Ferdinand Porsche
Saksalaiset tekivät muutamia erikoisia ratkaisuja, koskien raskaiden panssarivaunujen suunnittelua. Saksan valtakunnanjohtaja Adolf Hitler, oli erityisen mieltynyt raskaisiin panssarivaunuihin ja tässä hänen visiotaan tuki kuuluisia auto- ja panssarivaunusuunnittelija, Ferdinand Porsche. Porsche otti osaa raskaan panssarivaunun (VK 4501(P) Tiger) suunnittelukilpailuun, mutta hävisi testeissä Henchelin suunnittelemalle panssarivaunulle. Porsche ei kuitenkaan lannistunut, vaan suunnitteli jo valmistettuja prototyyppi panssarivaunurunkojen pohjalta uuden raskaan panssarintorjuntavaunun, Panzerjäger Tiger - Ferdinand.
Ferdinand panssarintorjuntavaunujen valmistuspaikaksi valittiin Nibelungenwerke (Ni-Werk), Itävallan Sankt Valentinissa. Tehdas perustettiin vuonna 1939, osana "neljän vuoden suunnitelmaa" ja sen hinnaksi muodostui 65 miljoonaan valtakunnan markkaa (RM = Reichsmark). Kustannukset maksoi Reichswerke Hermann Göring. Tehdas aloitti tuotannon vuonna 1942 ja sen tuotantokapasiteetiksi oli kaavailtu, 320 panssarivaunua kuukaudessa. Tehtaalla työskenteli alkuun noin 4 800 työläistä ja vuoden 1944 lopulla jo 8 500.
Nibelungenwerke oli Saksan modernein ja samalla suurin panssarivaunutehdas, jossa valmistettiin yli puolet kaikista valmistuneista Pz.Kpfw. IV panssarivaunuista. Tehtaalla valmistettiin myös rynnäkkötykkejä; Sturmgeschütz IV ja Jagdpanzer IV -vaunuja.
Ferdinand vaunujen tuotannon aloittaminen Nibelungwerkessä, käytännössä tarkoitti, että hyvässä vauhdissa oleva Pz.Kpfw. IV Ausf G panssarivaunujen tuotanto keskeytettiin. Näin menenettiin 1 800 Pz.Kpfw. IV -panssaarivaunun tuotanto ja se vaihdettiin 90 Ferdinand vaunun tuotantoon. Tehtaan Pz.Kpfw. IV panssarivaunujen tuotannolla, olisi käytännössä aseistanut uudelleen kymmenen panssaridivisioonaan, nyt tyydyttiin kahden panssarintorjuntapataljoonan aseistamiseen. Lisäksi Ferdinand vaunut osoittautuivat, erittäin epäluotettaviksi. Oikeissa olosuhteissa, ne olivat erittäin tehokkaita, mutta epäluotettavuus ongelmat olivat liian suuria.
Nibelungenwerke aloitti loppu vuodesta 1944, toisen suuren panssarintorjuntavaunun valmistuksen, nimittäin Jagdtigerin. Käytännössä Jagdtiger kuului samaan ryhmään kuin Ferdinandikin. Se oli liian suuri ja hidas, sekä kulutti liian paljon polttoainetta, josta oli muutekin jo huutava pula. Jagdtiger oli niin painava, ettei suurin osa silloista kestänyt sen painoa, joten vaunun käyttöarvo oli hieman kyseenalainen, siihen uhrattujen resurssien valossa.