armeijassa tämä ilmatorjuntatykki kulki nimellä 20 ItK/38 BSW. Kirjaimet ”BSW” tulevat saksalaiset tehtaan Berlin-Suhler-Werke mukaan. Jossakin aseissa nimike BSW on korvattu sanalla Gustloff (Gustloff-Werke), eli tykin valmistajan mukaan niissäkin. Vielä vuonna 1960 Suomen puolustusvoimilla oli 142 kpl 2cm Flak 30 ja 38 tykkejä (50 kpl ItK/30 ja 92 kpl ItK/38).

A.O.K. Norwegen

Pohjois-Suomeen kesällä 1941 saapuneella saksalaisella A.O.K. Norwegenin (myöh. A.O.K. Lappland) ilmatorjuntajoukoilla oli käytössään useita kymmeniä, keveitä ilmatorjuntatorjuntatykkejä (2cm Flak 30 ja 38). Nämä kevyet ilmatorjuntatykit oli tarkoitettu lähinnä kohteiden lähitorjuntaan. Niitä käytettiin myös satunnaisesti jalkaväen tukiaseena, vihollisen elävää voimaa, sekä panssaroimattomia kohteita vastaan.

Suomeen saapuneista divisioonista, ainoastaan SS-Division Nordilla oli oma ilmatorjuntapataljoona. Muille divisioonille armeijakunnat jakoivat ilmatorjuntapattereita tarpeen mukaan. Suurin Suomen alueella toiminut saksalainen ilmatorjuntaosasto, oli Ilmatorjuntaprikaati 13 (XIII Flak.Brigade). Sen pääasiallinen tehtävä oli suojata Petsamo-Kolosjoki alueen tärkeä nikkelikaivos. 27.8.1944 ilmatorjuntaprikaatilla oli raskaiden ja keskiraskaiden ilmatorjuntatykkien lisäksi kaikkiaan 144 kpl 2cm Flak 38 ilmatorjuntatykkiä. Näistä 116 kpl oli Kolosjoen nikkelikaivoksen suojana.

ϟϟ-Division Nord

Saksalainen SS-Division Nord taisteli vuosina 1941–1944 Kiestingin suunnalla. Divisioonan ilmatorjuntaosaston kevyt patteristo oli aseistettu 2cm Flak 30 ja 38 ilmatorjuntatykein (12 kpl). Keveitä ilmatorjuntatykkejä käytettiin Kiestingin suunnalla lähinnä tärkeiden siltojen, ammusvarikkojen ja mm. Kiestingin jäälentokentän suojana.

Lähdeluettelo

• - Air Defences of World War II, url: http://ww2.guide.com/flak.shtml, 15.5.2005
• - Feldgrau.com, Research on the German Armed Forces 1918–1945, url: http://feldgrau.com, 30.11.2005
• - Merkblatt für die Munition der 2cm Waffen, H.Dv.481/2, 20.4.1943
• - Lonesentry, url: http://www.lonesentry.com, 6.8.2011
• - Panzer World, url: http://www.panzerworld.net, 6.8.2011
• - Weapons and Fighting Tactics of the Waffen-SS, Dr. S.Hart and Dr. R.Hart
• - Flak 2cm, url: http://www.flak2cm.com, 21.7.2012
• - SS-Division Nord Qu.Abt. Ib – Kriegstagebuch Nr.1, 1.4.1941–31.12.1941, II/1ü2, F21/139, T354/139
• - SS-Division Nord Qu.Abt. – Kriegstagebuch II/2 – 1.4.1941–31.12.1941, F21/139, T354/139
• - SS-Gebirgs-Division Nord Ib, 16.6.1942–31.12.1942, F21/142
• - 6.SS.Gebirgs-Division Nord, Kriegstagebuch Ib, 1.1.1943–30.8.1943

30.11.2005 (8.10.2026 13:02)