Sota-ajan tapahtumat Kuusamo–Kiestinki suunnalla 1941–1944
Kuusamon
sotahistorian
tutkimusryhmä
Kansainvälinen sotahistorian tutkimusryhmä vuodesta 1999 alkaen...
Sotatoimialue
Kuusamo-Kiestinki
Sotatoimialueen tarkan esittelyn tarkoituksena on helpottaa lukijaa hahmottamaan tapahtumaympäristö aiempaa paremmin...
Joukko-osastot
Suomalaisten, saksalaisten ja neuvostoliittolaisten joukkojen lyhyet historiikit.
Taistelukalusto
Taistelukaluston esittely: lentokoneet, panssarivaunut, tykit, kranaatinheittimet, panssarintorjuntatykit, ilmatorjuntatykit ja käsiaseet.
76 K/02
Yleistä
76 mm:n kevyen joustolavettisen kanuunan (76-мм дивизионная пушка образца 1902 года) suunnittelivat venäläisen Putilovin asetehtaan suunnittelijat L. A. Bishjakov, K. I. Lipinskij ja K. M. Sokolovskij. Suunnittelun pohjana oli aiempi 76 K/00 kanuuna.
76,2 mm m/02 kenttäkanuunan (3-djujmovaja pushka obr. 1902) valmistus aloitettiin Venäjällä 1900-luvun alussa. Ensimmäisen maailmansodan aikana tämä tykki oli tsaarin keisarillisen tykistön yleisin ase. Samalla se oli Venäjän tykistön ensimmäinen joustolavettinen tykki. Tykin valmistus lopetettiin vuonna 1931.
Vaikka 76.2 mm m/02 on joustolavettinen (nestehidastin ja joustin palautin), eli tykin ei tulisi laukaistaessa liikkua tuliasemassaan, oli käytäntö kuitenkin toinen. Ammuttaessa tykki liikkui hieman rekyylin voimasta ja se oli suunnattava jokaisen laukauksen jälkeen uudelleen. Tämä seikka vaikutti tietenkin tulinopeuteen. Tulinopeus oli 8-15 laukausta minuutissa, ja se riippui paljolti tykkimiehistön koulutuksen laadusta. Tykkiä pidettiin yleisesti kestävänä ja luotettavana.
76 mm:n kanuuna oli mukana sotatoimissa ensimmäisen kerran vuonna 1905 käydyssä sodassa Japania vastaan. Vuosina 1914–1917 kanuunaa käytettiin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan ja Itävalta-Unkarin joukkoja vastaan. Kanuuna oli luonnollisestikin mukana myös Venäjän sisällissodassa vuosina 1917–1918. Venäjän sisällissodassa kanuunaa käytettiin jopa panssarintorjunnassa, ranskalaisia Renault FT-17 -panssarivaunuja ja brittiläisiä Mk V -panssarivaunuja vastaan. Tykkiä käytettiin panssarintorjunnassa myös vuonna 1920 käydyssä sodassa Puolaa vastaan.
Neuvostoliitto modernisoi 76mm kanuunat tai ainakin osan niistä. Uusi tyyppimerkintä uusitulle aseelle oli 76mm M1902/30. Puna-armeija käytti toisessa maailmansodassa molempia 76mm kanuunamalleja. Vuonna 1941 puna-armeijan käytössä oli vielä 2 066 kpl vanhan mallin 76 mm M1902 -kanuunaa.
Puolan armeijalla oli 1.9.1939 käytössään 89 kappaletta 76 mm M1902 -kanuunaa, kun Saksa hyökkäsi Puolaan. Tykit ottivat osaa ainakin Westerplatten taisteluun sodan ensi päivinä. Myös Suomen ja Viron armeijoilla oli käytössään 76mm M1902 -kanuunoita. Nykypäivänä 76 K/02 on esillä seuraavissa suomalaisissa museoissa: Raatteenportti Suomussalmi, Sotamuseo Helsinki ja Suomenlinnan sotahistoriallinen museo Helsinki.
76 mm:n sirpalekranaatti hajosi kohteessa noin 200:ksi keskimäärin noin seitsemän gramman painoiseksi sirpaleeksi. Sirpaleet oli tarkoitettu vihollisen elävää voimaa vastaan, ja ne olivat tappavia useiden kymmenien metrien päässä räjähdyksestä. Sirpalekranaatti sopi myös 76 RK/27 ja 76 RK/27-29 jalkaväkitykkeihin.
