Ranskalaiset asesuunnittelijat everstiluutnantti Albert Deport, Etienne Sainte-Claire Deville ja Emile Rimaiho kehittivät vuosien 1891–1896 uuden kevyen joustolavettisen kenttäkanuunan, jonka nimeksi tuli Matériel de 75mm Mle 1897 (Canon de 75mm Modèle 1877–1897). Tätä kenttäkanuunaa valmistettiin Ranskassa vuosien 1891–1940 aikana useiden tykkitehtaiden toimista, yli 21 000 kpl. Tykki oli suunniteltu hevosvetoiseksi, jolloin sen vetämiseen olisi tarvittu kuusi vetohevosta.
Suomi osti 48 kappaletta 75 K/97 kanuunoita Ranskasta vuonna 1940. Näistä tykeistä Suomeen saapui Talvisodan aikana 12 kpl, loput tykit saatiin Suomeen ennen jatkosodan alkua ja ne osoitettiin linnoitustykistön käyttöön.
Suomen armeijan käytössä oli siis 48 kappaletta 75 K/97 kanuunoita jatkosodan alkaessa heinäkuussa 1941. Määrä pysyi muuttumattomana ainakin tammikuuhun 1944 asti. Näillä tykeillä ammuttiin jatkosodan aikana 12 000 laukausta.
Tätä tykkimallia kaavailtiin myös Salpalinjan korsutykiksi ja sille suunniteltiin jo lavettiratkaisuakin, mutta Linnoitusosaston mielestä kyseinen tykkimalli olisi kuitenkin lopulta hyödyllisempi omilla laveteillaan, avoasemissa suorasuuntaustykkeinä. Ilmeisesti tällä tykillä olisi voinut tarvittaessa ampua niistä muutamista Salpalinjaan suunnitelluista teräsbetonikorsuista, joihin oli suunniteltu liikuteltavan pst-tykin ampumapaikka.
| 75 K/97 - Canon de 75 mm Modèle 1897 | |||
| - tyyppi | kevyt kenttäkanuuna | ||
| - kaliiperi | 75mm x 350R | ||
| - putken pituus | 2,69 m (L/36,3) | ||
| - putken rihlat | - | ||
| - tykin pituus | - | ||
| - tykin leveys | 2,0 m | ||
| - tykin korkeus | 1,4 m | ||
| - tykin paino (kuljetuksessa) | 1 544 kg | ||
| - tykin paino (tuliasemassa) | 1 140 kg | ||
| - tähtäinlaite | - | ||
| - ampumasektori | 3° (koro -11° – +18°) | ||
| - maksimikantama | noin 7800 m | ||
| - ammustyypit | HE, APHE, APC-T, HEAT | ||
| - ammuksen lähtönopeus | 550 m/s | ||
| - tulinopeus | 15 lk./min | ||
| - miehistö | 6 | ||
9.9.2021 (9.4.2022 16:45)