75 K/97

Yleistä

Ranskalaiset asesuunnittelijat everstiluutnantti Albert Deport, Etienne Sainte-Claire Deville ja Emile Rimaiho kehittivät vuosien 1891–1896 aikana uden kevyen joustolavettisen kenttäkanuunan, jonka nimeksi tuli Matériel de 75mm Mle 1897 (Canon de 75mm Modèle 1877–1897). Tätä kenttäkanuunaa valmistettiin Ranskassa vuosien 1891–1940 aikana useiden tykkitehtaiden toimesta, yli 21 000 kpl. Tykki oli suunniteltu hevosvetoiseksi, jolloin sen vetämiseen olisi tarvittu kuusi vetohevosta.

Suomessa

Suomi osti 48 kappaletta 75 K/97 -kanuunoita Ranskasta vuonna 1940. Näistä tykeistä Suomeen saapui talvisodan aikana 12 kappaletta, loput tykit saatiin Suomeen ennen jatkosodan alkua ja ne osoitettiin linnoitustykistön käyttöön. Suomen armeijan käytössä oli siis 48 kappaletta 75 K/97 -kanuunoita jatkosodan alkaessa heinäkuussa 1941. Määrä pysyi muuttumattomana ainakin tammikuuhun 1944 asti. Näillä tykeillä ammuttiin jatkosodan aikana 12 000 laukausta.

TTätä tykkimallia kaavailtiin myös Salpalinjan korsutykiksi, ja sille suunniteltiin jo lavettiratkaisua. Linnoitusosaston mielestä tykkimalli olisi kuitenkin hyödyllisempi omilla laveteillaan avoasemissa suorasuuntaustykkinä. Ilmeisesti tällä tykillä olisi voinut tarvittaessa ampua niistä muutamista Salpalinjaan suunnitelluista teräsbetonikorsuista, joihin oli suunniteltu liikuteltavan pst-tykin ampumapaikka.

Tekniset tiedot

Lähdeluettelo

• - Itsenäisen Suomen kenttätykit 1918–1995, Jyri Paulaharju
• -Tulivoimaa korsun suojasta – korsutykki 76 K 27 -k, Tulikomentoja 3/2017
• - Vienan tykit, Pertti Tamminen, Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen, 1987

9.9.2021 (6.10.2026 18:48)