Läpäisykyky
Läpäisykyky eri etäisyyksillä
Ammus/iskukulma
Tyyppi:
Paino:
Nopeus:
Etäisyys:
(kg)
(m/s)
100 m
500 m
1000 m
1500 m
2000 m
- psa-VJ4 / 70°
AP-T
6,3
590 ?
95 mm
85 mm
75 mm
65 mm
60 mm
- venäl. / 90°
AP-T
6,3
590 ?
80 mm
73 mm
64 mm
55 mm
48 mm
- venäl. / 60°
AP-T
6,3
590 ?
65 mm
59 mm
51 mm
43 mm
39 mm
Suomessa
Suomen armeija sai eri keinoin haltuunsa179 kanuunaa vuonna 1918. Suomen armeijassa kanuuna sai nimityksen 76 K/02 (76mm K/02), tykkimiesten suussa 'nolla kakkonen'. Suomen armeija ampui ensimmäiset laukauksensa vapaussodassa 3.2.1918 klo 9.20 everstiluutnantti V. Nenosen johdolla, Oulun valtauksen yhteydessä. Tykki oli saatu sotasaaliina 28.1.1918 venäläiseltä 106. divisioonalta.
Vuonna 1931 ostettiin 11 tykkiä, joten talvisotaan lähdettäessä armeijalla oli 200 kappaletta 76 K/02 -kanuunoita. Talvisodassa menetettiin 21 tykkiä ja sotasaaliina saatiin viisi. Vuonna 1940 Saksasta ostettiin 54 tykkiä, jotka toimitettiin Suomeen loka–marraskuussa 1940.
Jatkosodan alussa 1.7.1941 tykistöllämme oli kaikkiaan 198 kpl 76 K/02 kanuunaa. 1.1.1944 tykkien määrä oli menetyksistä huolimatta noussut sotasaalistykkien ansioista 249 kappaleeseen. Jatkosodan jälkeen, 15.9.1944 tehdyn inventoinnin mukaan tykkejä oli jäljellä vielä 227 kappaletta.
Jatkosodassa 76 K/02 -tykeillä ammuttiin 1 316 568 laukausta, tämä oli miltei puolet kaikkien kevyiden kanuunoiden ampumatarvikekulutuksesta. Kotimainen ampumatarviketuotanto riitti hyvin valmistamaan tarvittavan määrän tykin tarvitsemaa ammusta. Lisäksi Saksasta oli ostettu 51 947 laukausta.
Jatkosodan jälkeen Suomen armeijan hallussa oleviin tykkeihin asennettiin kumirengaspyörät entisten rautavannepyörien tilalle. Näin kanuunat soveltuivat moottoriajoneuvojen vedettäväksi. Tykit olivat puolustusvoimien kirjanpidossa aina 1990-luvun alkuun asti, ennen kuin niistä lopullisesti luovuttiin.
Tykistöpatteristoilla
1941-1944
Patteristo
1.7.1943
1.1.1944
16.7.1944
1.10.1944
• I/KTR 1
-
8
12
12
• II/KTR 1
8
8
12
12
• III/KTR 1
8
-
-
-
• I/KTR 2
8
8
8
8
• II/KTR 2
8
8
8
8
• III/KTR 2
8
-
-
-
• I/KTR 3
8
8
8
12
• II/KTR 3
8
8
11
-
• III/KTR 3
8
8
-
-
• I/KTR 4
-
8
-
-
• II/KTR 4
8
8
8
8
• III/KTR 4
8
8
8
8
• II/KTR 7
8
8
11
12
• III/KTR 7
8
-
-
-
• I/KTR 9
8
8
10
10
• II/KTR 9
8
8
-
-
• III/KTR 9
8
8
-
-
• I/KTR 11
8
8
8
8
• II/KTR 11
8
8
-
-
• III/KTR 11
8
-
-
-
• I/KTR 14
8
-
-
-
• III/KTR 14
4
-
-
-
• I/KTR 16
-
-
4
4
• I/KTR 18
8
8
8
8
• II/KTR 18
8
8
8
8
• III/KTR 18
8
-
-
-
• II/KTR 19
8
-
-
-
• III/KTR 19
8
-
2
4
• Kev.Psto 19
-
-
12
12
• Kev.Psto 20
-
-
12
12
Lähdeluettelo
- Jatkosodan historia, osa 6, Sotahistorian Laitos, 1994
- Kankaanpään seudun tykistökilta ry, Nollakakkosen tarina, http://www.tykistoprikaatinkilta.fi, 11.7.2011
